Päätalon salat julki

Talonpää

Aloitetaan uusi ketju koskien näitä Kalle Päätalon romaaneissa esiintyviä henkilöitä ja tapahtumia.

Mikähän siinä aiemmassa mielipiteiden vaihdossa joitakin ärsytti, että piti sensuurilla poistattaa koko keskustelu?

149 kommenttia

Vastaukset

  • "Mikähän siinä aiemmassa mielipiteiden vaihdossa joitakin ärsytti,"

    Taisi sattua joitakin nappiin osuneita arvauksia näiden muutamien päähenkilöiden taustoja pohdittaessa.

    Mutta uutena aiheena kiinnostaisi pohtia, mitkä Kallen omaelämänkertakirjoissa esiintyvät tarinat ovat mielikuvituksen tuotetta, tai kuultuna tarinana istutettu juonen kulkuun.

    Minua ainakin epäilytti, että se Vimparin santasaaminen pippelisyynissä oli aikalaisten sotilaiden ns. urbaania legendaa. Tarina vain istui hyvin Vimparin henkilöön, koska hänelle oli siunaantunut sitä lemmenheinää tavallista mittavammin.

    • Eiköhän suurin syy poistamiseen ollut se että eräitten kirjoittajien mielikuvitus alkoi
      lentää liian korkealla, etenkin "Lainan" kohdalla. Hänen sukulaisiaan on vielä elossa
      ja kirjoitukset loukkasivat heitä, samoin kuin minua "Lainan" tavanneena henkilönä.

      Varoittelin kyllä jo liian pitkälle menevästä mielikuvituksesta, mutta kirjoitukset jatkuivat.

      Mitä tulee tuohon Vimparin santsaamiseen, niin kyllähän sitä tapahtui, eri asia mis-
      sä ja milloin ja missä jonoissa. Kalle itse sanoi jossakin haastattelussa, että asiat
      ovat tapahtuneita, mutta ei niillä sanoilla mitä hän kirjoitti, eikä välttämättä niille henkilöille joiden sanomaksi ne on kirjoitettu.

      Vimparin häntä-syyni on voinut tapahtua joskus jossain, sitä on vaan kerrottu
      sotilaiden kesken ja Kalle kirjoitti sen kirjaansa värittämään.
      Tästähan voi sitten kukin alkaa päättelemään paljonko on tosi-pohjaista ja
      paljonko legendaa.


    • L-K:n suku kirjoitti:

      Eiköhän suurin syy poistamiseen ollut se että eräitten kirjoittajien mielikuvitus alkoi
      lentää liian korkealla, etenkin "Lainan" kohdalla. Hänen sukulaisiaan on vielä elossa
      ja kirjoitukset loukkasivat heitä, samoin kuin minua "Lainan" tavanneena henkilönä.

      Varoittelin kyllä jo liian pitkälle menevästä mielikuvituksesta, mutta kirjoitukset jatkuivat.

      Mitä tulee tuohon Vimparin santsaamiseen, niin kyllähän sitä tapahtui, eri asia mis-
      sä ja milloin ja missä jonoissa. Kalle itse sanoi jossakin haastattelussa, että asiat
      ovat tapahtuneita, mutta ei niillä sanoilla mitä hän kirjoitti, eikä välttämättä niille henkilöille joiden sanomaksi ne on kirjoitettu.

      Vimparin häntä-syyni on voinut tapahtua joskus jossain, sitä on vaan kerrottu
      sotilaiden kesken ja Kalle kirjoitti sen kirjaansa värittämään.
      Tästähan voi sitten kukin alkaa päättelemään paljonko on tosi-pohjaista ja
      paljonko legendaa.

      "Vimparin häntä-syyni on voinut tapahtua joskus jossain, sitä on vaan kerrottu..."

      Toinen katkelma, mikä tulee mieleen, liittyy sekin hieman näihin alapään toimintoihin.

      Kyse on siitä tapauksesta, kun Rousto-Ville menetti elämän- ja työhalunsa, kun oli osoittautunut Vempel-Villeksi.

      Sitä tarinaa tarkemmin lukiessa epäilyttää myös, että taisi kirjailija keksiä melko paljon omasta päästään, tai istuttaa muualla kuulemansa tapauksen Rousto-Villen kohdalle. Hyvä mauste siitä sahdin syylliseksi tekemisestä tarinaan kuitenkin kehittyi.

      Mitä tulee tuota Lainaa koskevien spekulointien kehittelyyn, niin tulin kai siihen minäkin syyllistyneeksi. Se on melko konstikas käsiteltävä sellainen romaanihenkilö, joka on ollut olemassa, vaikkakin esiintyisi tekaistulla nimellä. Tällaisessa tapauksessa romaanihenkilön tekemisten käsittely voi tuottaa mielipahaa; siitäkin huolimatta, että kyseisen henkilön esikuva ehti kertoa mediassa ja Raimo Jokisalmen haastatteluteoksessa omat vastineensa (itseruoskintaa harrastavan) kirjailijan tulkinnoille. Pystyi siis sanomaan viimeisen sanan siksikin, että eli vielä kirjailijan kuoleman jälkeen.

      Jänniä, salaisuuden varjoon jääviä ja mielikuvitusta villitseviä juonikehitelmiä Kalle tästä henkilöstä osasi kirjoittaa. Mutta jääköön kyseisen henkilön käsittely kohdaltani tähän, kun kerran se omaisia ja henkilön tuttavia niin paljon harmittaa. Pahoittelen omaa osuuttani aiheen käsittelyssä.


