En tiedä miten aloittaisin..
Viihdyn kotona omassa huoneessani paljon ja kutsun sitä "linnakkeeksi".
Minua ei oikein enää kiinnosta syöminen eikä perheen tai ystävien kanssa olo.
Ahdistaa, jos joku koskee. Vaikka esimerkiksi käteeni.
Suutun, mökötän ja huudan, jos en saa omaa rauhaa.
Vältän siis sosiaalisia tilanteita.
Itken öisin ja nykyään tunnen vain syyllisyyttä. En mitään muuta hyvää.
Kun isosiskoni muutti pois kotoa, ajattelin, että kuinka huono sisko olen ollut pienenä. Kaipaan aina siskoani ja vaikka sanotaan, että hän on aina sydämessäsi, niin itse en kyllä tunne sitä.
Olen opiskelemassa liiketaloudessa 1 vuotta. Sekään ei valitettavasti enää kiinnosta, koska tunnen koko ajan epäonnistuvani asiakaspalvelussa. Katsos kun olen tällainen ujo henkilö.
En ole kertonut tästä kenellekään, mutta kun olin työssä oppimassa kaupassa, minun luokseni tuli asiakas pyytämään apua. En osannut auttaa, joten tein sellaisen asian, mitä ei koskaan pitäisi tehdä asiakkaalle. Jätin asiakkaan keskelle käytävään ja karkasin. Niin ei saisi koskaan tehdä. Pitäisi joko jotenkin palvella tai viedä toisen työntekijän luokse.
Koulussa vielä sanottiin kaikkien kuullen, että sen törkeää jos ei palvele asiakasta kunnolla. En sanonut mitään, mutta minulle tuli kauhea syyllisyys tunne. Pelkäsin jo asiakaskohtaamista.
Koulussa liikunnassa tai esitelmissäkään ei mene hyvin. En oikein enää uskalla/ halua yrittää.
En keksi mitä teen. Loppua olen ajatellut ja suunnitellut, mutta harkitsen sitä kunnolla. Jos en enää pärjää omasta mielestäni olin ajatellut, että teen itsemurhan heinäkuussa.
Olenko vain surullinen henkilö vai onko minulla joku masennus?
Viihdyn kotona omassa huoneessani paljon ja kutsun sitä "linnakkeeksi".
Minua ei oikein enää kiinnosta syöminen eikä perheen tai ystävien kanssa olo.
Ahdistaa, jos joku koskee. Vaikka esimerkiksi käteeni.
Suutun, mökötän ja huudan, jos en saa omaa rauhaa.
Vältän siis sosiaalisia tilanteita.
Itken öisin ja nykyään tunnen vain syyllisyyttä. En mitään muuta hyvää.
Kun isosiskoni muutti pois kotoa, ajattelin, että kuinka huono sisko olen ollut pienenä. Kaipaan aina siskoani ja vaikka sanotaan, että hän on aina sydämessäsi, niin itse en kyllä tunne sitä.
Olen opiskelemassa liiketaloudessa 1 vuotta. Sekään ei valitettavasti enää kiinnosta, koska tunnen koko ajan epäonnistuvani asiakaspalvelussa. Katsos kun olen tällainen ujo henkilö.
En ole kertonut tästä kenellekään, mutta kun olin työssä oppimassa kaupassa, minun luokseni tuli asiakas pyytämään apua. En osannut auttaa, joten tein sellaisen asian, mitä ei koskaan pitäisi tehdä asiakkaalle. Jätin asiakkaan keskelle käytävään ja karkasin. Niin ei saisi koskaan tehdä. Pitäisi joko jotenkin palvella tai viedä toisen työntekijän luokse.
Koulussa vielä sanottiin kaikkien kuullen, että sen törkeää jos ei palvele asiakasta kunnolla. En sanonut mitään, mutta minulle tuli kauhea syyllisyys tunne. Pelkäsin jo asiakaskohtaamista.
Koulussa liikunnassa tai esitelmissäkään ei mene hyvin. En oikein enää uskalla/ halua yrittää.
