ei se minua kaipaa, vai kaipaako? Ei se minulle kirjoita vai kirjoittaako? Molemmat näkee itsensä jonain muuna mitä oikeasti on, ja toinen näkee toisen sellaisena kuin oikeasti on.
Mutta nyt pois ;).
Mutta nyt pois ;).
Oisko näin
molemmat ajattelee
5241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jännä juttu, minä oikeesti ajattelin että noinhan sen täytyy olla. Ja sitten rohkeasti otin yhteyttä.
No se toinen ei ollutkaan yhtään kiinnostunut enää. Että kikkelis kokkelis vaan mulle.
Huokaus.... niin kai ?! vasten auringon siltaa, säteet myöhäisen illan, sinut vierelleni tuon ja sulle hellyyteni suon. Niinkuin tuhannet kerrat kanssas ollut oon yksin...jäisit siihen ystäväin, jäisit siihen ystäväin, on hyvä näin.
Oisit mun vieres nauramas mitä tuli tehtyä -ohjelmalle.
Tämä selviää minun kohdalla, ehkä kolmen viikon kuluessa. Nyt vain ihmetellään ja ollaan haaveilematta ihan turhia. Siitä on sitten hyvä jatkaa taas eteen päin. Kohti uusia pettymyksiä, kenties?
Näkee itsensä jonain muuna, mitä oikeasti on? Siis mitä ihmettä? Aikuinen ihminen, eikä tiedä mitä on. Ainakin minä määrittelemään itseäni oikeasti sen kaltaiseksi mitä olen, todellakin. Ei kai kukaan sinä voi määritellä toista. Voi tulla nähdyksi, kuulluksi ja halutuksi. Keskity siihen, mitä tiedät ja ota selvää, avoimesti siitä, mitä et tiedä.
Voi, moni aikuinenkaan ei oikeesti tiedä kuka on, totta se vaan on.
Ei moni tajua edes sitä, ettei tiedä, kuka on.
Kyllä sen näkee, jos näin on. Ja ne suojakuoret, onko ne eri juttu? Tai kaikenmaailman feikkaukset, mitkä oikein rehottaa. Kulissit ym. Kun pitää yrittää antaa muille ymmärtää jotain muuta, kuin mitä oikeasti on.
Itse tulen yhä enemmän itsekseni päivä päivältä, muillekin tietoiseksi, vaikka sattuu. Elämä ja tämä tilanne.
Mutta ei näin tarvi olla ikuisesti. Me tarvimme toisiamme, ihmiset!