Seuraava oli tarkoitettu vastaukseksi K.K.Korhosen aloitukseen "Vielä kerran Kekkosesta". Tällä hetkellä tuntuu olevan jotain häiriötä kaikissa Korhosen aloituksissa, joten olkoon tämä sitten omana aloituksenaan.
Tuli juuri lukaistua Lasse Lehtisen "Entisen presidentin tekijä" eli päiväkirja 1997-99. Kirja oli viihdyttävä kuten tämän sujuvakynäisen savolaisen "juoruilevan kamariherran" kirjat aina.
Kuten Lehtinen kirjansa alussa mainitseekin: "Aivan tasaisesti merkintöjä en ole jaksanut tehdä. Etenkin yksityisiä rientoja koskevat muistiinpanot ovat kuin valokuva-albumista. Arkea siellä ei ole nimeksikään, mutta juhlien tai matkojen yhteydessä on tullut napsittua tuokiokuvia."
Että mitenkö Lehtisen kirja liittyy K.K.Korhosen tämänkertaiseen avaukseen? -Kyllä se liittyy, siitä tuonnempana.
Lehtinen kuuluu erilaisiin herraseuroihin, joidenka moninainen verkottuminen tulee kirjassa hauskasti ilmi. Lehtisen seurueet ovat varsin sinipunaisia. Ne koostuvat lähinnä kokoomusta ja oikeistodemareita edustavasta lehdistön, liike-elämän ja politiikan eliittinä itseään pitävästä keski-ikäisestä herrajoukosta. Keskustalaisista siihen aikaan näissä porukoissa näyttää pyörineen vain, hänkin eräänlaisena ulkojäsenenä, Lehtisen sököporukkaan silloin tällöin eksynyt Esko Aho.
Itseensä tyytyväisenä nämä herraporukat kokoontuvat syöminkeihinsä ja juominkeihinsa milloin missäkin merkeissä. Lehtinen kuvaa ruuat, juomat ja sikarimerkit tarkkaan. (Kerran hän saa lahjaksi yhden sikarin taskuhumidorin. Sehän onkin kätevä peli!) Monia herroista yhdistää kiinnostus jalkapalloon. Matseja käydäänkin katsomassa "livenä" milloin milläkin kolkalla Eurooppaa. Lehtisen lähipiiriin (sökörinki) kuuluvat mm. Janne Virkkunen, Aarno Laitinen, A-P. Pietilä, Matti Ahde jne. Sököporukan rennossa ilmapiirissä lienee suunniteltu monet pikku "kepposet" kepulaisten pään menoksi, ainakin silloin kun Esko Aho ei ole paikalla. Tiukka kepuvastaisuus on näitä herroja yhdistävä tekijä jalkapallon ja sökön lisäksi. Kuten Lehtinen eräässä yhteydessä mainitsee: Ulkomailta tultua on parhaalla tuulella, siitä se viikon kuluessa taas huononee kepulehtiä lukiessa.
Lehtistä ottaa pattiin etenkin Keskisuomalaisen Laatikainen. Kerran Laatikainen nimittäin erehtyy irvimään seuraavasti: "Savon mafiaksi itseään mainostava rehentelevä porukka on niittänyt eniten ansioita pääkaupungin ravintoloissa pidetyillä runsailla juomingeilla ja kalorisilla syömingeillä, joiden kustannukset on yleensä ujutettu muun kuin nauttijansa piikkiin. Juomaa, ruokaa ja sanoja on tuhlaantunut, mutta teot eivät siintele tarkkaan sirittävänkään katselijan silmiin, vaan kohtaamiset ovat silkkaa itsekehullisen pulskeaa höllyttelyä."
Kirja kuvaa tapahtumia vuodesta 1997, vuoden -99 kevääseen asti, -iltaan jolloin varmistuu Tarja Halosen voitto Esko Ahosta. Aho on vaistonnut herraseuran kepuvastaisen juonittelun ja on ottanut etäisyyttä. Hän ei halua antaa ensikäden tietoa vaalikampanjastaan olemalla mukana sököporukassa. Jännitys ja pelko on kova toisen kierroksen vaali-iltana. Lehtinen pukee sen sanoiksi seuraavasti: "Näinkö kuihtuva (näin v-99 tässä herraporukassa todella ajateltiin, kirj. huomautus) kepu livahtaa raolleen jätetystä ovesta vaikutusvallan ylimmälle askelmalle?"
Kirjassa on jo pieniä enteitä Lehtisen tulevasta väitöskirjasta. Hän myhäilee saaneensa Björn Ahlholmin sisällyttämään muistelmiinsa suorapuheisen osion Kekkosen ajasta ulkomaan edustustoissa. Lehtinen kopioi myöhemmin Kekkoselle negatiiviset osat melkein sellaisenaan väitöskirjaansa. Ahlholmin kunniaksi on sanottava, että hän kuvaa suoraan myös Ulkoministeriön ja lähetystöjen "demarisoinnin". Käsikassaroina näissä kovakouraisissa "puhdistuksissa" toimivat hänen mukaansa Lipposen veljekset.
Myös antipatiat päiväkirjan aikana Martti Ahtisaaren neuvonantajana toiminutta Alpo Rusia kohtaan tulee ilmi. Rusin tulevaa kohtaloa voi siitä jo ennakoida.
Kaiken kaikkiaan: mainio lukukokemus. Kirjasta saa runsaasti vinkkejä, ketkä ovat hääränneet tapahtumien takana, samoin ketkä ja miksi, kirjoittavat historiaa nyt uusiksi. Hämmästyttää myös, miten paljon nokkelia puliveivaajia viettää makeaa elämää yhteiskunnan piikkiin. Heille tavallisen ihmisen tavalliset ongelmat ovat kovin kaukaisia.
