oletetaan, että ihmisiä ei olisi milloinkaan ollutkaan. luonto etenisi samaa vauhtia: kaikki lajit kehittyvät kokoajan, eikö vain? saalistajat saalistavat heikoimman pois, vahvimmat lisääntyvät, kanta vahvistuu, ja laji kehittyy koko ajan viisaammaksi. lopulta joku laji nousee varmasti ylivoimaan. oletetaan että gorillat alkavat käyttää aivojaan, ja niistä tulee paljon viisaampia kuin muista. ne oppivat metsästämään erilaisia työkaluja apunaan käyttäen, ja niiden aivot alkavat kehittyä. jos näin kävisi, niin toki ne gorillat yrittäisivät saada _omaa_ lajiaan yhä vain kehittyneemmäksi. tosiasia on se, että jokainen laji yrittää päästä muita ylemmäksi. jos sellaista tapahtuu, niin seuraa tämä tilanne, mikä nyt on: ihminen on oma lajinsa, ja se yrittää kehittää omaa lajiaan koko ajan, toisia lajeja apunaan käyttäen, muita lajeja ja luontoa ajattelematta. jos gorillat pääsisivät samaan tilanteeseen, ne tekisivät luultavasti aika samalla tavalla?
en ole mikään luonnon tuhoaja, itseasiassa jyrkästi sitä vastaan. olen ryhtymässä kasvissyöjäksi, ja vastustaa mahdollisimman paljon eläinkokeita, turkistarhausta ja tehomaataloutta. mutta en voi sille mitään, että olen ajatellut näin. jos ne gorillat päätyisivät tähän tilanteeseen, tekisivätkö ne samoin?
kaipaan nyt asiallisia kommenteeja, en mitään lapsellista väittelyä. kiitos.
en ole mikään luonnon tuhoaja, itseasiassa jyrkästi sitä vastaan. olen ryhtymässä kasvissyöjäksi, ja vastustaa mahdollisimman paljon eläinkokeita, turkistarhausta ja tehomaataloutta. mutta en voi sille mitään, että olen ajatellut näin. jos ne gorillat päätyisivät tähän tilanteeseen, tekisivätkö ne samoin?
kaipaan nyt asiallisia kommenteeja, en mitään lapsellista väittelyä. kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juu'u, päättelen itse samalla lailla. Jostakin apinalajistahan mekin polveudumme.
Hassua ja kysymisen arvoista on kuitenkin se, miksi ihminen kaikesta viisaudestaan huolimatta ei kuitenkaan tee oikein, vaikka tietää mikä oikein on. Tässä vaiheessa mukaan tulee ihmisten itsensä mikä uskontokunta mistäkin syystä kehittelemät uskonnot.
Ihminenhän on kehittynyt apinasta hyvin pitkälle, ja kaikessa viisaudessaan on huomannut olevansa älykkyydessä maanpinnalla ykkönen. Johtopäätös tästä: Me olemme kuningaslaji, the Top Level, ei me olla polveuduttu elukoista, ei se ole mahdollista, meidän täytyy olla Suuren Voiman (toiset kutsuvat Jumalaksi, toiset Allahiksi, jne) itsensä kuviksi, juuri tällaisiksi aikanaan luomia, hallitsemaan luontoa ja kaikkea maan päällä... Mietitäänpä löytyneitä alkuasukasheimoja, kaikilla on omat uskomuksensa, traditionsa ja maailmanselityksensä. Kun laji tulee riittävän älykkääksi saavuttaakseen tietoisuuden itsestään, nousee nämä kysymykset väistämättä pintaan.
Takaisin aiheeseesi... Olen itse joskus ajatellut pientä testiä. Mitä tapahtuisi jos vaikkapa jossakin eristetyllä saarella kehitettäisiin populaatio ihmisistä ilman kosketusta nykyiseen ihmiskuntaan. Miten pitkään porukalla menisi kehittää kuva itsestään luomakunnan valtiaana. Selviäisikö populaatio hengissä. Mistä ensimmäiset yksilöt saisivat riittävän huolenpidon ja rakkauden selviytyäkseen hengissä lisääntymisikään asti. Ei toimisi, populaatio tuhoutuisi, ellei sillä olisi perimätietoa! Jollain tavalle ekoille sukupolville olisi saatava riittävä määrä oppia perille, selviytyäkseen ennen "yksin jäämistä"
Olen kanssasi samaa mieltä, mikä tahansa laji saattaa nousta "valtaan" tultuaan riittävän älykkääksi vuosimiljoonien aikana. Se vie tuhottomasti aikaa vain. Älykkäät aivot eivät yksinään riitä, tarvitaan perimätietoa, kulttuuria joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Kaikki meistä polveutuvat satojentuhansien sukupolvien takaa.
