Tajusin yhden asian yksinäisyydestä

miesssssss

Yksinäisyys saa ihmisen usein pohtimaan elämää, kuolemaa ja kaikkea siltä väliltä. Yksinäisenä sitä helposti muuttuu nihilistiksi, jolle millään ei ole mitään väliä. Kaikki elää ja kuolee ja on samantekevää mitä täällä Maan päällä tekee. Tavallaan tuo on tottakin, mutta kun on seuraa, niin tuo asia ei häiritse tippaakaan.

Yksinäisenä tuo elämän tarkoituksettomuus lätkäistään päin naamaa sellaisella voimalla, että naama olisi viisi vuotta turvoksissa, jos se tapahtuisi fyysisessä olomuodossa. Mutta heti kun ihmisellä on jotain hyvää seuraa, niin sitä ihmettelee, että miksi se elämän tarkoituksettomuus vaivaa silloin kun on yksin. Kun on seuraa, niin kaikki tuntuu järkevältä ja luonnolliselta. Elämän tarkoituksettomuus ei yhtäkkiä olekaan huono asia. Elämän tarkoitus on yhdentekevää ja kaikki on yhtäkkiä kivaa. En ole aivan varma kummassa olotilassa asiat näkee selkeämmin. Kumpi vääristää asioita enemmän yksinäisyys vai seura.

20

910

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • gygyggyggygxfjvbkf

      yksinäisyys vääristää. olen vahvasti sitä mieltä.. sitä saa pienetkin asiat liian suuren merkityksen, kun on aikaa yksin pohdiskella, monesti aivan liikaa.itse haluan löytää miehen vaikka niin monta kertaa on tullut seinä vastaan, osaksi sen takia että alkaa pyörittelemään asioita eli mielikuvittelemaan , suurentelemaan . luulee liikoja ittestänsä. minut on kyllä palautettu monesti maanpinnalle, ettei tässä liikoja luullakaan. kun osaisi pysytellä iloisin mielin:)

    • asdfghjklö343432

      Mielestäni oli sitten seuraa tai ei jos ihminen tarpeeksi mietiskelee ja pystyy olemaan rehellinen itselleen ainoa realistinen lopputulos on se, että elämällä ei ole tarkoitusta ellei sitä itse määritä. Biologisen koodauksemme mukaan lisääntyminen ja selviytyminen ovat tarkoituksemme ja tunnetilat pyrkivät ajamaan ihmistä niitä kohti. Lisääntymään pääseminen ja hengissä pysyminen on paljon todennäköisempää muiden lajitovereidemme seurassa, joten ilman seuraa oleminen tuntuu pahalta motivoidakseen ihmistä hakeutumaan muiden seuraan.

      Elämme mielenkiintoisia aikoja alkaessamme ymmärtää koodaustamme silti ollen täysin voimattomia taistelemaan sitä vastaan.

      • uhliuhiuhiuh

        Ei kaikkea ihmisen toimintaa voida selittää evoluutiolla. Ihmiset ovat niin erilaisia. Jos on esim todella introvertti, niin se on ominaisuus joka vie ihmistä jossain määrin poispäin muista ihmisistä.


      • qwertyuiopå3232534
        uhliuhiuhiuh kirjoitti:

        Ei kaikkea ihmisen toimintaa voida selittää evoluutiolla. Ihmiset ovat niin erilaisia. Jos on esim todella introvertti, niin se on ominaisuus joka vie ihmistä jossain määrin poispäin muista ihmisistä.

        Väittäisin, että aivan kaiken ihmisen toiminnan voisi selittää evoluution pohjalta jos tietäisimme tarkasti koko lajimme kehityksen historian. Olen itse hyvin introvertti persoona ja silti aika-ajoin kaipaan muiden ihmisten seuraa vaikka väsynkin siihen hyvin nopeasti. Omaan myös terveen seksuaalivietin jota en parhaista yrityksistäni huolimatta pysty itse tyydyttämään.


      • uhihiuhiuhiuhiu
        qwertyuiopå3232534 kirjoitti:

        Väittäisin, että aivan kaiken ihmisen toiminnan voisi selittää evoluution pohjalta jos tietäisimme tarkasti koko lajimme kehityksen historian. Olen itse hyvin introvertti persoona ja silti aika-ajoin kaipaan muiden ihmisten seuraa vaikka väsynkin siihen hyvin nopeasti. Omaan myös terveen seksuaalivietin jota en parhaista yrityksistäni huolimatta pysty itse tyydyttämään.