On hyvä, että meillä on Keskusta meitä tavallisia ihmisiä varten.
Tuli juuri lukaistua Lasse Lehtisen "Entisen presidentin tekijä" eli päiväkirja 1997-99. Kirja oli viihdyttävä kuten tämän sujuvakynäisen savolaisen "juoruilevan kamariherran" kirjat aina.
Kuten Lehtinen kirjansa alussa mainitseekin: "Aivan tasaisesti merkintöjä en ole jaksanut tehdä. Etenkin yksityisiä rientoja koskevat muistiinpanot ovat kuin valokuva-albumista. Arkea siellä ei ole nimeksikään, mutta juhlien tai matkojen yhteydessä on tullut napsittua tuokiokuvia."
Että mitenkö Lehtisen kirja liittyy K.K.Korhosen tämänkertaiseen avaukseen? -Kyllä se liittyy, siitä tuonnempana.
Lehtinen kuuluu erilaisiin herraseuroihin, joidenka moninainen verkottuminen tulee kirjassa hauskasti ilmi. Lehtisen seurueet ovat varsin sinipunaisia. Ne koostuvat lähinnä kokoomusta ja oikeistodemareita edustavasta lehdistön, liike-elämän ja politiikan eliittinä itseään pitävästä keski-ikäisestä herrajoukosta. Keskustalaisista siihen aikaan näissä porukoissa näyttää pyörineen vain, hänkin eräänlaisena ulkojäsenenä, Lehtisen sököporukkaan silloin tällöin eksynyt Esko Aho.
Itseensä tyytyväisenä nämä herraporukat kokoontuvat syöminkeihinsä ja juominkeihinsa milloin missäkin merkeissä. Lehtinen kuvaa ruuat, juomat ja sikarimerkit tarkkaan. (Kerran hän saa lahjaksi yhden sikarin taskuhumidorin. Sehän onkin kätevä peli!) Monia herroista yhdistää kiinnostus jalkapalloon. Matseja käydäänkin katsomassa "livenä" milloin milläkin kolkalla Eurooppaa. Lehtisen lähipiiriin (sökörinki) kuuluvat mm. Janne Virkkunen, Aarno Laitinen, A-P. Pietilä, Matti Ahde jne. Sököporukan rennossa ilmapiirissä lienee suunniteltu monet pikku "kepposet" kepulaisten pään menoksi, ainakin silloin kun Esko Aho ei ole paikalla. Tiukka kepuvastaisuus on näitä herroja yhdistävä tekijä jalkapallon ja sökön lisäksi. Kuten Lehtinen eräässä yhteydessä mainitsee: Ulkomailta tultua on parhaalla tuulella, siitä se viikon kuluessa taas huononee kepulehtiä lukiessa.
Lehtistä ottaa pattiin etenkin Keskisuomalaisen Laatikainen. Kerran Laatikainen nimittäin erehtyy irvimään seuraavasti: "Savon mafiaksi itseään mainostava rehentelevä porukka on niittänyt eniten ansioita pääkaupungin ravintoloissa pidetyillä runsailla juomingeilla ja kalorisilla syömingeillä, joiden kustannukset on yleensä ujutettu muun kuin nauttijansa piikkiin. Juomaa, ruokaa ja sanoja on tuhlaantunut, mutta teot eivät siintele tarkkaan sirittävänkään katselijan silmiin, vaan kohtaamiset ovat silkkaa itsekehullisen pulskeaa höllyttelyä."
Kirja kuvaa tapahtumia vuodesta 1997, vuoden -99 kevääseen asti, -iltaan jolloin varmistuu Tarja Halosen voitto Esko Ahosta. Aho on vaistonnut herraseuran kepuvastaisen juonittelun ja on ottanut etäisyyttä. Hän ei halua antaa ensikäden tietoa vaalikampanjastaan olemalla mukana sököporukassa. Jännitys ja pelko on kova toisen kierroksen vaali-iltana. Lehtinen pukee sen sanoiksi seuraavasti: "Näinkö kuihtuva (näin v-99 tässä herraporukassa todella ajateltiin, kirj. huomautus) kepu livahtaa raolleen jätetystä ovesta vaikutusvallan ylimmälle askelmalle?"
Kirjassa on jo pieniä enteitä Lehtisen tulevasta väitöskirjasta. Hän myhäilee saaneensa Björn Ahlholmin sisällyttämään muistelmiinsa suorapuheisen osion Kekkosen ajasta ulkomaan edustustoissa. Lehtinen kopioi myöhemmin Kekkoselle negatiiviset osat melkein sellaisenaan väitöskirjaansa. Ahlholmin kunniaksi on sanottava, että hän kuvaa suoraan myös Ulkoministeriön ja lähetystöjen "demarisoinnin". Käsikassaroina näissä kovakouraisissa "puhdistuksissa" toimivat hänen mukaansa Lipposen veljekset.
Myös antipatiat päiväkirjan aikana Martti Ahtisaaren neuvonantajana toiminutta Alpo Rusia kohtaan tulee ilmi. Rusin tulevaa kohtaloa voi siitä jo ennakoida.
Kaiken kaikkiaan: mainio lukukokemus. Kirjasta saa runsaasti vinkkejä, ketkä ovat hääränneet tapahtumien takana, samoin ketkä ja miksi, kirjoittavat historiaa nyt uusiksi. Hämmästyttää myös, miten paljon nokkelia puliveivaajia viettää makeaa elämää yhteiskunnan piikkiin. Heille tavallisen ihmisen tavalliset ongelmat ovat kovin kaukaisia.
On hyvä, että meillä on Keskusta meitä tavallisia ihmisiä varten.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.