    • L-K:n suku kirjoitti:

      Eiköhän suurin syy poistamiseen ollut se että eräitten kirjoittajien mielikuvitus alkoi
      lentää liian korkealla, etenkin "Lainan" kohdalla. Hänen sukulaisiaan on vielä elossa
      ja kirjoitukset loukkasivat heitä, samoin kuin minua "Lainan" tavanneena henkilönä.

      Varoittelin kyllä jo liian pitkälle menevästä mielikuvituksesta, mutta kirjoitukset jatkuivat.

      Mitä tulee tuohon Vimparin santsaamiseen, niin kyllähän sitä tapahtui, eri asia mis-
      sä ja milloin ja missä jonoissa. Kalle itse sanoi jossakin haastattelussa, että asiat
      ovat tapahtuneita, mutta ei niillä sanoilla mitä hän kirjoitti, eikä välttämättä niille henkilöille joiden sanomaksi ne on kirjoitettu.

      Vimparin häntä-syyni on voinut tapahtua joskus jossain, sitä on vaan kerrottu
      sotilaiden kesken ja Kalle kirjoitti sen kirjaansa värittämään.
      Tästähan voi sitten kukin alkaa päättelemään paljonko on tosi-pohjaista ja
      paljonko legendaa.

      Voitko kertoa "Lainan" tavanneena henkilönä, millaisen kuvan hänestä sait? Minä kuitenkin pidän hänestä Kallen antamasta varsin kriittisestä kuvasta huolimatta. Se ei tainnut olla ainakaan koko totuus "Lainasta"?


    • Anteeksi etten ole huomannut aikaisemmin kysymystäsi. Hän oli erittäin miellyttävä ja ystävällinen henkilö, ei sellainen minkä kuvan Kalle antoi. Asuessani Messukylässä, keskustelin muiden Lainan tunteneitten henkilöiden kanssa ja kaikki olivat vihaisia Kallelle siitä että hän kertoi Lainasta vääriä tietoja. Kirjoissahan tulee esiin yksipuolisesti vain Kallen näkemys, ei toisen osapuolen eli Lainan. Pitää suhtautua varauksellisesti asioihin joista on vain toisen kertoma "totuus" esillä. (piti vaihtaa nimimerkkiä, jostain syystä kone ei hyväksynyt ent. nimim.)


    • Mielestäni Kallekin kuvaa Lainan esiintyneen vieraita kohtaan juuri kertomallasi tavalla, eli miellyttävänä ja ystävällisenä. Sehän kuului hänen palveluammattinsa toimenkuvaan.

      Ne kielteiset seikat, joita Kalle Lainassa kuvaa, ovat hänen luonteenpiirteitään aviopuolisona. Kyllä Kalle aivan selvästi mainitsee, että näiden kahden roolin välillä Lainan olemuksessa ja käytöksessä vallitsi suuria eroavaisuuksia. Ei toisaalta mikään harvinainen piirre ihmisluonteessa. Kutsutaan myös vieraskoreudeksi.


    • messukyläläinen kirjoitti:

      Anteeksi etten ole huomannut aikaisemmin kysymystäsi. Hän oli erittäin miellyttävä ja ystävällinen henkilö, ei sellainen minkä kuvan Kalle antoi. Asuessani Messukylässä, keskustelin muiden Lainan tunteneitten henkilöiden kanssa ja kaikki olivat vihaisia Kallelle siitä että hän kertoi Lainasta vääriä tietoja. Kirjoissahan tulee esiin yksipuolisesti vain Kallen näkemys, ei toisen osapuolen eli Lainan. Pitää suhtautua varauksellisesti asioihin joista on vain toisen kertoma "totuus" esillä. (piti vaihtaa nimimerkkiä, jostain syystä kone ei hyväksynyt ent. nimim.)

      Laina tuntuu kiinnostavan monia, niin minuakin. Milloin tapasit Lainan? Oliko hän vielä silloin hoikka ja hyvävartaloinen? Entäpä naama, oliko yhä pyöreä ja hymyillessä suu vain vähän niskan takaa kiinni, kuten Kalle usein mainitsi?


  • Ihmetyttää suuresti Päätalon salat auki -ketjun poistaminen.

    Miksi ei ylläpito tyytynyt poistamaan YKSITTÄISIÄ viestejä, jotka olivat sopimattomia tai muuten jonkun henkilön tunteita loukkaavia?

    Ketju oli erittäin suosittu, ylivoimaisesti luetuin ketju tällä palstalla ja varmaankin yksi kaikkien aikojen suosituimpia keskusteluketjuja koko Suomi24 -keskusteluportaalissa.

    Nyt on poistettu valtava määrä mielenkiintoista taustoittavaa tietoutta koko laajasta 26 -osaisesta Iijoki -sarjasta.

    • "Nyt on poistettu valtava määrä mielenkiintoista taustoittavaa tietoutta koko laajasta 26 -osaisesta Iijoki -sarjasta. "

      Saimme konkreettisesti kokea, mitä karmeuksia sensuuri sananvapauden riistomenettelynä tarkoittaa.


    • Se tolkka kirjoitti:

      "Nyt on poistettu valtava määrä mielenkiintoista taustoittavaa tietoutta koko laajasta 26 -osaisesta Iijoki -sarjasta. "

      Saimme konkreettisesti kokea, mitä karmeuksia sensuuri sananvapauden riistomenettelynä tarkoittaa.

      Se Kallen ura rakennusmestarina päättyi hieman karulla tavalla. Toisaalta hän oli jo ennen potkujen saamista kypsynyt vastaavan mestarin hommiin niiden aiheuttaman tolkuttoman stressin takia.