        Millä sitten selität esim vammaisten ihmisten olemassaolon? Mikä tarkoitus joiden vammaisuudella on ihmisen säilymisen kannalta? Oletat että evoluutio on onnistunut luomaan täydellisen olennon, jonka jokainen ajatuskin palvelee jotain suurta tarkoitusta. Monet meidän ominaisuutemme on kyllä selitettävissä evoluutiolla, muttei läheskään kaikki.


      • zxcvbnm124434
        uhihiuhiuhiuhiu kirjoitti:

        Millä sitten selität esim vammaisten ihmisten olemassaolon? Mikä tarkoitus joiden vammaisuudella on ihmisen säilymisen kannalta? Oletat että evoluutio on onnistunut luomaan täydellisen olennon, jonka jokainen ajatuskin palvelee jotain suurta tarkoitusta. Monet meidän ominaisuutemme on kyllä selitettävissä evoluutiolla, muttei läheskään kaikki.

        Vammaisuus johtuu geneettisistä vioista, kromosomihäiriöistä tai ympäristöllisistä vaikutuksista raskauden aikana (lue: huumeet/alkoholi/tietyt sairaudet). En siis ole biologi enkä edusta mitään virallista tahoa asiassa; vain omaa käsitystäni jonka olen asioista saanut mielenkiinnosta siitä luettuani.

        Evoluutio perustuu mikroskooppisiin mutaatioihin joita meissä kaikissa on, jotka tekevät meistä marginaalisesti parempia tai huonompia olosuhteisiin joissa elämme. Monien sukupolvien yli sopivimmista mutaatioista tulee normeja, ne kärjistyvät ja taas niistä haarautuu uusia mutaatioita ja sopimattomat kuolevat pois. En siis näe miksei vammatkin voisi liittyä evoluution piiriin.

        Prosessin taustalla siis ei ole yhtenäistä ajatusta tai suuntaa, eikä se välttämättä etene meidän näkökulmastamme "parempaan" suuntaan kohti täydellisyyttä. Esimerkiksi nykymaailmassa, kun ihmisille on taattu perusoikeudet ja toimeentulo eikä ympäristö periaatteessa ole enää uhka selviytymisellemme; perusdille joka paahtaa koko elämänsä duunia ihmisenpyörässä, ei ole järin fiksu, puskee ulos kymmenen lasta jonkun toisen perusdillen kanssa, opettaa esimerkillään lapsensa elämään samalla tavalla, kuluttaa minkä kerkeää ajattelematta tekojensa seurauksia tai elämän jatkuvuutta tällä pallolla ja kuolee ennen 60 sydänsairauteen on evoluutionaarisesta näkökohdasta hyvin vahvassa asemassa.

        Ihmisten erilaisuudesta halusin myös vielä mainita ihmisten mielestäni pohjimmiltaan olevan hyvin samankaltaisia. Se mikä erottaa meidät toisistamme ovat ympäristömme meille opettamat tavat.


      • Kaikki selittyy
        uhihiuhiuhiuhiu kirjoitti:

        Millä sitten selität esim vammaisten ihmisten olemassaolon? Mikä tarkoitus joiden vammaisuudella on ihmisen säilymisen kannalta? Oletat että evoluutio on onnistunut luomaan täydellisen olennon, jonka jokainen ajatuskin palvelee jotain suurta tarkoitusta. Monet meidän ominaisuutemme on kyllä selitettävissä evoluutiolla, muttei läheskään kaikki.

        zxcvbnm124434 kirjoittaa asiaa, kyllä vammaisuuskin on olennainen osa evoluutiota. Geeneissä tapahtuu muuntelua ja jotkut piirteet tosiaan edistävät eliön elinmahdollisuuksia, toiset heikentävät. Evoluutiossa vaikuttavat sekä luonnonvalinta että mutaatiot käsi kädessä. Ihminen on luokitellut sanalla "vammainen" ne yksilöt, joiden selviytyminen nykymaailmassa on keskimääräistä heikompaa. Luonto ei luokittele, asiat vain tapahtuvat sattumanvaraisesti. Monilla vammaisilla on yksi etu terveisiin nähden: he ovat usein tyytyväisempiä oloonsa ja osaavat elää hetkessä. Se vain ei ikävä kyllä sinällään riitä menestymiseen, jos ei osaa huolehtia omista asioistaan nykypäivän edellyttämällä tavalla. Yhtä lailla mutaation kautta voi seurata jotakin elinmahdollisuuksia edistävää.

