ymmärtääkö maniasta kärsinyt ylilyöntinsä/tekonsa/sanomisensa heti kun mania laskee pois? tuleeko tietoisuus samantien vai hetkenpäästä? voiko olla manian loppupuolella melko rauhallinen mutta silti vielä maaninen?
Maniasta kysymys
4+6
7341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä ja ei. Mulla tuli morkkis heti kun tajusin että olen jättänyt työpaikkani ja lapseni, velkaantunut hirveästi ja polttanut siltoja oikein kunnolla. Tämän tajuaminen että joo se taisi olla mania vei pari vuotta. Vieläkin 4 vuotta jälkeenpäin korjaan tuhotöitäni.
kiitos vastauksesta. olen pahoillani sun puolesta. toivottavasti saat asiasi järjestykseen. en siis hae kysymyksellä sitä että ko. "maanikko" ryömisi teoistaan mudassa edessäni, tiedän ettei hän voi asialle mitään. mutta toivoisin ehkä hänen ymmärtävän mitä tapahtui jotta hän näkisi manian tuhovoiman (eikä vain "tuotteliaisuutta ja luomisvimmaa") jotta hän ymmärtäisi hoidon tärkeyden.
Omien kokemuksieni perusteella voisin väittää että manian jälkeen useimmiten tullaan pyyteleen anteeksi ja selittelemään, ellei maniaa ole sitten seurannut välittömästi voimakas depressiojakso. Sitten tilanteen tasaannuttua tullaan ehkä joitain manian aikaisia asioita selittelemään ja anteeksi pyytelemään, muttei mitään depression aikakana sanottuja/tehtyjä.
Yksilöllistähän nämä asiat ovat. Jonkinasteista tajuamista aina on mutta se riippuu manian luonteesta ja siitä kuinka nopeasti tasaantuu sekä ihmisen luonteesta jne. jne.
Mullahan mania kääntyi samantien psykoottiseksi masennukseksi kun loppui. Siitä toivuttuani oikeastaan olin ihan uuvuksissa mulla alkoi todella se anteeksi pyytämisen kausi siitä toipumisesta. Samalla kyllä ihmettelin että kuinka kukaan ei sanonut mun olevan sairas. Kukaan ei tullut väliin. No ex yritti mutta en tajunnut...luulin että se oli vain kateellinen mun mielettömän jännästä elämästä.
16 8 Voimia sinulle toipumiseen. Toisen ihmisen hoitoon saaminen on todella vaikeaa. Olen itse yrittänyt saada jo tällä hetkell ex-miestäni hoitoon jo pitkään. Perhe, työ ja omaisuus meni mielettömässä maniassa. SItten tuli romahdus, mutta hän ei itse myönnä vauhtijaksoa, joten edelleenkin jätettiin masennusdianoosi ja -hoito päälle. Sen jälkeen aika sekamuotoista ja leveää elämää taas takana kohta vuoden.....ja tämä kaikki on tapahtunut lainarahoilla, koska koko omaisuus mennyt jo yli vuosi sitten. Mies nauraa ilkeästi päin naama, kun yritän ehdottaa oikeanlaisempaa hoitoa. Tosi surullinen ja raskas tilanne seurata vierestä, mutta mitään en pysty tekemään, kuin huolehtimaan, että lapsilla on kaikki hyvin. Taloudellinenkin vastuu kaatuu kaikki yhdelle ihmiselle eli minulle. Itsemääräämisoikeus on tärkeä, mutta tässä tapauksessa se vie paljon myös lapsilta, kun toinen velkaantuu päivä päivältä pahemmin ja kukaan ei pysty stoppaamaan tai auttamaan!
Itsekkin yritän saaha exmiestä hoitoon.. Haukkuu, kiristää että kertoo asioita eteenpäin, ei ymmärrä puhetta ja sanoo että minä olen sairas.. Ei jätä rauhaan vaikka jätin hänet. Sanoi että rupeaa syömään lääkkeitä ja aikoo parantua mutta helvetin paha psykoosimania on ottanut nyt taas vallan.. Silmät aivan mustat eikä todellisuuden tajua ole. Eikä kukaan tee mitään. Alan jopa pikku hiljaa toivoa että tekisi masennuksissaan itsemurhan, jotta pääsisi noista tuskistaan.. Sanoi, että pää on niin älyttömän kipeä että tahtoisi kuolla.