      Sitä Kangasalan mielisairaalan työmaata vastaavana mestarina pomottaessaan Kalle julmisteli mielessään, ettei hän enää tule ottamaan vastaavan mestarin tehtäviä vastaan.

      Mielestäni hän jo tällä päätöksellään ajoi itsensä umpikujaan ilman potkujen saamistakin. Vaikka on helppo tehdä päätös itsensä alentamisesta työnjohtajien arvoasteikossa, ei se ilmeisesti olisi ainakaan ilman firman vaihtoa onnistunut. Sillä tuskinpa monikaan saman firman mestareista olisi suostunut ottamaan Kallen tasoista miestä aputyönjohtajakseen. Olihan tämä ollut jo vuosia firman vaativimpien työmaiden vastaavana mestarina ja lopulta sellaisena koko Pirkanmaan suurimpiin kohteisiin kuuluvalla rakennustyömaalla.


    • Se tolkka kirjoitti:

      "Nyt on poistettu valtava määrä mielenkiintoista taustoittavaa tietoutta koko laajasta 26 -osaisesta Iijoki -sarjasta. "

      Saimme konkreettisesti kokea, mitä karmeuksia sensuuri sananvapauden riistomenettelynä tarkoittaa.

      No eipä tämän poistaminen rajoita sananvapautta millään tavalla. Yksityinen ja ehdottoman kaupallinen palsta saa toki valita kirjoituksensa ihan haluamallaan tavalla ja henkilöönkäyvät juorut poistetaan kohtuullisen ajan kuluessa ettei tule oikeusjuttuja.

      Sananvapautta vaaditaan kaiken maailman juoruviihteelle ja yhtä herkässä on nykyään myös kunnianloukkaussyytökset.


  • Ai koko vanha ketju poistettiin joidenkin hölmöilyn takia? Älynjättiläiset taas asialla. Toivottavasti jollain on tallessa.

    • "Toivottavasti jollain on tallessa..."

      Minulle siitä sensuurin poistamasta keskusteluketjusta oli maininnan arvoinen tieto se, että siinä paljastui Kallen parhaimmasta sotakaverista käytetyn sukunimen arvoitus.

      Mutta näin entisenä rakennusalan ihmisenä tulee Kallen kirjoista mieleen eräs kirjailijaa koskeva ansio. Kallehan lähetettiin firmansa toimesta Helsinkiin opintomatkalle tutustumaan pääkaupunkiseudun rakennuksilla käyttöön otettuihin betonivalun suurmuotteihin.

      Jos asian on niin, kuin kirjoissa kerrotaan, Kalle oli ensimmäisiä Tampereen seudulle suurmuotteja lanseeranneita rakennusmestareita: Hänen Helsingin työmailla näkemiensä mallien perusteella luotujen piirustusten mukaan tamperelaisessa firmassa rakennettiin (ehkä) kaupungin ensimmäiset suurmuotit.

      Mutta taisihan se Kalle samalla reissulla uusia tuttavuuttaan sen Sylvi Vesaston kanssa...


  • Muuten, mitenhän niille kävi niille kastemadoille, jotka Kalle raahasi pahvilaatikossa Messukylästä huonojen kulkuyhteyksien riivaamalla lomareissullaan Kallioniemen peltoon?

    Sattuuko joku koillismaalainen tietämään näiden matojen nykyisestä voinnista? Ovatko mahdollisesti lisääntyneet ja onko niitä käytetty siihen tarkoitukseen, minkä takia Kalle ne sinne suurella vaivalla kuljetti?

    • Kasiaiset on viihtyneet ja lisääntyneet hyvin kallioniemen törmässä,Romppaisen tyttö kertoili joskus reilut pari vuosikymmentä sitten kun kävin kallioniemessä ja oli siellä Lahtelan emannuus samana sunnuntaina myös.


    • Oli muuten puinen laatikko.


  • Kallen ensimmäinen työmaa rakennusmestarina oli ymmärtääkseni Tuotannon osuuskauppa Vesilahden Koskenkylässä. Nykyisin rakennus on asuintalona. Googlen street viewillä voi katsella: http://goo.gl/maps/IWgyn

    Jossain näin, kuka oli kylän vahva seppä oikealta nimeltään, mutta en löydä enää. Muistaisiko joku?

    • Alvar Turkki, seppä, oli Kalle Takku. Jälleen osoitus Kallen oivalluksesta nimien suhteen. Puhutaan takkuturkista, eli Takku=Turkki. Myös Jussi Terho= Jussi Tammi(ensimmäisellä työmaalla Messukylässä), tammenterho. Pekka Sorsa=Pekka Uikku( Cellitin työmaalla)jne.
      Kävin hautausmaakierroksella Tampereella; Kallen ja Leenan, Helvin ja Veikon(Moilanen), Martti ja Fanni Sorosen, Säde Irjalan( Sinikka Arjala), Johan Helinin(Rouston), Tuure Lehtosen sekä Kalevi Rantasen haudoilla.
      Kun saisi Päätalo-seuran järjestämään tällaisen kierroksen, uskoisin että tulijoita kierrokselle olisi.


    • L-K-suku kirjoitti:

      Alvar Turkki, seppä, oli Kalle Takku. Jälleen osoitus Kallen oivalluksesta nimien suhteen. Puhutaan takkuturkista, eli Takku=Turkki. Myös Jussi Terho= Jussi Tammi(ensimmäisellä työmaalla Messukylässä), tammenterho. Pekka Sorsa=Pekka Uikku( Cellitin työmaalla)jne.
      Kävin hautausmaakierroksella Tampereella; Kallen ja Leenan, Helvin ja Veikon(Moilanen), Martti ja Fanni Sorosen, Säde Irjalan( Sinikka Arjala), Johan Helinin(Rouston), Tuure Lehtosen sekä Kalevi Rantasen haudoilla.
      Kun saisi Päätalo-seuran järjestämään tällaisen kierroksen, uskoisin että tulijoita kierrokselle olisi.