        Tuo introvertti-asiakin on sellainen, että voidaan ajatella introverttiuden säilyneen evoluution paineista _huolimatta_. Se ei siis ole ollut riittävä este lisääntymiselle. Jos ihminen ei halua olla ollenkaan toisten ihmisten kanssa tekemisissä, piirre karsiutuu aivan taatusti vuosisatojen myötä hyvin harvinaiseksi. Toki kaikenlaisia ominaisuuksia putkahtelee taas uudelleen esiin geenien varioinnin myötä, mutta harvinaisiksi käyvät kyllä ne, jotka eivät lisääntymistä edistä.


      • uhihiuhiuhiuhiu
        Kaikki selittyy kirjoitti:

        zxcvbnm124434 kirjoittaa asiaa, kyllä vammaisuuskin on olennainen osa evoluutiota. Geeneissä tapahtuu muuntelua ja jotkut piirteet tosiaan edistävät eliön elinmahdollisuuksia, toiset heikentävät. Evoluutiossa vaikuttavat sekä luonnonvalinta että mutaatiot käsi kädessä. Ihminen on luokitellut sanalla "vammainen" ne yksilöt, joiden selviytyminen nykymaailmassa on keskimääräistä heikompaa. Luonto ei luokittele, asiat vain tapahtuvat sattumanvaraisesti. Monilla vammaisilla on yksi etu terveisiin nähden: he ovat usein tyytyväisempiä oloonsa ja osaavat elää hetkessä. Se vain ei ikävä kyllä sinällään riitä menestymiseen, jos ei osaa huolehtia omista asioistaan nykypäivän edellyttämällä tavalla. Yhtä lailla mutaation kautta voi seurata jotakin elinmahdollisuuksia edistävää.

        Tuo introvertti-asiakin on sellainen, että voidaan ajatella introverttiuden säilyneen evoluution paineista _huolimatta_. Se ei siis ole ollut riittävä este lisääntymiselle. Jos ihminen ei halua olla ollenkaan toisten ihmisten kanssa tekemisissä, piirre karsiutuu aivan taatusti vuosisatojen myötä hyvin harvinaiseksi. Toki kaikenlaisia ominaisuuksia putkahtelee taas uudelleen esiin geenien varioinnin myötä, mutta harvinaisiksi käyvät kyllä ne, jotka eivät lisääntymistä edistä.

        Minun argumenttini oli, että ihmisellä on ominaisuuksia, jotka eivät ole lajin säilymisen kannalta olennaisia. Sinä tavallaan argumentoit juuri sen puolesta kun sanoit että introverttius on säilynyt evoluution paineista huolimatta. Itse asiassa introverttius voi toisaalta olla jopa ominaisus joka on pelastanut ihmisiä, koska eivät ole suin päin menneet kohti vaaroja, vaan ovat ottaneet vähemmän riskejä. Eli ehkä tuo olikin huono esimerkki.


      • Sellast4
        zxcvbnm124434 kirjoitti:

        Vammaisuus johtuu geneettisistä vioista, kromosomihäiriöistä tai ympäristöllisistä vaikutuksista raskauden aikana (lue: huumeet/alkoholi/tietyt sairaudet). En siis ole biologi enkä edusta mitään virallista tahoa asiassa; vain omaa käsitystäni jonka olen asioista saanut mielenkiinnosta siitä luettuani.

        Evoluutio perustuu mikroskooppisiin mutaatioihin joita meissä kaikissa on, jotka tekevät meistä marginaalisesti parempia tai huonompia olosuhteisiin joissa elämme. Monien sukupolvien yli sopivimmista mutaatioista tulee normeja, ne kärjistyvät ja taas niistä haarautuu uusia mutaatioita ja sopimattomat kuolevat pois. En siis näe miksei vammatkin voisi liittyä evoluution piiriin.

