Audi R8 4.2 FSI vs. Fiat Stilo 1.6

Pori la 26.4.2014 klo. 20.20-21.00

Nyt se viimein tapahtui. Siis TÄNÄÄN. Daavid vs. Goljat, mutta ei ihan kuten Raamatussa.

Kuin taivaan lahjana "Etelärannan poika" tipahtaa eteeni Audi R8 -urheiluautollaan. Aivan loistava tilanne. Lähdin tietysti seuraamaan omalla ”Mossellani”. On selvää, että kun tie aukeaa, niin Audi R8 -urheiluauton kaasupoljin painetaan lattian syvimpään koloon asti. Ei tuollaista auto hankita korttelirallin ajamista varten, siis ihan oikeasti.

Mutta kuinkas kävi?

Ajamme peräkkäin ympäri Porin ydinkeskustaa noin 20 minuuttia ajonopeuden vaihdellessa 0-25 km/h. Kespan ympäri ja torin ympäri ja Sokoksen ohi. Tylsääää! Muut tiellä liikkujat käyvät kuumana, kun kävelyvauhtia etenevä Audi R8, 420 hevosvoimainen urheiluauto, tukkii liikennettä ja matelee eteenpäin Porin katuja.

Pysähdymme liikennevaloihin. Katson eteeni: Ei voi olla totta! Audi R8 on tänään, tällä hetkellä, NASTARENKAISSA. Siis Pyhä Sylvi ja Reijo-sedän huuliharppu. Kuka pelle pitää nastarenkaita autossaan 26.4. ja sen lisäksi ajelee sillä huvikseen? Kuka pelle ylipäänsä laittaa 420 hevosvoimaiseen urheiluautoon nastarenkaita? Kitkoillahan tuollaista ajetaan talvella! Jos 26.4. ei ole kesärenkaita alla ja kevät on ns. päässyt yllättämään, niin auto seisontaan siihen hetkeen asti, että nastat tulee pois alta. Mutta tämä veijari senkun vaan huviajelee.

Cafe Havanan kohdalla nousee käsiä lippaan. Ei, trendikkäästi pukeutuneet, alkuiltaa viettämään menevät nuorukaiset eivät tervehdi minua. Maineeni ei ole kiirinyt vielä trendibaarin ulkopöytiin asti. Nuorukaiset tervehtivät edelläni ajavaa Audia. Tämä Audi R8 -urheiluauto ja sen kuljettaja tunnetaan Porin piireissä, mutta ei ainakaan vauhdikkaasta ajotyylistä. Mopoauto kyykyttää hetkeä myöhemmin Audi R8:n liikennevaloissa Mikonkadun ja Isolinnankadun kulmassa. Surullista katsottavaa.

Suuntaamme kohti Kalaholmaa. Ajamme Itsenäisyydenkatua uimahallin ohi Pohjanmaantielle. Nopeus on edelleen mopoautovauhtia. Ehkä tämä on vain tyyntä myrskyn edellä? Siis tosi tyyntä. Kohta mylvii, se on ihan selvä juttu! Pian on tullut aika avata ”vähän” hanaa. Liikenneympyrästä käännymme Koivulantielle ja siitä Audi R8 koukkaa Puinnintielle. No nyt, nyt on tullut hetki antaa Audin 4.2 litran FSI V8:n huutaa hoosiannaan! Hetki jota olen odottanut noin 12 kuukautta päivin ja öin.

Mystinen hiljaisuus jatkuu. Audi R8 4.2 FSI ontuu Puinnintietä kävelyvauhtia. Mitä ihmettä? Onko kuski aineissa vai mitä (tai ketä) hän räplää ohjaamossa? Autot on tehty ajettaviksi. KOVAA. Minun rajani tulee täyteen: paukautan 2. vaihde sisään ja kaasun lattiaan. Mittariin 100 km/h ja 3. vaihdetta sisään! Kaasu pysyy lattiassa. Taivaita repivä raivo vihloo lähitienoota. Audin kuljettaja ja matkustaja eivät voi ymmärtää, mikä juuri ohitti heidät. Eikä vain ohittanut vaan kerta kaikkiaan nöyryytti. Se olin jokin hyvin nopea auto. Muutamassa sekunnissa taustapeilissäni näkyvä porilaisen miljonäärin Audi R8 on pieni piste ja koko Puinnintien ilmassa on enemmän pölyä ja tomua kuin Raamatun luomiskertomuksessa. Pöly nousi ilmaan pyyhkäistessäni eteenpäin hieman vauhdikkaammin. Autossani ei ole diffuusoria, joka pienentäisi wake turbulencea eli jättöpyörrettä.

Mikä ihme se on, kysyisi tässä kohtaa Etelärannan poika? Jättöpyörre muodostuu auton taakse, kun auton alla oleva suurinopeuksinen ilma kohtaa seisovan ilman auton takana. Siksi imaisin messevät pölyt ilmaan paremmin kuin mihin diffuusorilla varustettu Audi R8 pystyisi. Sen takana auton alittanut ilma hidastuu ja laajenee hallitummin. Audi R8:n jättöpyörre on minimaalinen. Upeaa suunnittelua saksalaisilta. Audin omistaja tai poika mahtavat arvostaa tätä piirrettä ajaessaan 25 km/h Cafe Havanan ohi noin 15 kertaa illassa.

On tullut aika ohjastaa ori kohti pientä ja mutkaista tietä. Audi R8 saa revanssin mahdollisuuden. Siellä viimein separoidaan pojat miehistä ja kuskit nössöistä. Mutta Audi heittää hanskat tiskiin. On selvää, että sillä ei ole pienintäkään halua lähteä kokeilemaan nastarenkaat alla onneaan nopeuksiin, joissa jyrkkään mutkaan tehdään viime hetken jarrutus 130 km/h nopeudessa ja haetaan jarrutuspaikkaa hitaaseen ”ysikymppiseen” mutkaan jostain 150 km/h nopeudesta. Suoriudun haasteen tästäkin osasta mallikkaasti. Enhän tätä muuten kirjoittaisi. Renkaiden saaminen toimintalämpöön vaati hivenen vaivaa ja jarrut eivät jotenkaan purreet ihan terävimmällä tavalla, mutta olisi se Etelärannan poika aika epeli, jos 420 hevosvoimaisella urheiluautolla olisi niissä vauhdeissa mukana roikkunut. Nyt jäi pojalta kunniakirja saamatta ja miehuus hankkimatta.