      Korjaus tuohon edelliseen: Pitää olla Jorma Aaltonen, ei Kalevi Rantanen joka oli roolinimi.


    • L-K-suku kirjoitti:

      Alvar Turkki, seppä, oli Kalle Takku. Jälleen osoitus Kallen oivalluksesta nimien suhteen. Puhutaan takkuturkista, eli Takku=Turkki. Myös Jussi Terho= Jussi Tammi(ensimmäisellä työmaalla Messukylässä), tammenterho. Pekka Sorsa=Pekka Uikku( Cellitin työmaalla)jne.
      Kävin hautausmaakierroksella Tampereella; Kallen ja Leenan, Helvin ja Veikon(Moilanen), Martti ja Fanni Sorosen, Säde Irjalan( Sinikka Arjala), Johan Helinin(Rouston), Tuure Lehtosen sekä Kalevi Rantasen haudoilla.
      Kun saisi Päätalo-seuran järjestämään tällaisen kierroksen, uskoisin että tulijoita kierrokselle olisi.

      Erittäin hyvä idea tuo Tampereen ja lähipitäjien kierros, johon voisi sisällyttää Tampereen keskustan lisäksi ainakin Messukylän ja Vesilahden sekä ehkä vielä muitakin lähiseudun kohteita.

      Koko päivän retki, varmuudella lähtisin mukaan!


    • Kallefani kirjoitti:

      Erittäin hyvä idea tuo Tampereen ja lähipitäjien kierros, johon voisi sisällyttää Tampereen keskustan lisäksi ainakin Messukylän ja Vesilahden sekä ehkä vielä muitakin lähiseudun kohteita.

      Koko päivän retki, varmuudella lähtisin mukaan!

      Poistetussa palstassa oli joku nimimerkki joka kaipaili myös opasta tällaiselle kierrokselle. Minä tarjouduin oppaaksi mutta ei tullut vastausta. Jos haluaa käydä kaikki Tampereen-Vesilahden-Kangasalan kohteet, niin yksi päivä ei riitä.
      Pitäisi suunnitella kahdelle eri päivälle retket, toinen esim. Vesilahti-Kyröskoski-Jauli , toinen Tampere-Kangasala-Aitolahti kierros. Kohteita on liian paljon yhden päivän retkeksi.


    • L-K-suku kirjoitti:

      Poistetussa palstassa oli joku nimimerkki joka kaipaili myös opasta tällaiselle kierrokselle. Minä tarjouduin oppaaksi mutta ei tullut vastausta. Jos haluaa käydä kaikki Tampereen-Vesilahden-Kangasalan kohteet, niin yksi päivä ei riitä.
      Pitäisi suunnitella kahdelle eri päivälle retket, toinen esim. Vesilahti-Kyröskoski-Jauli , toinen Tampere-Kangasala-Aitolahti kierros. Kohteita on liian paljon yhden päivän retkeksi.

      Tuo tuntuu hyvältä idealta. Aikaahan niissä kussakin kohteessa menee paljon, ajatellaan vaikkapa Messukylän hautausmaata, jossa lepää viimeistä untaan lukuisa joukko Päätalon kirjojen ystäville tuttuja nimiä ja jo sen kohteen perusteellinen kiertäminen vie ainakin pari tuntia.

      Mutta ehdotuksesi on ehdottomasti lisäkehittelyn arvoinen!


  • Ja tämäoli Kallen toinen työmaa, eli "Uusbetoni Oy:n" (taisi olla oikeasti Cellit Oy) kohde Tampereella Kuoppamäentien varrella: http://goo.gl/maps/AxW7G

    • Paitsi että tuo ei ole Kallen korottama rakennus, jota ei taida enää olla. Lienee purettu pois.


    • vanivuan kirjoitti:

      Paitsi että tuo ei ole Kallen korottama rakennus, jota ei taida enää olla. Lienee purettu pois.

      Kallen mestaroima rakennus on edelleen olemassa Kuoppamäentiellä, sitä vaan ei näy enää tielle, koska uusia rakennuksia on edessä. Ei myöskään enää ole raken-
      nusta jossa "Sileharju", eli oikeasti Rytövuori asui.


    • "Elsa Köpänvuoren" talo . Kulmakadulla on paljon paritaloja, joten paikallistaminen on sen vuoksi vaikeaa. Talon numero täytyisi tietää. Onko talo oikealla vai vasemmalla puolen kulmakatua? Se ei paljastu kirjasta.
      Alkuperäiset talot ovat kyllä paikoillaan, yhtään ei ole purettu. Kallen kartassa on muutama virhe; Vainiokadun talot olivat siinä missä nyt kulkee ohikulkutie, eli talot on purettu. Talot olivat Vainiokadulla Kaupinkadusta oikealle. Samoin on merkitty Vouvilan varpusenhäkki liian etelään Finninmäessä, asutus alkoi hieman pohjoisempaa,(noin 50-100 m, näkyy vanhoissa kartoissa).


  • Jossakin lehdessä oli haastateltu naista, joka synnytti Kallelle aviottoman lapsen.

    Kallen kirjoissa heidän välisen suhteen kuvataan alkavan siellä matkatyökohteessa, oliko sekin Vesilahti, jossa Kalle oli vastaavana mestarina. Nainen esiintyy kirjoissa Raija-nimellä.

