En tiedä syytä, miksi viimeisen 2 v aikana olen ollut ahdistunut ja mielessä pyörii tyhmiä asioita, esim. Kuolema. Kai tämä on jotain masennusta vai kenties joku vaihe elämässä että tiedostan joitakin asioita, joita en ennen ajatellut? Kuten tämä kuolema aihe ym. Eniten harmittaa kun tuntuu, etten osaa nauttia elämästä, asiani ovat kuitenkin elämässäni ihan ok. En vaan näe koko elämässä mitään järkeä! Auttaisiko puhuminen jollekin ammattilaiselle? Mistä te olette saaneet apua ahditukseen ym? Pelottaa että tämä vielä vain pahenee, lääkkeitä en halua. Kaikki vaan on niin outoa ja pelottavaa, voi kun löytäisi rauhan ja olisin niinkuin ennen :(
Miten saitte elämänilon takaisin ja ahdistuksen pois?
Miksioimiksi
4122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla vähän sama tilanne. Kävin juuri itse lääkärillä, kun on ongelmana juuri kyseiset: ahdistus, paniikkihäiriö, lievä masennus. Suosittelen sinullekkin. Varaat ajan terveyskeskukseen ja sanot puhelimessa jo ongelmasi. Lääkärin kanssa rupattelet jouhevia ja hän kyselee kaikkia esim. milloin/kuinka paljon ahistaa.
Minulla kävi niin, että sain nyt Esipral kuurin ja ajan psykiatrille, voin kyllä sanoa, että vaikka olen itsekin ihminen "En ota lääkkeitä", niin suosittelen lämpimästi jos on mahdollista hankkimaan, mutta tärkeintä tietenkin olisi hoitaa ilman mitään lääkkeitä.
joo, mulla näkyy jo valoa tunnelin päässä. duuni, jossa juuri ja juuri viihdyn, jatkuu. kesä tulee , on kohta jo ovella. aurinko paistaa. lavatanssikausi alkaa kohta. ihanaa. jonkun aikaa täytyy vielä odottaa. itten pääsen kesälavalle ja vanhusten siivouspalveluun. nämä on niitä minun juttuja.. koittaa nyt tästä repiä ne positiiviset asiat irti....pakko , kun ei muutaa oo. sisko on läsnä mun elämässä.vaikkakin puhelimen välityksellä , mutta kuitenkin. ja velipojat, jaa muutama ystäväkin on löytynyt elämääni. muutama
Viimeinen vuosi on ollut jatkuvaa taistelua masennuksen kanssa. Tunnelin päässä ei vieläkään näy valoa. Nuorempana ei ollut näin pitkiä masennuskausia. Lääkkeet auttoi pahimman puristuksen kanssa. Heti sen jälkeen alkoi näkyä tulevauus valoisampana. Nyt se hirvittävä puristus vaan jatkuu.
Fyysinen sairauteni on mennyt pahempaan suuntaan. Siinä yksi masennuksen jatkumisen syy. Käyn kerran kuukaudessa juttelemassa ammattilaisen kanssa. Siitä ei ole ollut minkäänlaista apua.
Masennus vei ystävät ja tuttavat. Aiemmin olin tukihenkilönä, silloin kelpasin kaikille. Tiedän toki, että masentunut on raskas kaveri. Silti ihmettelen kun kukaan ei halua olla tukena. Ei edes psykiatrian ammattilainen. Yksin tästä on selvittävä.
Pimeää on mutta eteenpäin rämmitään.
Yksinhän nämä masennus ym. jutut on hoidettava. Mulla on vieläpä niin rohkaiseva puoliso, että sanoi mun ollessani huolissani hänen voinnistaan kun on aviossa tällaisen kanssa, että jos häntä alkaa rasittaa minun mielenterveysongelma niin hän ottaa vain eron. Että niin paljon painaa se vihkivalan myötä ja vastoinkäymisissä. No nyt en ainakaan kerro mitään tunteistani. Se on selvä.