Yksin koulussa

Enimmät tuon ikäiset ihmiset on vajaita, eikä niillä ole kehittynyt kykyä välittää toisten tunteista. Se pitää taistella vähäsen aikaa ja kertoa niille, että sulla on huono olo yksinäisyyden takia ja koittaa saada edes hieman siedettävä ilmapiiri sinne kunnes pääset yläasteelta lukioon, josta löytyy parempia ihmisiä yleensä.

Niin jos lukiosta löytyy niitä parempia ihmisiä. Ei saisi olla negatiivinen, mutta itselle kävi juuri niin, että lukio oli melko samanlaista aikaa kuin yläaste.

Toivon sinulle tietenkin onnea sinne seuraavaan kouluun, mikä se sitten onkin :)

Toisaalta nämä ihmiset, eivät kyllä minusta käyttäydy enää kuin oikeat ystävät eli olisiko siellä ketään uusia tyyppejä joihin vuosit tutustua? Voi tulla muuten aika pitkä ysikuokka jos tuo sama peli jatkuu. Itsellä on niin paljon samanlaisesta kokemusta. Ja minulle kävi niin, että jäin sitten lopulta ihan yksin.

Minä olen jo aikuinen, mutta muistan, miten pahalta tuntui havaita lapsena, kun jotkut, joita olin pitänyt ystävinäni, eivät sitä olleetkaan. Porukasta ulos joutuminen se pahalta vasta tuntuukin, oli sitten aikuinen tai lapsi.

Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa ystäväksi, ja kuten nimimerkki TerveysYksinäisyys totesi, lapset eivät välttämättä osaa ottaa huomioon toisten tunteita - no, eivät aikuisetkaan aina.

Yritä etsiä toisia kavereita - joko samalta luokalta tai muualta koulusta tai koulun ulkopuolelta. Harrastatko jotain? Onko kotiseudullasi sinua kiinnostavaa kerhotoimintaa? Mene reippaasti mukaan. Ja jos sinulla on suunnilleen samanikäisiä serkkuja ja näette toisianne edes joskus, pidä yhteyttä heihin.

:( mäki oon yksin, seiskalla.. Yritä keksii välkäks jotai kivaa mitä tehä yksi ja suunnittele kaikkee mitä tekisit koulun jälkee, mut älä ajattele yksinoloo

Siltä se vähän vaikuttaa, ettei kaverisi tahdo olla kavereitasi. Pystytkö kysymään niiltä suoraan, tahtooko ne olla lainkaan kanssasi? Joskus kyse voi olla väärinkäsityksestä, puolin tai toisin. Ja jos asiat ei tule kuntoon puhumalla, saisit ainakin varmuuden siitä missä mennään.

Hei nimimerkki, yksinään.

Sulla on ikävä kokemus siitä, että kaverisi jättivät sut ulkopuolelle ja mietit ovatko he vielä kavereitasi vai jäätkö yksin. Oletkin saanut jo monta hyvää kommenttia. Rohkaisisin sua puhumaan näiden kavereiden kanssa asiasta, jos kyseessä onkin joku väärin ymmärrys. Jospa saisitte asian käytyä läpi ja tilanne muuttuisi taas ennalleen. Ellei niin käy, voisitko yrittää rohkeasti mennä muiden porukoihin - jospa saisitkin uusia kavereita tämän episodin takia. Ja vielä yksi aikuisen kommentti; jos koet yksinäisyyttä, kannattaisi ehkä jutella asiasta jonkun aikuisen kanssa; äidin, isän, koulukuraattorin tai jonkun luotettavan mukavan kokeneen ihmisen.

Tsemppiä sinulle,
Pirkko-pappi

No hei.
Ymmärrän kyllä miltä sinusta tuntuu tuollainen kohtelu, koska itse olen kokenut samanlaista koulukiusaamista joka kyllä jättää ikuiset arvet. Eipähän niitä oikein kavereiksikaan voi sanoa koska sinua noin syrjivät. Mutta neuvoni on että koitat edelleenkin olla heidänkanssaan ystäviä. Sillä jos jätät heidät niin sinulla ei ole sitten koulussa yhtään ystävää/kaveria. Sinuna minä kyllä kertoisin heille suoraan ettei sinulla ole muita kavereita kuin he. Tiedän ettei se koskaan ole helppoa mutta monesti aina puhuminenkin auttaa merkittävästi. Samoin opettajan velvollisuus on myöskin kuunnella sinua ja hän kyllä varmastikin ymmärtää sinua. Kokemuksestani voin sanoa että se kouluunmeneminen on aina yhtä tuskaa. Mä en ymmärrä sitä miksi ihmiset ovat niin julmia toisilleen? Sun täytyisi saada puhua jollekin ihmiselle tunteistasi ja itkeminen ei ole mikään häpeä. Vaan helpoittaa kummasti kun saa päästää kaikki ne paineet sisältäsi ulos. Mulla oli koulu yhtä painajaista aina ja samoin se jatkui myös työmaalla se sama piina. Menisit johonkin ammattiauttajalle. Tiedän etteivät nämä sanat paljoa sinua lohduta, mutta en halua sinun käydä läpi tätä helvettiä jonka minä olen käynyt. Mä tosissani ymmärrän sinua ja siksi ammattiauttajallakäynti voisi helpoittaa oloasi. itse joudun käyttämään rauhoittavia jännityksenitakia. En tiedä jännitätkö sinä tai oletko muuten niin ujo? Silloin on vaikeata solmia kaverisuhteita. Et voi yksinkään pitää tuota tuskaa sisälläsi. Käy ihmeessä lääkärillä ja kerro häpeilemättä tilanteestasi. Siitä voi tosiaankin olla todellapaljon apua sinulle. Valitettavasti en osaa muuta neuvoa antaa. Mä toivon sydämmenipohjalta kaikkea hyvää sinulle.

Kiitos kaikille vastanneille. Pirkko-papilla oli todella asiantunteva vastaus, ja muillakin tietysti. Viimeiselle kirjottajalle kommentoisin tähän sen verran että: Joo oon yrittäny olla niiden "ystävä" vaikka oikeesti en tunne itteeni niitten ystäväks. Viel vuos nii jes, ei tarvi esittää enää mtn!!