    Ainakin minulle oli melkoinen yllätys, kun nainen kertoi heidän suhteensa alkaneen jo aiemmin Tampereella. Siinä kirjassahan (muistaakseni) tämän nuoren naisen ja hänen äitinsä kuvataan ilmaantuvan työmaalle melko sattumanvaraisesti ja entuudestaan tuntemattomina henkilöinä paikkakuntalaisten joukosta.

    • Luinpa minäkin kyseisen haastattelun Seurasta viime syksynä. Ihan erilaisen kuvan tapahtumien kulusta saa vertaamalla haastattelua Kallen "elämäkerrallisiin" muistelmiin.

      Naisen mukaan Kalle olisi halunnut mennä naimisiin naisen kanssa, mutta nainen ei. Kalle kertoi kirjassaan päinvastoin, ettei hän missään vaiheessa ollut kiinnostunut naimisiinmenosta.

      Nainen kertoi pahoittaneensa mielensä siitä, miten Kalle kuvasi tapahtumat totuudenvastaisesti kautta linjan. Juuri mikään ei pitänyt yhtä totuuden kanssa. Siinähän on tosin sana sanaa vastassa.

      Jos kaikki muukin Iijoki-sarjassa on vastaavalla tavalla muunnettua totuutta, niin voiko juuri mihinkään enää uskoa?


    • kriittinen lukija kirjoitti:

      Luinpa minäkin kyseisen haastattelun Seurasta viime syksynä. Ihan erilaisen kuvan tapahtumien kulusta saa vertaamalla haastattelua Kallen "elämäkerrallisiin" muistelmiin.

      Naisen mukaan Kalle olisi halunnut mennä naimisiin naisen kanssa, mutta nainen ei. Kalle kertoi kirjassaan päinvastoin, ettei hän missään vaiheessa ollut kiinnostunut naimisiinmenosta.

      Nainen kertoi pahoittaneensa mielensä siitä, miten Kalle kuvasi tapahtumat totuudenvastaisesti kautta linjan. Juuri mikään ei pitänyt yhtä totuuden kanssa. Siinähän on tosin sana sanaa vastassa.

      Jos kaikki muukin Iijoki-sarjassa on vastaavalla tavalla muunnettua totuutta, niin voiko juuri mihinkään enää uskoa?

      Korjaus edelliseen: Lehden juttu "Raijasta" ilmestyi jo vuoden 2012 marraskuussa, jolloin sen luin heti tuoreeltaan.


    • kriittinen lukija kirjoitti:

      Korjaus edelliseen: Lehden juttu "Raijasta" ilmestyi jo vuoden 2012 marraskuussa, jolloin sen luin heti tuoreeltaan.

      No, mutta toisaalta, jos Kalle oli Raijan kanssa tuttavia jo ennen sitä matkatyökeikkaa, se hieman lieventää suhteen syntyhistoriaa. Se nimittäin ei ollut mitenkään kaunista tarinaa luettavaksi, että työmaan vastaava mestari tunki kaikella arvovallallaan 18- naisalaisensa kanssa seksisuhteeseen.


    • Asian haara kirjoitti:

      No, mutta toisaalta, jos Kalle oli Raijan kanssa tuttavia jo ennen sitä matkatyökeikkaa, se hieman lieventää suhteen syntyhistoriaa. Se nimittäin ei ollut mitenkään kaunista tarinaa luettavaksi, että työmaan vastaava mestari tunki kaikella arvovallallaan 18- naisalaisensa kanssa seksisuhteeseen.

      "...että työmaan vastaava mestari tunki kaikella arvovallallaan 18- naisalaisensa kanssa seksisuhteeseen. "

      Korjaus: Piti kirjoittaa, että 18-vuotiaan naisalaisensa kanssa....

      Kiinnostaisi tietää, että miten se Kalle tutustui Tampereella tähän "Raijaan", kun kirjoistahan käy ilmi, että Raijan koti oli melko kaukana Tampereelta.

      Kallehan pistäytyi sillä paljon bensaa kuluttavalla Fordilla tytön luona siellä vieraalla paikkakunnalla vielä sen matkatyökeikan jälkeenkin. Eräälläkin reissulla autosta loppui bensa kesken matkan.


    • Asian haara kirjoitti:

      "...että työmaan vastaava mestari tunki kaikella arvovallallaan 18- naisalaisensa kanssa seksisuhteeseen. "

      Korjaus: Piti kirjoittaa, että 18-vuotiaan naisalaisensa kanssa....

      Kiinnostaisi tietää, että miten se Kalle tutustui Tampereella tähän "Raijaan", kun kirjoistahan käy ilmi, että Raijan koti oli melko kaukana Tampereelta.

      Kallehan pistäytyi sillä paljon bensaa kuluttavalla Fordilla tytön luona siellä vieraalla paikkakunnalla vielä sen matkatyökeikan jälkeenkin. Eräälläkin reissulla autosta loppui bensa kesken matkan.

      Muistelen "Raijan" (Kaarina Helin) kertoneen Seuran haastattelussa heidän tutustuneen yhteisen tuttavan tupaantuliaisissa Tampereella...


    • kriittinen lukija kirjoitti:

      Muistelen "Raijan" (Kaarina Helin) kertoneen Seuran haastattelussa heidän tutustuneen yhteisen tuttavan tupaantuliaisissa Tampereella...

      Niin ja Kallehan kertoi tutustuneensa naiseen pomottamansa rakennuksen harjannostajaisissa, jolloin hän oli tunkenut tukevassa humalassa naisen vuoteeseen, vaikka hän nukkui äitinsä kanssa samassa huoneessa.