En keksi mitä teen. Loppua olen ajatellut ja suunnitellut, mutta harkitsen sitä kunnolla. Jos en enää pärjää omasta mielestäni olin ajatellut, että teen itsemurhan heinäkuussa.
Olenko vain surullinen henkilö vai onko minulla joku masennus?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä suora asiakaspalveluala ei ole sinun juttusi. Jospa löytysi työ, myös liiketaloudellien, jossa voit tehdä kirjallisia töitä ja ei olisi suoria asiakaskontakteja. Kohtahan lukukausi loppuu ja kesällä on aikaa miettiä asioita eteenpäin.
Ihan selvästi olet nyt masentunut ja tarvitset ammatillista apua. Jospa menet juttelemaan koulutuspaikkasi terveydenhoitjan kanssa.
Kerro että haasteet ovat liian kovia.
Itsekin olen miettinyt samaa. Tykkään järjistellä, mutta tuo "täydellinen" asiakaspalvelu ei oikein minun juttuni.
En tiedä kenelle sitä puhuisi, koska en haluaisi että vanhemmat saa tietää. Enkä tiedä että onko terveydenhoitaja luotettava.
Tai sitten vaan hiljaa suruissani istun luokkahuoneessa.
Kun nuoruus vaihtuu aikuisuuteen siinä on paljon kuvien särkymistä, mutta myös tulevan eheytymistä..... ei sinulla ole mitään hätää, odottelet vain rauhassa ja asiat paranee.... tulevaisuudessa ole valmis nauramaan.... myös itsellesi. Elämä on kivaa...
Oireistasi päätellen sinulla saattaa olla kaksi eri syytä käyttäytymiseesi. Jatkuva syyllisyyden tunto ja se ettei mikään kiinnosta, viittaa masennukseen. Suosittelen, että joko kerrot kaiken tuon jollekin luotettavalle aikuiselle tai menet suoraan lääkäriin. Tarvitset apua jotta parannut. Se, että pelkäät asiakaspalvelutilanteita, voi vain johtua luonteestasi. Ei sellainen työ sovi kaikille. Tiedän monta henkilöä, jotka ovat ihan okei eli ns terveitä ja silti eivät halua asiakaspalveluun. Minullakin on ongelmia olla asiakaspalv. tehtävissä. Ne mukavat asiakkaat vielä menevät, mutta vaikeita pelkään. Tosin voi olla, että sinun huono olosi vaikeuttaa asiakkaiden kanssa työskentelyä ja osa johtuu luonteesta. Ota yhteyttä vaikka terveyskeskuslääkäriin, mitä nopeammin, sen parempi. Toivottavasti aurinko alkaa taas paistaa sinullekin.
Kiitos hei vinkistä!
En vain uskalla mennä puhumaan aikuiselle, jos he haukkuvat minut lyttyyn kommenteilla. :c
Silloin he eivät ole oikeasti aikuisia. Ja jos yksi haukkuu, ajattele että haukkumisella hän ilmaisi vain oman tyhmyytensä ja valitse joku toinen aikuinen. Kukaan ammattilainen ei saa haukkua sinua, sikäli ehkä helpompia aloittaa ja jos ammattilainen haukkuu, hänestä voit tehdä kirjallisen valituksen. Hitunen rohkeutta niin saat apua ja helpotusta oloosi.
Meepä vaikka armeijaan jos sieltä ura urkenisi.
Hei! Viestiketjun aloittajalle. Ei tarvitse murehtia asiakaspalvetyöistä. Todetaan tosiasiat: Lähellekään kaikista meistä ei ole siihen. Ei minustakaan.
Olen luonteeltani jonkin verran epäsosiaalinen, en pidä auktoriteeteista tai toisten miellyttämisestä. Seuraavaksi hyviä uutisia: Sinullekin löytyy töitä. Minäkin olen löytänyt itselleni oikein mukavan työpaikan, johon kelpaan ja jossa pärjään hyvin. Sinun pitää vain löytää se sinun juttusi. Ei kannata luovuttaa jos ei kelpaa asiakaspalveluun. Keksit jotain muuta ja sinulle parempaa.