olit tietyllä tapaa viaton ja onnellinen ennen kuin olit tavannut minut. nyt olet haavoitettu ja muuttunut. herää epäilys että olen aiheuttanut sen. en haluaisi uskoa sitä. ehkä jokin muu asia on syynä.
olit onnellinen ennen minun kohtaamistani
tämän tajusin
52967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
että olin onnellinen?
Näin tapahtui. Olin onnellinen ennen tapaamistamme, toit elämääni pelkkää pahaa.
Tuhosinko elämäsi? Vähän vaikea uskoa, että yksi mies voisi sun elämäsi pilata, kun ei edes elämääsi varsinaisesti kuulu. En taida uskoa. Ehkä stressi ja muut menetykset syynä. Niin se varmaan on.
kelle menee N>M VAI M>N
Menee mieheltä naiselle.
tulin löytäneeksi palstat ja niiden ihmiset.
juu..et tehnyt mitään..jääkaappi hajosi, telkkari tilttasi, kännykkä särisee, rahat loppui, ystävä petti, kaveri jätti, naapuri näytti keskisormea, Kelasta tuli kieltävä päätös, kissani jäi auton alle, näin sukassani reiän, katsoin peiliin ja....
sanoin siinä tuijottavalle naamalla että:"mikä vittu tätä maailmaa vaivaa"
viattomia ja syyttömiä ollaan,.
EI kyllä minä tajusin ettei minun silloinen parisuhde ollut lapsesta huolimatta oikealla tolalla.
Katoppa kun kolahti tämä päin naamaa. Minun kohdalla kyllä näin kävi, nyt jo pidemmän aikaa sitten.
Vähän kuin joku olisi käynyt polkupyörän kyydissä vähän aikaa istumassa, varoittamatta päätti hypätä vauhdissa pois ja puhkaisi renkaan lähtiessä. Polje tässä sitten, ei mene enää yhtä sujuvasti, eikä naurata vähääkään...
totta kai, badass! hommaa elämä.
:D
Ehkä hänellä on vain niin kova ikävä sinua, että siksi on onneton. Kun aikaa kuluu ja tapahtuu enemmän, se kaikki kaipauksen aiheuttama ikävä ja tuska saa väistyä.
Arvioi ennen toisen elämän arvioimista omaa kapasiteettiasi tehdä se, mikäli et edes hänen elämäänsä osallisena ole ollut. En itse lähtisi arvuuttelemaan, ellen ole tietoinen todellisuudesta. Kovasti annat itsellesi merkitystä. Mietin realismin tajuaisi ja järkiperäisen ajattelun kykyäsi? ;)
Miksi olet muuttunut niin ilkeäksi? Juuri sitä ihmettelen. Et ollut ennen sellainen.
Katsos kun ihminen kovettaa itsensä, sydämensä, tunteensa & mielensä, jos tulee kovin pahasti haavoitetuksi. Muuten surun & tuskan määrä olisi liian kova, niin kova ettei sitä pystyisi kestämään.
Juuri tämän takia aiemmin se kaikkein lämpimin, hyvä sydämisin & viattomimmankin oloinen ihminen voi yhtäkkiä muuttua täysin toisenlaiseksi kuin hän oli ennen: kylmäksi & kovaksi.
Sellaiseksi kuin maailma oikeasti on.
Ilkeä? Mieluummin todellisuudentajuinen suhteessa sinuun. Kuka jatkuvaa tyhjää ruikuttamista jaksaa? Joillakin on sentään järki päässä. Haaveet, toiveet, kaunis ja hyvä vaan kohdistuu muuhun ja muualle. Maailmassa on paljon pääasiassa kaunista ja hyvää. En ole aiemminkaan ollut sinisilmäinen, mutta olet itse ehkäpä sulkenut silmäsi näkemästä. Miksi lasket odotuksia toisen varaan ja hänen tulisi suhtautua sinuun määrittelemälläsi tavalla? Ethän huomioi ja "kuule" toista ollenkaan, vaan omista lähtökohdistasi. Jos ei ole osana toisen ajatuksia, miksi ja miten ihmeessä tulisi olla? Emme ole läheskään samalla tasolla henkisesti, siksi puhumme koko ajan eri asioista.
Ei välttämättä meidän stoori,mut mähän olenki vajakki,sä täydellisyys?Tasan ei käy järjenlahjat.
Ei kukaan vajakki. Mut tuo viimenen lause ' puhumme eri asioista koko ajan'. Se on se erottava asia. Ei ole oikeasti mitään yhteistä, kuin toisen kuvitelmissa vain.
... ja sivusta tähän väliin loikkasin.
Maailma oikeasti on ihan kaikkea: lämmintä, hyväsydämistä ja viatonta sekä kylmää ja kovaa.