      Nainen oli Kallen kertoman mukaan ollut vanhempineen töissä muistaakseni rakennuksen muonitus- yms. puolella.

      Itse uskon ainakin tässä tapauksessa naisen versioon tapahtumien kulusta.


    • kriittinen lukija kirjoitti:

      Muistelen "Raijan" (Kaarina Helin) kertoneen Seuran haastattelussa heidän tutustuneen yhteisen tuttavan tupaantuliaisissa Tampereella...

      Kaarina Helin (Raija) - Johan Helin (RoustoVille). Sukulaisiako?


  • Millainen porukka olis lähössä Tampereen reissulle,jos sais noin 40-45 henkilöä kasaan voisin ottaa Päätaloseuraan yhteyttä jotta tehtäisiin reissu linja-autolla Taivalkoskelta asti ja Loukusan "Kalle" otettaisiin oppaaksi,linjurin ja kuljettajan voisin kysellä täältä,luulen että 5-10 lähtijää vois löytyä koillismaaltaki.

    Reitti vois olla Taivalkoski-Pudasjärvi-Oulu- nelostietä kohti jyväskylää jne...

    • Toivottavasti saat kasaan riittävän määrän lähtijöitä. Luulisi löytyvän Pirkanmaan pohjoispuolelta se määrä. Itse tulen etelän suunnasta, joten liittyisin seuraan vasta ensimmäisessä kohteessa.


  • Tässä on tulossa Päätalo-päivät, pitää ottaa siellä puheeksi olisiko mahdollista jär-
    jestää kiertoajelua Tampereen maisemissa. Ensinnäkin pitäisi kartoittaa mitä kaik-
    kia kohteita kukin haluaa nähdä ja mitä kohteita voi käydä katsomassa, kohteita nimittäin on lähes neljäkymmentä. Tuossa viikonlopun aikana kävin ne läpi ja kartoitin vähän reittiä missä järjestyksessä kierroksen voisi suorittaa.

    Lähtöpistehän olisi ilman muuta Messukylä.

    • Hienoa että olet noin jo esivalmistellut Tampereen ja lähipitäjien kiertoajelua! Päätaloviikolla (ma 30.6 - su 6.7.2014) tosiaankin on luontevaa keskustella asiasta jonkin sopivan tapahtuman yhteydessä.

      Ikävä kyllä ohjelmat ja tiedotuksen on jo painettu, joten niihin asiasta ei enää saa mainintaa, mutta kulkeehan tieto paikan päällä läsnäolevien keskuuteen. Moni Päätalon tuotannon ystävistä asuu etelässä -kuten itsekin- ja heille Taivalkoski on liian kaukana. Sen sijaan Tampereen seutu on suuren yleisön helpommin saavutettavissa.

      Itse osallistun Päätaloviikolle toista kertaa, mutta valitettavasti saavun Taivalkoskelle vasta aikaisintaan tiistai-iltana. Harmittaa kovasti etten voi osallistua mm. Jylkkäs-Jakin kiekerön kulttuurikierrokseen enkä yhteislauluiltaan.

      Toivoisin että mielipiteenvaihto Tampereen retkeä koskien ajoittuisi ke-su välille, niin voisin olla siinä mukana.


  • Minkälainen kylä tämä Kalle Päätalon kirjoista tutuksi tullut Jokijärvi nykyään lienee?
    Onkohan siellä enää yhtään maanviljelystä harjoittavaa maatilaa? Onkohan kyläkoulu toiminnassa? Tuskinpa ainakaan kyläkauppa on enää toiminnassa. Jostakin olen lukenut, että joku matkailuyrittäjä kylällä toimii tai on toiminut.

    Kallen kirjojen ansiosta voisi Jokijärven kuvitella säilyvän ainakin kesäisin ihmisiä kiinnostavana turistikohteena ja kesämökkiläisten ympäristönä.

    • Jokijärven kylään voi tutustua www.taivalkoski.fi sivuilla. Sieltä löytyy tietoa tämän päivän kylätoiminnasta. Maanviljelystäkin harjoitetaan, enemmän kylläkin Tyrämäen puolella.


    • L-K-suku. kirjoitti:

      Jokijärven kylään voi tutustua www.taivalkoski.fi sivuilla. Sieltä löytyy tietoa tämän päivän kylätoiminnasta. Maanviljelystäkin harjoitetaan, enemmän kylläkin Tyrämäen puolella.

      Kun Mikko Niskanen teki niitä elokuvia Kalle Päätalon Iijokisarjasta ja ne oli kuvattu autenttisissa ympäristöissä, niin joissakin otoksissa näkyi Kallioniemen vastarannalla sijaitsevan Hiltu.-Iikan talosta rakennuksia ja tietenkin kuvaushetken asetelmassa. No, eihän siinä mitään, mutta kun muistelen nähneeni näissä 20-ja 30-lukua kuvaavissa kohtauksissa myös navetan yhteyteen rakennetun AIV-tornikin; siis otoksissa, joiden piti kuvata niitä aikoja, jolloin Artturi Virtanen vasta kehitteli tuorerehun säilöntämenetelmää.

      Kyseinen rehuntekomenetelmä taisi yleistyä maassamme vasta sodan kynnyksellä ja AIV-tornien rakentaminen Koillismaalle vielä paljon sitäkin myöhemmin.

      Toinen kameramiesten huolimattomuus liittyi Kallio-Herkkoa esittäneen näyttelijän uittojalkineisiin. Elokuvateatterien suurella näyttöpinnalla kiilteli "Herkon" käyttämien Nokian kumisaappaiden varsiin liimattuja heijastinnauhoja ainakin viisi senttiä leveinä kaistoina. Elokuvissa esiintyvä saapasmalli tuli käyttöön vasta joskus 60-luvun puolella ja niiden varsiin liimatut heijastinnauhat joskus 1967 vaiheilla.


