Hetken aikaa vierelläni käveli Toivo, mutta hänet jouduin hyvästelemään, ja toivotin tervetulleeksi Ikävän. Voi, miten tuttu matkakumppani tämä Ikävä onkaan... Hengitän tätä totuutta, vaikka se sattuu. Ei se mitään, ei kipuun kuole. Sanomattomat sanat huuhtoutuivat mereen, eikä kaksi ihmistä pystynyt kohtaamaan toisiaan. Tosiasiat olivat sen verran kylmä rätti vasten kasvoja, että kyllä vähemmästäkin sanat katoavat. Et ole tehnyt mitään väärää. Olet mieletön, upea, ja aina ajattelen siten. Rakas, niin rakas. Tiedän, että sinun polkusi kulkee toisaalla, koska tahdot niin. Enkä minä tahdo sinulle muuta kuin onnea, ja nähdä haaveidesi toteutuvan. Nähdä vierelläsi sen, kenen vierellä tahdot kulkea. Ja silti minulla on tämä suru, joka minua hellästi kyynelillään pesee. Hengitän kyllä, mutta se sattuu. Ainakin juuri nyt.
Juuri nyt tuntuu tältä
Lost Soul
2288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ajatella noin onnettoman sävyisesti?
Eikö se käy ilmi tuosta mitä kirjoitin? Ei, en ole onneton. Surullinen kylläkin. On haaveita, jotka ovat aina vaan liian kaukana. Jotka ovat vähän niin kuin kurkottaisi kuuhun. En tule koskaan ylettymään, mutta aina minä vaan yritän ja yritän. Kaikki muut kyllä sanovat minulle, että "et sinä sinne koskaan tule ylettymään, etkös tajua". En tajua, aina vaan uudestaan... Mutta tämä suruni on onneksi hellä ja lempeä kuin kesätuuli, koska osasin odottaa sitä. Se viipyy niin kauan kuin tarvis ja mitä sen alta paljastuu, en tiedä vielä. Toivottavasti energiaa, jonka ymmärrän kohdistaa johonkin muuhun.