        Prosessin taustalla siis ei ole yhtenäistä ajatusta tai suuntaa, eikä se välttämättä etene meidän näkökulmastamme "parempaan" suuntaan kohti täydellisyyttä. Esimerkiksi nykymaailmassa, kun ihmisille on taattu perusoikeudet ja toimeentulo eikä ympäristö periaatteessa ole enää uhka selviytymisellemme; perusdille joka paahtaa koko elämänsä duunia ihmisenpyörässä, ei ole järin fiksu, puskee ulos kymmenen lasta jonkun toisen perusdillen kanssa, opettaa esimerkillään lapsensa elämään samalla tavalla, kuluttaa minkä kerkeää ajattelematta tekojensa seurauksia tai elämän jatkuvuutta tällä pallolla ja kuolee ennen 60 sydänsairauteen on evoluutionaarisesta näkökohdasta hyvin vahvassa asemassa.

        Ihmisten erilaisuudesta halusin myös vielä mainita ihmisten mielestäni pohjimmiltaan olevan hyvin samankaltaisia. Se mikä erottaa meidät toisistamme ovat ympäristömme meille opettamat tavat.

        Tässä seison, enkä muuta voi.


    • matkalla-

      Mitä enemmän näitä miettii sitä enemmän menee vaan pää sekaisin. Itse ajattelen olevani vaan matkalle täällä maapallolla. Elämä on matka, joka päättyy kuolemaan. En halua itselleni mitään velvollisuuksia kuten perheen perustaminen tai lapset. Tietysti haluaisin, että tämä matka olisi mukava. Tähän asti tämä matka on kyllä ollut aika epämiellyttävä, mutta ehkä tämä tästä vielä paranee. Itse pelkään eniten sitä, että joudun onnettomuuteen ja esim. halvaannun. Silloin elämänlaatu kärsisi huomattavasti. Tietysti pelkään myös kuolemaa. Muistan sen, että jo lapsena mietin usein kuolemaa ja se ahdisti minua. Esimerkiksi mummuni kertoi, että joku hänen tuttunsa on kuollut niin sitten mietin kuolemaa taas koko päivän. En siis halunnut itse kuolla vaan mietin mitä kuolemassa tapahtuu jne.

      Ehkä vähän yksinkertainen viesti tähän ketjuun missä pohdiskellaan syvällisiä : )

    • "Yksinäisenä tuo elämän tarkoituksettomuus lätkäistään päin naamaa sellaisella voimalla, että naama olisi viisi vuotta turvoksissa, jos se tapahtuisi fyysisessä olomuodossa. Mutta heti kun ihmisellä on jotain hyvää seuraa, niin sitä ihmettelee, että miksi se elämän tarkoituksettomuus vaivaa silloin kun on yksin."

      Hyvä huomio!

      Mietin, että toisaalta tämä kertoo myös jotain siitä, mitä merkityksellinen elämä oikeastaan on. Tarkoitan siis sitä, että yksi tekijä elämän merkityksellisyydelle on se, että voi kokea olevansa osa jotain. Kun tuntee kuuluvansa johonkin, se luo myös tarkoitusta elämään: oma oleminen vaikuttaa johonkin.

      Vilppu H.
      pappi

    • hadfjadjfjadf

      Kirkko hei, painukaa nyt täältä perziisiin, hus hus. Masennus vaan pahenee propagandan pakkotuputusta kuunnellessa.

      • voipi ollakkiin

        Kirkko voi olla monille ainoa paikka saada jokin yhteys johonkin.


    • netti on nr1

      Ihmisellä on kai tarve tulla hyväksytyksi ja kuulluksi. Netti antaa siihen mahdollisuuden jopa niin paljon ettei muuta seuraa kaipaa. Työ, naapurit, harrastukset, sukulaiset, tanssilavat ym oli ennen keino tavata ihmisiä, nyt kaikki mielipiteet voi vaihtaa netin kautta. Se riittää yhä useammalle.

      • Jos se riittää, niin miksi niin moni tälle palstalle kirjoittava on kuitenkin onneton?


    • Kalju Pitkätukka

      Ehkä kovin tiivis laumassa oleminen näivettää syvällisten kysymysten pohdinnan.

      Sellainen fiilis minulla on tullut.

