Miksi kukaan ei uskalla lähestyä mua?

Siksi, koska olemme kaikki samanlaisia ja odotamme toisen lähestyvän. :D

liian hyvä, etkä anna suoraa lähestymisvinkkiä?
Eivät siis uskalla?
Tyrkyillä on aina seuraa.

Vinkki kymppinelonen:

Myös moi on lähestymistä. Ei kai sitä kukaan mene täräyttämään tuntemattomalle "Lähdetkö kahville?"

Tai on varmaan niitäkin, mut harvemmin?

Moista se kaikki lähtee, mut jos aistin toisen ns. odottavan kokoajan jotain muuta tai nään, että naama menee norsunvituille, niin paljon kiinnosta viedä asioita eteenpäin. Vaikka tiedän, mistä se johtuisi, niin se yleensä viestittää, että toista ei kiinnosta sun seurasi.

Chill out. Anna mennä niinkuin menee ja ole iloinen siitä, että ihmiset juttelee sun kanssa. Tai whatever sun tilanne on. Periaatteessa jos viedään vielä kauemmas, myös katsekontakti on "lähestymistä" ;)

Ja mä en ymmärrä tätä, jos näkee et toisella on vaikeuksia lähestyä, niin miten ois, että ihan itte täräyttää sen "moi":n ilmoille, jos on myös kiinnostunut. Hohhoi.

Mä itse aiheutan sen kynnyksen menemällä totaalisen jumiin.
Saan paljon huomiota. Mutta kun on tullut siipeen huolella niin pelkään ja samalla kaipaan hirvittävästi sitä että joku välittäis. Oikeasti. Ottais syliin ja antais olla siinä hiljaa, turvassa. Tulis jäädäkseen, ei käydäkseen.

jos minä täräytän moin,jota teen paljon,niin tutuille kuin tuntemattomille,ei se tarkoita,että olen kiinnostunut kyseisestä henkilöstä,haluan vain olla kohtelias ja tervehtiä,että hän huomaa,että hänetkin on huomioitu,se moi ei tarkoita sitä,että minä välittäisin henkilöstä sillätavalla,vaan välitän hänestä ihmisenä ja tykkään itsekkin,kun joku tervehtii ja huomio minut,luulen myös että, suurin osa ihmisistä nauttii,jos joku heitä tervehtii,,