Tapatko käärmeen,vain tappamisen

Suomalaisilla on kaksi kammotusta, susi ja kyy.
Molemmat tapettava kun mahdollista;)

En tapa. Ei käärmeet tappamalla lopu.

Tapan, kyy tulee tappaa ennenkuin se tappaa sinut, tai minut!

Olin pyynnöstä tappavinani kyyn kun se oli metsänreunassa. Löin rautaharavalla useita kertoja mutta en osunut ja niin kyy luikerteli metsään eikä toivottavasti tule enää tontille. Kaikki haravoitsijat eivät ole niin tarkkoja lyömään ohi kuin minä olin.

Varmasti kyyllä on syytä pelätä enemmän ihmistä kuin ihmisen kyytä. Hyvä olisi opetella myös rantakäärmeen tuntomerkit, ettei ainakaan niitä turhaan pelättäisi. Kumpikin laji kyllä on taitava uimari, mutta molempien kanssa pärjää vedessäkin.

Aikuisten reaktiot tarttuvat lapsiin, kauhistus, paniikki ja viha. Surkeaa, että juuri käärme sattui valikoitumaan paratiisin pahaan houkuttajaksi.
Kyytä pitää kunnioittaa, ei sitä pelätä tarvitse. Eniten on huolestuttanut, miten koira malttaa pitää uteliaan kuononsa poissa kyyn tutkimisesta, mutta eipä yksikään koiristamme kyyn puremaa ole saanut, vaikka samoilla kyiden asumasijoilla, marjamailla ja saarissa olemme paljon liikkuneet. Lapsille laitetaan kumpparit jalkaan ja neuvotaan tömistelemään, näköhavaintoja paljon on tehty, muttei kosketuskontaktiin jouduttu. Liukkaasti ne sujahtavat pakoon ihmisten ja koirienkin tieltä. Maa-ampiaisia pidän suurempana vaarana, ja yksi koiramme tarvitsi eläinlääkärin apua niiden pistojen takia.

Pihapiiriin kyyt eivät kuulu, mutta senkin eteen on paljon järkevämpää raivata pihaa, pitää ruoho lyhyenä ja vaikka yrittää siirtää kyyt muualle.
Nyt onkin hyvä mahdollisuus bongata kyy paistattelemassa päivää ja sulattelemassa hiiriateriaa.

En tapa

Onhan käärmeissä jotain hienoakin
vaikkapa vaskitsoissa.
mua on kyy pistänyt ainaki kolme kertaa elon aikana.
eikä henki ole silti lähtenyt.
Kyy osaa myös uida. Ainakin joskus olin tunnistavinani otuksen
samassa lammessa siksi.
Hauen vatsassa oli kerran myös kyy. Ihan hyvältä maistui voissa paistettu kala
siitä huolimatta. Ajattelin ett mikä ei tapa se vain vahvistaa ihmistä.

Vaaratonta tai luonnonkiertoon kuuluvaa eläintä ei tietenkään voi huvikseen tappaa. Kalakin on eläin. Kanadassa poliisi voi sakottaa, jos saalis hylätään maastoon ja poliisi sen saa selville. Kuulemma elintarvikkeen tarpeetonta tuhlausta.

Kaakkois-Aasiassa käärmeitäkin laitetaan ruoka-annoksiksi myös ravintoloissa. Onko jotkut myrkyllysiä en tiedä, mutta pallokala on, ellei sen laittamista hallitse.
Saako korvasienen huvikseen potkaista maastossa.? Kuka niin pässi olisi. Seuraava liikkuja tekisi siitä ehkä herkullisen kastikkeen.

Minä en tapa kyytä vaikka minua on purrutkin. Ei aikuinen terve ihminen kuole kyyn puremaan. Onneksi oli kyypakkaus mökillä.
Minusta on kummaa vihaa, raamatustakohan tuo käärmeviha on lähtöisin.

Tein lähes neljäkymmentä vuotta sitten käärmeitten kanssa sopimuksen etten tapa niitä koskaan kunhan pysyvät pois omakotitontiltamme...... sopimus on pitänyt....ja pitää edelleen, joskin muutama vuosi sitten ajoin metsätiellä autolla vahingossa käärmeen yli mutta pyysin sitä anteeksi.
Juttelen kaikille muillekin eläimille.

Riippuu paikasta. Ollessamme lastemme kanssa pienessä saaressa en pitänyt suotavana lastemme ja kyiden yhteiseloa joten listi kaksi tavoittamaani.