      Ei monen aktiivisen uskovaisenkaan kanssa voi moraalifilosofiasta keskustella, hänellä on valmiita vastauksia ja kaavamaisia lauseita, joita hän toistaa.

      Elämän merkityksettömyyden kokeminen ei ole kohdallani mielestäni johtanut nihilismiin.
      Jos siis nihilismillä tarkoitetaan arvottomuutta, moraaliarvojen puutetta.

      Jokaisella elämällä on merkitys ainakin yksilön itsensä kannalta, usein myös
      läheisten kannalta.

      Tekemällä hyvää(vaikkapa palauttamalla löytämäsi lompakon) jaat hyvää ympärillesi ja maailma on rahtusen parempi paikka.

      Tunnen itseni yksinäiseksi(olen aina ollut ns. outolintu), vaikka minulla perhe onkin, elämälläni on merkitys ainakin lasteni ja puolisoni kannalta.

      Kova isku vasten turpaa tuli kun kaksi lastani osoittautui kehitysvammaisiksi.
      Työstän edelleen tätä "balladia kaiken turhuudesta".
      Kirvelee.

      Evoluution arpajaisissa tulee toisinaan tyhjiä arpoja.

      • ii876o87o8yo7y

        Yhtään vähättelemättä yksinäisyyden tunnettasi, niin sinullakin on silti jotain ihmisiä ympärilläsi. Ehkä se täydellinen nihilismi iskee vasta kun jää aivan totaalisen yksin.


      • niin se on

        Nuo kehitysvammaiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minäkin. Heidän tehtävä on olla täällä juuri noissa fyysisissä puitteissa. Tottakai heidän kasvatus ja huolehtiminen on haasteellista ja vaatii paljon, mutta se on tehtäväksenne annettu.
        Hyvää on ilo tehdä ja siitä saa itselleenkin siältöä.
        Emme ole täällä evoluution sokeiden lakien sanelemina. Jumala on elämän antaja ja jokaisen olemassolo on Luojan suunnitelma.


    • uigaeipgh

      mieluummin introvertti erakko kuin exovertti sylkykuppi. nyky yhteiskunta piiloviestittää että pitäisi olla osa laumaa. koti, uskonto, isänmaa. opiskele, hanki ei hyvä vaan tuottoisa duuni, ota velkaa ja muuta viihtyisästä kunnallisvuokrakämpästä omaan rivarinpätkään VELKARAHALLA jotta sitoudut työpaikkaasi, parisuhteeseesi, 50:pin jälkipuolella tulee ero koska muksut jo menneet tekemään omaa elämää, muuttto takas kunnalliskoppiin asumaan ja that`s it. perkele. on siinä elämässä muutakin.

    • Todella hyvä pointti, sama on tullut itsekin huomattua. Yksin ollessaan sitä velloo omissa ajatuksissaan kun taas ihmislauman keskuudessa tyhmyys tiivistyy.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ootko nainen noin mustis musta

      Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t
      Ikävä
      89
      7259
    2. Sen kerran kun siellä käyn

      Voisit olla paikalla💚💛☘️
      Ikävä
      35
      3841
    3. Kumpa tietäisin. Miehelle.

      Vieläkö toivot jotain viestiä, vai suutuitko taas...kun...🤔
      Ikävä
      45
      3440
    4. Kauan säkin jaksoit

      Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐
      Ikävä
      40
      2572
    5. Joel Harkimo ja Janni Hussi eroavat

      Tämä on ilon päivä 😊
      Kotimaiset julkkisjuorut
      209
      2453
    6. rakastan sinua!

      Tule ja ota, kasvetaan yhdessä paremmiksi ❤️❤️❤️❤️ kaikki anteeksi ❤️❤️❤️
      Ikävä
      41
      2382
    7. Sä olet nainen kuuluisa..

      ..etkä mitenkään hyvällä tavalla.
      Suhteet
      123
      2276
    8. Miksi kaipaat

      Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?
      Ikävä
      29
      2179
    9. Mietin tässä T....

      Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..
      Suhteet
      24
      1898
    10. Siis hetkonen

      Rakastetaankohan me kummatkin toisiamme, ja aletaan tajuamaan se pikkuhiljaa 🤯
      Ikävä
      41
      1864
    Aihe