    • Kumma Kumikenkä kirjoitti:

      Kun Mikko Niskanen teki niitä elokuvia Kalle Päätalon Iijokisarjasta ja ne oli kuvattu autenttisissa ympäristöissä, niin joissakin otoksissa näkyi Kallioniemen vastarannalla sijaitsevan Hiltu.-Iikan talosta rakennuksia ja tietenkin kuvaushetken asetelmassa. No, eihän siinä mitään, mutta kun muistelen nähneeni näissä 20-ja 30-lukua kuvaavissa kohtauksissa myös navetan yhteyteen rakennetun AIV-tornikin; siis otoksissa, joiden piti kuvata niitä aikoja, jolloin Artturi Virtanen vasta kehitteli tuorerehun säilöntämenetelmää.

      Kyseinen rehuntekomenetelmä taisi yleistyä maassamme vasta sodan kynnyksellä ja AIV-tornien rakentaminen Koillismaalle vielä paljon sitäkin myöhemmin.

      Toinen kameramiesten huolimattomuus liittyi Kallio-Herkkoa esittäneen näyttelijän uittojalkineisiin. Elokuvateatterien suurella näyttöpinnalla kiilteli "Herkon" käyttämien Nokian kumisaappaiden varsiin liimattuja heijastinnauhoja ainakin viisi senttiä leveinä kaistoina. Elokuvissa esiintyvä saapasmalli tuli käyttöön vasta joskus 60-luvun puolella ja niiden varsiin liimatut heijastinnauhat joskus 1967 vaiheilla.

      Ne Päätalon kirjojen pohjalta Vieremällä kuvatut savotoiden kohtaukset hevosajosta olivat tässä Mikko Niskasen ohjaustyössä melko laadukkaita. Mukaan oli saatu yläsavolaisia hevosmiehiä, joilla oli henkilökohtaista kokemusta savotta-ajosta.

      Samaa ei voi sanoa siitä Mikko Niskasen "Kahdeksan surmanluotia" filmatisoinnista, jossa kolmen tukin kuormilla ajettiin laaniin, sen jälkeen, kun tätä kuormaa oli ensin viisi miestä pankolle kampeamassa...


    • Hevosella pääsee kirjoitti:

      Ne Päätalon kirjojen pohjalta Vieremällä kuvatut savotoiden kohtaukset hevosajosta olivat tässä Mikko Niskasen ohjaustyössä melko laadukkaita. Mukaan oli saatu yläsavolaisia hevosmiehiä, joilla oli henkilökohtaista kokemusta savotta-ajosta.

      Samaa ei voi sanoa siitä Mikko Niskasen "Kahdeksan surmanluotia" filmatisoinnista, jossa kolmen tukin kuormilla ajettiin laaniin, sen jälkeen, kun tätä kuormaa oli ensin viisi miestä pankolle kampeamassa...

      Olen pikkupoikana saanut seurata metsurin ja hevosen tukinajoa talvisavotassa. Lunta oli tavattoman paljon ja metsuri yksin kampesi tukit rekeen.

      Kyseessä oli vielä matalaltakatseleva mies, jolloin hänen työnsä oli epäilemättä hyvin raskasta.

      Vaikka suomenhevonen on vahva ja sitkeä, ei sekään mahdottomia jaksa. Muistikuvieni mukaan kovin montaa tukkia ei heppa kerrallaan jaksanut vetää laanille...


    • rekiretki kirjoitti:

      Olen pikkupoikana saanut seurata metsurin ja hevosen tukinajoa talvisavotassa. Lunta oli tavattoman paljon ja metsuri yksin kampesi tukit rekeen.

      Kyseessä oli vielä matalaltakatseleva mies, jolloin hänen työnsä oli epäilemättä hyvin raskasta.

      Vaikka suomenhevonen on vahva ja sitkeä, ei sekään mahdottomia jaksa. Muistikuvieni mukaan kovin montaa tukkia ei heppa kerrallaan jaksanut vetää laanille...

      "Muistikuvieni mukaan kovin montaa tukkia ei heppa kerrallaan jaksanut vetää laanille... "

      Katsopa vaikka netistä näitä vanhoja hevossavottakuvia. Niissä on niin valtavia kuormia, että päällimmäiset tukit ovat paljon hevosen selän yläpuolella ja leveyttä kuormalla yli pari metriä. Kuutioita kertyy siten toistakymmentä.

      Miten tämä on mahdollista, johtuu siitä, että teiden raiteet oli jäädytetty ja vastamäet kierrettiin.

      Jäädyttämättömillä teillä ajettaessa joku kymmenkunta pölkkyä oli tavallisempi kuorma. Pinotavaraa vastaavissa oloissa ajettaessa kuormaan laitettiin noin neljä kuutiota.

      Se Mikko Niskasen "Kahdeksassa surmanluodissa" esitetty savottakohtaus oli lähes täysin pelleilyä; siis siitä huolimatta, että ohjaaja oli nuoruudessaan ihan oikeasti hevosen kanssa töitä tehnyt. Savotta-ajoista kokemukset olivat ilmeisesti jääneet väliin.


  • Kallen alokasaikana Korialla oli musikaalinen mies, oliko kirjassa nimetty Kolehmaiseksi. Häntä pyydettiin laulamaan omaa kappalettaan, Tummia säveliä. Onko tästä tietoa, oliko joku myöhempi tunnettu laulaja vai kuoliko sodassa ilman kuuluisuutta? Joku elokuvatähtihän siellä samaanaikaan myös oli, sairastuvalla.