Minun pitää olla kyykäärmeille kiitollinen uimataidostani. Ollessani 12-vuotisena saaressa propsin kuorinnassa kävin puolen päivän tietämissä uimassa läheisessä järven lahdessa.
Yhdellä uimareisullla tuli vedessä vastaani kiemuteleva, uiva käärme.
Pelästyin ja päästyäni rantaan totesin ensimmäisen kerran eläessäni uineeni kroolia.
Sitä en muista mahdoinko hengittää lainkaan suorituksen aikana.

Koska yöpymispaikkani oli havumaja pöllipinon vierellä niin tapoin tuon rantaan tulleen, noin 30cm pitkän kyyn.

Metsässä liikkuessani olen muutaman harvan kerran nähnyt kyyn enkä ole ajatellutkaan niiden tappamista.
Yhden kerran olen hätistänyt kepillä pois leiripaikaltamme rotevan tarhakäärmeen.

En tapa käärmettä, koska en uskalla, enkä pelkän tappamisen ilosta tappaisi kärpästäkään, mutta kun joskus kesäaikaan makuuhuoneessa surraa ja häiritsee, niin näen jopa vaivaa saadakseni sen tapettua.

"Henki pois" nimimerkille. Ei ehkä olekaan puhuttu mistään ilosta käärmeen ja sen tappamisen yhteydessä, mutta "huvikseen" sana löytyy tästä ketjusta.
Tappaa huvikseen, on lähes sama kuin tappaa ilomielin.

Itse inhoan käärmeitä, kuten lähes kaikki ihmiset. Luojamme luomista eläimistä se on vastenmielisin.
Saattaisin kauhuissani vaikka tappaa, jos kohtaisin jossain metsätiellä. Onneksi meidän maisemissamme ei ole vuosikymmeniin nähty käärmettä.
Huolimatta siitä, että en ole tuota matelijaa koskaan tavannut, inhoan jo pelkkien kuvien perusteella.

Mitenkähän kun tuo näyttää jotenkin sympaattiselta :

http://www.jukkajoutsi.com/alan628.jpg

Sillä on omena ( lat. malum/paha) suussa ja se näyttää tukehtuvan siihen (pahaan) paha ei siis ole käärmeessä vaan tulee ulkoapäin omenan muodossa kuvaannollisesti:)

Muistan lapsena kun marjametsässä äiti sanoi, tuossa puskassa on käärme, näin sen, mennään muualle, annetaan sen olla.
En oppinut lapsena minkäänlaista pelkoa tai kauhua äidin taholta käärmettä tai yleensä mitään luonnossa olevaa kohtaan, lapsuudesta kai juontaa monet asiat, ehkä ajattelisin aivan toisin jos käärme olisi joskus päässyt minua puremaan.

Tänään näin kevään ensimmäisen kärmeksen. Parin metrin päässä loikoili kiepillä.
Ei tainnut huomata minua kun ei yrittänyt purra :)))
Ei niitä tappaa pidä, kaikilla eläimillä (ja jopa joillakin ihmisillä) on jokin tarkoitus.

Oletteko koskaan koskettaneet elävän käärmeen pintaa. Tästä on jo aikaa, kun kävin lastenlasten kanssa käärmenäyttelyssä, oli näitä isoja käärmeitä nähtävinä, en ala luettelemaan, mutta niitä, joita ei Suomessa ole. Ite kun en ole koskaan ´ inhonnut´ tai pelännyt käärmeitä ja siellä oli mahdollisuus sivellä käärmettä. Niinpä tein, ja iho ei ollutkaan mitenkään vastenmielinen, vaan lämmin ja sileä. Samoin tekivät lapset, voi olla että mahdollinenkin käärmeenpelko häipyi.

Luulenpa, että monillakin voi olla alitajuntainen käärmeenpelko tai opittukin, jos pienestä saakka kuulee jankutettavan käärmeitten inhottavuudesta tai vaarallisuudesta. Varomaan voi opettaa.

Meilläkin oli se Ruunaanjärven mökin maasto, olenhan kertonut ennenkin, täyttä erämaata. Aina kun ensimmäisen kerran menmme kesällä sinne, olin opettanut lapset tömistämään maata rannalta mökille mennessä, se tepsi, ei koskaan käärme ole vaaraksi ollut.
Paljonhan niitä sielläkin oli. Aamuisin aikaisena yksin kun saunalle kuljin, saattoi kiepillä olla vaikkapa ihan ulko-oven edessä kyy lepäilemässä, mutta siihen kun tottui, tömisteli sen pois, eivät usein enää tulleet.

Ja kauniskin voi käärme olla sulavasti liikkuessaan, silleen vinostihan se menee.

Apteekkien logossa on käärme kiepillä ja keskellä 'mortteli', tai joku muu astia.
Käärmeestä saadaan monia lääkkeitä, viimeisin lienee kipulääke.
Jossain Siperian aavikoilla on käärmeen myrkkyä kerääviä ammattilaisia jotka tekevät sitä työkseen .