Ehkä koet tulleesi haavoitetuksi, mutta ehkä se toinenkin on kokenut tulleensa haavoitetuksi. Kun kovetat itsesi, satuta toistakin. Silloin tilanteeseen ei auta kuin ongelmien kohtaaminen ja todellinen taistelu asiasta / suhteesta. Jos rakastaa, taistelee. Jos ei rakasta / välitä / myönnä omien tekojensa vaikutusta asiaan, ei varmasti taistelekaan. Ja ei se vaihtamalla parane, se rakkaus mikä on ollut, on edelleen siellä jossain. Kommunikointiongelmat on nyky-yhteiskunnan suurimpia ongelmia, luovutetaan liian helposti.
Niin, olin onnellinen elämästäni ja se näkyi minusta.
Ilkeä en ole edelleenkään, mutta surulla on vielä niin suuri rooli ja sen huomaa jos olen yksin.
Muiden aikana naamari kyllä pitää, tosin yritän heitäkin vältellä.
Vai sellasta on pohtia"mies" pohtinut. Taas samaa shittiä.
Eikö vanha nimimerkki vetänyt enää vastauksia niin piti vaihtaa?
Ei vissiin saanut tarpeeksi huomiota tuo aikaisempi nikki, jolla tämä mieheksi tekeytynyt nainen esiintyi... Kirjoitustyylistä jo tunnistaa...
kyllä se mies on
kyllä se tosiaan mies on, kuten oli pantera-idioottikin mies, tai halusin sun kanssa -idiootti.
Mä kyllä uskon että se on nainen (esiintyy miehenä siis). Miksi mies tekis mitään noin epätoivoista? Naisten juttuja tälläset lapsellisuudet.
Mies voisi olla kuin mies ja selvittää asiat aluksi vaikka mailitse ja sitten kasvotusten, vaikka onkin tottunutkin torjumaan tunteitaan fraaseihin tukeutumalla ja etsimään sisältöä sieluunsa rivien välistä. Se sisältö löytyy riveiltä, niin puheissa kuin kirjoituksissa, kabbalaa ei tarvita.
Ehkä vaan kävi näin?
http://www.youtube.com/watch?v=ZOBxWZ_3yHA
ois saanu sinne suloiseen päähänsä jotain tällästä mietittävää, niin, nou hätä.. on vaan ollut tosipaljon kaikkee lately..s
Ei varmaan ole mulle tämä aloitus, mutta vastaan silti.
Kyllähän tämä tilanne on vaikuttanut paljonkin varmaan sekä minuun että myös häneenkin. Tunteet tulivat sellaisella voimalla, ettei niitä pystynyt estämään eikä hillitsemään eikä ne ole ollenkaan unohtuneet, vaikka välillä yritinkin. Ja välillä on ollut niin haikea ja surullinen olo kun niin kova ikävä on ollut ja kun välillä oli epävarmuutta hänen tunteistaan.
Mutta aikuisiahan tässä ollaan eikä ketään voi syyttää tunteistaan enkä kyllä häntä mistään syyttele tai moiti. Ihanaahan tämä ihastuminen ja rakastuminen häneen on ollut kokoajan, vaikka välillä on kipeää tehnytkin.
"mieli on myllertänyt 26.4.2014 20:32"
Deja vú! Ikään kuin olisin nuo samat sanat joskus lukenut FB:ssä.
Mikä sai sinut kirjoittamaan?
En kuulu FB:iin, joten en ole sinne mitään kirjoitellut. Kaipaamaani miestä ajattelin tuota viestiäni kirjoittaessani.
Kuinka vaan, hyviä jatkoja.
Rakkaus on kaksiteräinen miekka. Ilman rakastumista ei tietäisi elämästä, mutta minkälaisia suruja se voikaan tuottaa.
Jäin lukemaan, jostain syystä. Jää paljon lukematta, kun harvoin enää käyn.
Ei mulle tämä. Mutta, en usko, että se sinun hän sua syyttää.
Minäkin voin sanoa, että olin täysin tyytyväinen omaan elämääni, ennenkuin kolahti ja tipun korkealta ja kovaa.
Kyllä ihastuminen tai rakastuminen lähtee itsestä, ei siitä voi toista koskaan syyttää.
Vuodet ovat tasoittaneet mua ( toivon) ja en haikaile hänen perään, mutta tulen aina tykkäämään hänestä ja mielessäni hän on aina rakas, koska hänet koin niin voimakkaasti. Hänelle tulen aina mielessäni toivomaan hyvää ja toivon, että se toive toteutuu, en tiedä miksi näin häntä kohtaa tunnen, enkä jaksa sitä enää kovin usein pohtia.
Kyllä näin on, olin saavuttanut oman itsenäisyyteni ja itkuni itkenyt edellisen suhteen jäljiltä, osasin olla onnellinen ihan yksin. Tämä nykyinen suhteemme laatu ei riitä minulle, toivoisin paljon enemmän yhteistä panostusta meiltä kahdelta tähän suhteeseen, jotta se edes saisi jatkoaikaa. Olen huomannut, että yhä enemmän saan olla yksin ja menet vaan kavereidesi kanssa, olen siis yksin suhteessa ja onnettomampi kuin ihan yksin ollessani.
