”Dias! Notches! Miten voit? To bien. Entäs itse? Miten on? Minun täytyi soittaa uudesta antibioottikuurista. No voi, eivät ne ole karamellejä! Et voi ostaa ja syödä niitä tolkuttomasti! Mutta minulla on kuume toista viikkoa. Menisit lääkärille! Siihen ei ole rahaa. Amostra yksin maksaa. Täytyyhän tuonkin kokoisesta kansasta löytyä apua. Eikö teillä ole se Jänis-ministeri, vai mikä Orava se on? Kyllä, jos on ollut valtion töissä, saa jotakin. Muille ei heru. Ei minunkaan tilanteeni ole häävi. Direitistas leikkaavat kuin vihan vallassa. Ja verottaja iskee alalle, - eli kuule; minun mahdollisuuteni auttaa ovat rajalliset. Hiljaisuutta. Itkua. Hylkäätkö sinäkin minut? Sinullahan on tytär. On työtön tytär, on. Se makailee yöt kotona tässä sängyssä, ja päivät etsii työtä. Huoraksikaan se ei sovi. Älä kele puhu tuollaisia. Alle vuodessa menetät sen pirulle, jos panet sen vaakasuoraan työhän. Olen minä nähnyt surkeita tapauksia. Niin olet nähnyt. Olet ehkä koskettanutkin? Itse tiedät, kun olet siellä nähnyt; sekin kamalanaama! En suosittele! Mene Brasiliaan, jos et tapaa apua. Ei onnistu! Brasilialaisia tulvii tänne, etenkin juuri naisia. No mutta, tee jotakin! Tee helkkari vie vallankumous! Mitä se auttaa? Kun alentejolaiset portugat marssivat pääkaupunkiin, se pilattiin muutamassa so vuodessa rosvopankkien avulla, ja merdademokratian nimissä. Niin tehtiin, ja nyt seisotaan tässä suossa. Missäs h-tissä se sinun tyttösi nyt on? Etsiikö se työtä? Ei. On ilta; se katsoo naapurissa Globo-tv:n Donaldoa, Aku-setää. J-lauta! Siitä se maailma lähteekin nousukiitoon! Ylväs keleen nuoriso!
Kaukopuhelu ei kauas
Reijo Se
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.