Ihmiselle on käynyt niin että jostain kumman syystä on mennyt ylivaihde kehityksessä päälle viimeisen muutaman tuhannen vuoden aikana. Tämä kait on se mihin mikä tahansa laji päätyisi vastaavassa tilanteessa. Luonto kehitti ihmisen pari pykälää liian täydelliseksi. Alkoi nykyinen superdrive aikakausi, joka uhkaa koko maapallon elämää ja todennäköisesti myös tuhoaa itsensä.
Otetaanpa pieni mielikuvitusmatka: Ajatelkaapa että olisimmekin jostakin muualta tulleen ihminen lajisen poppoon kopio itsestään, kenties jollakin muulla planeetalla joskus majaillut laji, itsensä tuhoon tuomitsema yhteiskunta, jonka älykkäimmät yksilöt perustivat siirtokunnan maahan omaa lajiaan jatkamaan, syöttäneet alkupopulaatiolle riittävän tietomäärän ja perimän ja tuhonnut tämän jälkeen itsensä? Vaikkapa Mars planeetta sopisi lähtöpaikaksi... Suuri avaruusalus voisi olla vaikka se raamatun nooan arkki, joka toi maahan dinosaurusten rinnalle nisäkäslajit... ja ihmisen... Tämän jälkeen oma yhteiskunta olisi tuhoutunut marsissa suursodan ja jonkin superaseen vuoksi ja pyyhkäissyt mennessään kaiken muunkin elämän tuolta planeetalta. Tai ehkä tuo väki oli inkoja joiden perillisiä kaikki muut maapallon ihmiset olivat...
Hauskaa on ajatella tällaisia asioita välillä, mutta paluu maan pinnalle ahdistaa. Tietää että ihmiskunta vain tuhoaa, vaikka tietää sen olevan väärin... Toivottavasti pelkkä älykkyys ei ole voittava, vaan että viisaus olisi älyä suurempi ja opittaisiin tekemään oikein, eikä vain hyödyntämään kaikkea riistämällä luontoa. Pitäisi oppia että vaikka ihminen uskontojensa nojalla oikeuttaa ihan mitä vain, olisi kuitenkin parempi tehdä oikein, niinkuin omatunto sanoo ja ennemminkin vaalia luontoa riistämisen sijaan...
;)
Ilmaisit juuri evoluution perusajatuksen, eli noeat syövät hitaat, vahvin voittaa jne. Eli tottahan se on että tulisi halitsevia lajeja. Tuskimpa ihmiskuntakaan olisi tässä tilassa jos dinosaurukset eivät olisikaan kuolleet. Mutta kuten sanoit, ihmiskunnan täytyy myös tehdä kiireesti jotain pelastakseen oman elämänsä. Kerskakulutuksen on loputtava! Me emme ole yksin tällä planeetalla ja tuhoamalla elintilaamme tuhoamme lopulta itsemme. Mutta toivoa vielä on! Maailam on varmasti ekologisempi kun olemme vanhainkodissa, luultavasti muutos on pakon sanelema.
Juu. I agree but.
Kieltämättä evoluutiota ja luonnonvalintaa tapahtuu kaiken aikaa. Darwinillakin tosin luonnonvalinta oli pikemminkin "survival of the fittest" kuin "survival of the strongest", eli selviytyjiä ovat pikemmin hyvät sopeutujat kuin yksinomaan voimakkaat.
Rotta ja ihminen ovat olleet aika hyviä sopeutujia tropiikista arktisille alueille. Tyrannosaurus Rex ja mammutti koostaan ja voimastaan huolimatta hävisivät. Niihin aikoihin, kun vielä juoksimme sapelihammastiikeriä karkuun, oli sapelihammastiikeri varmasti yleensä vahvoilla.
Lempparimielikuviani on alkuihminen, joka oli liian läski ja kömpelö, että olisi jaksanut kiipeillä puissa. Kun muut taitavammat kaverit osasivat roikkua oksasta varpailla kiinni pitäen tämä tyhmä ja läski köntys läsähti maahan eikä päässyt yrityksistä huolimatta enää kiipeämään kaveriensa luokse. Sapelihammastiikeri söi näistä luusereista suurimman osan, mutta osa näitä epäonnistujia ehti vielä kopuloida keskenään ja jatkaa onnetonta huonoilla geeneillä varustettua sukuaan, jonka terveempi haara jäi siis sinne puuhun kiipeilemään.