Pitää paikkansa siinä että olin viaton, en onnellinen. Kun tapasin sinut joka sanoit olevasi itsesi kanssa sinut, olin onnellinen. Kuinka kävikään. Näin valheesi, selitystesi läpi, menetin luottamukseni. Kuoletin tunteeni koska rakkauteni ei elä valheessa vaan totuudessa ja avoimuudessa. Etsit uutta, et löydä, haluat flirttiä, pinnallisuutta ja ties mitä. Seksi on sinulle tärkeintä, ei ihminen. Näin kaiken tämän ja tulin taas onnettomaksi. Etsin jotakin parempaa joka kestää ja saan onnellisuuteni takaisin.
Tuollaisen vaikutelman saa silloin, kun itsesuijeluvaisto tulee päälle ja arvelen, että rakkaus johonkuhun vain satuttaa.
Näistä ja muista asioista olisi parempi keskustella IRL. Tiedät sen itsekin. En halua tässä yksilöidä mutta olen sinulle IRL kertonut asioista.
Tiedän.
jos olettaa kiusaavansa sitä toista osapuolta kirjoittamalle tänne ja vaikenemalla IRL niin näkeehän aloittajan tekstistä kuinka paha olla hänellä itsellään on.
Eli itseään siinä kiusaa jos ei hoida asioitaan kuntoon IRL etenkin kun siihen on mahdollisuus. Mutta, tämä pitää itse oivaltaa.
Tai sitten henkilö on saanut pakit irl ja sitten kostaa sen täällä kirjoittelemalla kaikenlaista.
Sellainen on täysi ymmärrettävää. Jätetyllä on oikeus purkaa pahaa mieltään tietenkin. Mutta, on myös tilanteita joissa toinen kuvittelee kiusaavansa toista kirjoittamalla tänne eikä puhumalla IRL vaikka se toinen on pyytänyt. Siinä usein se palstalle kirjoitelija voi itse huonosti. Mutta, se pitää itse oivaltaa, näin on.
Jos joku on saanut pakit ja esittää täällä milloin mitäkin niin se henkilö siinä yksin voi pahoin. Näinhän se vaikuttaa usein tällä palstalla olevan, että on vain yksi "osapuoli" yksin marttyyrina valittamassa kun joku ei juuri hänestä välittänyt.
Lisään vielä. Sinulla oli erittäin voimakas vaikutus minuun. Minulla oli vahvoja tunteita.
Ei tässä nyt koko kansan edessä viitsi lähteä koko tarinaa kertomaan, sinun tai minun rooliani. Olisi hyvä jos asiasta voisi keskustella IRL, mutta en tietenkään voi pakottaa. Huomaat itse että alat ajattelemaan kaikennäköistä kun et puhu asioista oikeasti sen toisen osapuolen kanssa.
Sut kohdatessa opin tietämään mitä on paha. Sitä ennen ihmiset kohtelivat mua silkkihansikkain. Rakastivat ja rakastivat. Olin onnellinen kuin nukkekodin asukki. Uskon löytäväni sen viattomuuden jälleen kun en enää sua näe
Ennen sinua olin jo kovien vaiheiden kautta saavuttanut onnellisuuden ja pienten asioiden arvostamisen lahjan ja tietynlaista vahvuutta. Et sinä eikä kukaan muukaan ihminen vaikuta niihin, ne on jokaisessa itsessään tai ei ole. Mutta sinä herätit vahvemmat tunteet.
En ollut onnellinen. Mikään ei ole hänen syytään :) Hän on ihana
Heräsin horroksesta mutta en oikein saa tällä hetkellä kiinni että miksi. Mutta yritän pitää kiinni edes jonkinlaisesta arjesta.
Niin minä varmaan olin. MUTTA en ajattele syyttävästi minnekään suuntaan. Jotain särkyi minussa hauraan lasin lailla yhden ihmisen kanssa käytyjen kokemusten lopputulemana. Ehkä pieni pala sydäntäni. Vuoristorata oli pitkä, hurja ja pökerryttävä, mutta astuin siitä ulos. Uskoni moniin asioihin sai todella ison kolauksen ja tunnen saaneeni turpaan big time.
Itseni kanssa minulla on kuitenkin aina ollut positiivinen dialogi, jota käyn. Osaan nauraa itselleni, jopa vakavissakin asioissa. Osaan pitää huolta itsestäni ja pidän itsestäni pohjimmiltani. Uskallan olla se kuka olen, yhä edelleen. Uskallan katsoa peiliin.
Tiedän että koti ei ole paikka vaan tunne, ja se tunne on jokaisen löydettävä sisältään.
Kuulostaa hienolta. :) Vaikutat perusonnelliselta ja tasapainoiselta ihmiseltä. Ehkä mäkin joskus olen edes vähän jompaakumpaa jonain päivänä.
Toivottavasti olet. Tasapainoisesta en tiedä kun sitä oloa en tunne vielä vuoristoradan jäljiltä. Haluaisin sanoa etten mene enää yhdenkään miehen kanssa vuoristoradan kyytiin, mutta vannomatta paras ;) !!!