Käärmeennahka on arvostettua materiaalia naisten laukuissa ja kengissä.

tapan jos on pihassa tai sen lähettyvillä. Eihän sitä pakko ole tappaa, mutta sen pisto on kuitenkin vaarallinen, niin en ymmärrä miksi jotkut niin vastustaa sen tappamista. Kyy ei ole rauhoitettu joten jos siitä on vaaraa tai haittaa niin miksi sitä ei tappaisi. Metsässä ne saavat kuitenkin olla rauhassa.

Asiaa voisi verrata joidenkin kaupunkien lokki tilanteeseen. Esimerkiksi helsingissä lokit aiheittavat paljon haittaa mutta silti jotkut valopäät eivät salli että niitä vähennettäisi. Kyllä lokkeja sinne merelle ja järville mahtuu tarpeeksi. Suomessa on onneksi paljon luontoa jäljellä missä eläimet saavat olla rauhassa. Ihmisten runsaasti asuttamilla alueilla joidenkin lajien on kuitenkin väistyttävä. Ihminen on sitäpaitsi omalla toiminnallaan aiheuttanut että useat lajit lisääntyvät tavallista enemmän. Kaatopaikat jne houkuttelevat lokkeja ja muita haaskalintuja jotka lisääntyessää tuhoavat muita lajeja, kuten esimerkiksi metsäkanalintujen poikasia.

Itse käyn välillä ampumassa lokkeja (2 merilokki ja harmaalokki) jotka eivät ole rauhoitettuja ja näin ollen sallittuja pyytää pesimäkauden jälkeen.

Kaikille ylisuojeleville höpönlöpöihmiselle terveiset että ihminen on osa luontoa myös. Kyllä sitten kun kyy puree lasta, voi teidänkin ajatusmaailma muuttua.

Susikin on luullakseni rauhoitettu eläin, mutta ihmisen pihapiiriin ilmestynyt spetoeläin on oikeus tappaa.
Minä en ymmärrä myöskään luonnonylisuojelua, vielä vähemmän ymmärrän ihmisiä jotka pitävät käärmeistä. On itsestään selvää kavahtaa inhosta matelijan nähdessään. Siinä on jotain inhottavaa ja kammottavaakin. Tappamaan en pysty, sillä alkaisin käärmeen nähdessäni kirkua ja painella pakoon.

Puutiainen on paljon vaarallisempi kuin kyy. Kyyn puremaan ei ole vuosikausiin kukaan kuollut. Äskettäin härkä tappoi miehen .

Huomioin,että joku vetänyt vanhan saitin esille,mutta ehkä huomioon otettavavana?
Minä tapoin harmaan kyyn,lähes pihapiiristäni,mutta koin siitä sieluntuskaa.
Koiriani kolmea suojellakseni,sen tein?
Kaikki lentävät ötökät kuljetan ulos.
Kalatkin siunaan,ennenkuin päästän niiltä nirrinpois.
Kunnioitus luontoa kohtaan,että sen sittisontiaisenkin elämä on sen ainoa elämä?

Voi taivahanvallat!
Nauroin makeasti Sinun kommentillesi ja näin Sinut todella häärimässä siellä entisessä miliössäsi,isontalon auvoisena emäntänä,

Jotenkin Sinä kosketat sisintäni näkemällä ne elämän valoisat puolet.
Näinhän sen pitäisi mennäkkin,että tuotais iloa ja valoa tälle palstalle?
Minä en enää avauksia tee,tuli lunta tupaan kesäkelilläkin,joten kalastelen sitä roskakalaa ja lokit,Jämsänäijää myöden kiittävät amaa

Eipä ole kyistä tai käärmeistä ollut haittaa ja vain kerran olen nähnyt elävän kyyn ja senkin Venäjän Karjalassa huoltoaseman pihassa.
Inhottavin eläin mielestäni on hyeena ja ei se korppikotkakaan kilvassa pahasti hopealle jää. Todellakin jo ulkonäkö raadonsyöjäksi viestii, mutta lienee näilläkin lajeilla paikkansa savannien hygieniapoliiseina.
Ainakin korppikota on immuuni botuliinimyrkytykselle ja kyllä se hyeenakin mädäntynyttä sietää. Muistattaa nämä rumat raadonsyöjät.

Tarhakäärmeen tappamisesta voidaan tuomita 252 euron sakkoon. Siilin päälle ajamisesta sakkoa joutui maksamaan eräs taksimies 75 euroa.

Rauhoitetut eläimet ovat valtion omaisuutta.