Luonto ja ympäristö ovat jatkuvasti muuttuvassa tilassa. Pohjimmainen filosofinen ja moraalinen kysymys lienee se, tuleeko ihmisen olla aktiivisena tekijänä ympäristöään muuttamassa - kuten muutkin lajit häikäilemättä tekevät - vaiko yrittää estää tai hidastaa ympäristön muuttumista.
Monia "luonnonhoidollisia toimenpiteitä" perustellaan alkuperäisyyden säilyttämisellä ja luontoon kuulumattomien ainesten poistamisella. Siksi Virosta jäätä pitkin Suomeen juossut viilisika tai itärajan takaa tullut susi on tämän perustelun mukaan ammuttava, ne kun "vääristävät" Suomen alkuperäisluontoa.
Alkuperäisyyden ja säilytettävän olotilan harha ohjaavat meitä.
Kissa syö viimeisen rauhoitetun ja harvinaisen kiwi-linnun ilman omantunnontuskia. Ihmisen voisi tietysti ajatella ajattelevana olentona toimivan vastuullisemmin biodiversiteettiä kunnioittaen. Luonto itsessään toimii täysin moraalittomasti. Tässäpä riittää keskustelun aihetta.
Ja jottei maailma näyttäisi liian selvältä paikalta evoluutionkaan kannalta, aina silloin tällöin iskee asteroidi ja arpoo evoluution kortit uusiksi...
Älä soimaa Darvinia, jos hän ei osannut sanojaan oikein muotoilla: The Fittest usein on juuri The Strongest... Mutta sinänsä kovin mielenkiintoinen on asettelemasi asetelma. Ja kovin oikeassa saatat ollakin: ei voittaja ole vielä niin kehittynyt, että ymmärtäisi kokonaisuudessaan parhaan valita. Eli toisin sanoen: kovin on vielä tyhmä tämä viisas ihminen, Homo Sapiens. Että edelleen pätee alkuperäinen voittoonvievä teesi: Nopeat syövät Hitaat, Älykkäät syövät Tyhmät, ja Viisaudesta Viis. Itse olen yrittänyt saarnata humanistista lähestymistapaa, eli lyhyesti: elämä kunniaan ja kunniallinen kuolema kaikille. Mutta kuten sanoit, luonto toimii täysin moraalittomasti. Edustamani humanistinen lähestymistapa tuntuu lähinnä naivistiselta: ai että hyvyys palkittaisiin ja ymmärrystä alettaisiin jaella tasapuolisesti...
Mielenkiintoisia ajatuksia. Samalla tavalla pyörittelen ajatuksiani itsekin.
Voisi ajatella myös niin, että ihminen on evoluutiossa kehittänyt itselleen aivot, jolla pystyy hallitsemaan kaikkea muuta eliökuntaa. Tällöin siitä seuraa vastuu koko eliökehän säilyttämisestä. Jos siitä ei seuraa vastuuta, niin silloin ihminen hävittää itsensä ja suuren osan muuta elämää, jolloin lajimme ei ainakaan ole voittaja. Voittajaksi selviytynevät torakat tai jotkin muut ylivertaiset selviytyjät. Mutta joissain tapauksissa on vaikea sanoa, mikä osa muuttumisesta on "luonnollista" ja mikä ihmisen kerskakulutuksen aikaansaamaa.
Älykkyydestä puheen ollen, kukaan ei voi sanoa kuinka älykkäitä delfiinit tai valaat ovat. Luulen meidän tutkimusmenetelmiemme olevan niin lapsen asteella ja inhimilliseltä näkökannalta suunniteltuja, etteivät ne kerro yhtään mitään. Douglas Adamsin hulvattomissa kirjoissa on hauskoja ajatuksia näistä.
Toisaalta mehän voimme olla vain paise jonkin toisen olennon perseessä. Koemme maailmankaikkeutemme tällaiseksi kuin se on, aivan kuin muurahainen kokee omansa ja flunssavirus omansa.
Asteroidi tosiaan pistää hiukan vipinää evoluutioon joukkosukupuuton ansiosta. Silloin on monta ekologista lokeroa täytettävänä.