  • Tekikö ne etelän miehet reissun Kallen Tampereenmaisemiin?

    • Kävin katselemassa Kalle Päätalo -seura ry:n sivut, eikä siellä ainakaan ollut mitään mainintaa asiasta. Liekö sitten jäsentiedotteissa sivuttu aihetta, sitä en tiedä.

      Itse en saanutkaan sovitetuksi Päätaloviikolla matkaa Taivalkoskelle toisin kuin olin alunperin ajatellut, joten en tiedä onko asiasta käyty tuolloin keskusteluja.

      Olisin kyllä edelleenkin kovasti kiinnostunut osallistumaan päivän parin matkaan Tampereen seudulle suuntautuvaan retkeen, jonka yhteydessä käytäisiin muutamissa Kalle Päätalon elämään läheisesti liittyvissä paikoissa.


    • HeadHouse kirjoitti:

      Kävin katselemassa Kalle Päätalo -seura ry:n sivut, eikä siellä ainakaan ollut mitään mainintaa asiasta. Liekö sitten jäsentiedotteissa sivuttu aihetta, sitä en tiedä.

      Itse en saanutkaan sovitetuksi Päätaloviikolla matkaa Taivalkoskelle toisin kuin olin alunperin ajatellut, joten en tiedä onko asiasta käyty tuolloin keskusteluja.

      Olisin kyllä edelleenkin kovasti kiinnostunut osallistumaan päivän parin matkaan Tampereen seudulle suuntautuvaan retkeen, jonka yhteydessä käytäisiin muutamissa Kalle Päätalon elämään läheisesti liittyvissä paikoissa.

      Olen ollut tässä pitempäänkin reissussa, en ole aikaisemmin kerinnyt tänne kirjoittaa.
      Olin puheissa Päätaloseuran puheenjohtajan Raimo Aron kanssa, hän kertoi heillä
      olevan neuvottelut meneillään Tampereen- kaupungin kanssa päätaloon liittyvien
      kohteiden esittelemiseksi.
      Itse olen käynyt nuo kohteet kiertämässä. Ensimmäisenä päivänä kierroksen pituu-
      deksi tuli yli 8-tuntia. Toisen päivän pituus vei sekin aikaa yli 6-tuntia. Käytännössä
      kaikkia kohteita ei voi edes yksityis-suojan takia näyttääkään.
      Kohteina olisi esim. Vesilahti, Jauli Ikaalisissa, sekä tietysti Tammelan-torin ympäristössä olevat kohteet( kenkätehtaat, Ilmarinkatu, Sammonkatu). Lisäksi
      myös Kangasalan kohteet.
      Pitää odotella miten neuvottelut Päätalo-seuran ja Tampereen kaupungin
      välillä etenevät.


    • L-K-suku kirjoitti:

      Olen ollut tässä pitempäänkin reissussa, en ole aikaisemmin kerinnyt tänne kirjoittaa.
      Olin puheissa Päätaloseuran puheenjohtajan Raimo Aron kanssa, hän kertoi heillä
      olevan neuvottelut meneillään Tampereen- kaupungin kanssa päätaloon liittyvien
      kohteiden esittelemiseksi.
      Itse olen käynyt nuo kohteet kiertämässä. Ensimmäisenä päivänä kierroksen pituu-
      deksi tuli yli 8-tuntia. Toisen päivän pituus vei sekin aikaa yli 6-tuntia. Käytännössä
      kaikkia kohteita ei voi edes yksityis-suojan takia näyttääkään.
      Kohteina olisi esim. Vesilahti, Jauli Ikaalisissa, sekä tietysti Tammelan-torin ympäristössä olevat kohteet( kenkätehtaat, Ilmarinkatu, Sammonkatu). Lisäksi
      myös Kangasalan kohteet.
      Pitää odotella miten neuvottelut Päätalo-seuran ja Tampereen kaupungin
      välillä etenevät.

      Hienoa että Päätaloseuran puheenjohtaja Aro on pannut toimeksi että Kalle Päätalon elämään merkittävästi liittyviin kohteisiin suuntautuva tutustumisvierailu voisi toteutua.

      Yksityisomistuksessa olevien kohteiden (esim. silloisen Tuotannon osuuskaupan myymälärakennus Vesilahdella) ollessa kohteena on luonnollisesti noudatettava hienotunteisuutta ja kunnioitettava kohteen läheisyydessä yksityisyyttä.

      Myymälä sijaitsee kuitenkin aivan tien vieressä, joten ennen kohdetta jalkautuminen autosta ja kohteen ohittamin kävellen tietä pitkin lienee sallittua.

      Lähistöllähän on myös Päätalon rakennustyön aikana käyttämä maatalossa sijaitseva vuokrakortteeri, mutta siihen tutustuminen rajoittunee kunnioittavan etäisyyden päästä katseluun.

      Olisi toivottavaa, että retki voisi toteutua jo alkavan syksyn aikana, mutta matkan ajankohta toki määräytyy Aron ja Tampereen kaupungin edustajien välisten neuvottelujen edistymisestä.


    • HeadHouse kirjoitti:

      Hienoa että Päätaloseuran puheenjohtaja Aro on pannut toimeksi että Kalle Päätalon elämään merkittävästi liittyviin kohteisiin suuntautuva tutustumisvierailu voisi toteutua.

      Yksityisomistuksessa olevien kohteiden (esim. silloisen Tuotannon osuuskaupan myymälärakennus Vesilahdella) ollessa kohteena on luonnollisesti noudatettava hienotunteisuutta ja kunnioitettava kohteen läheisyydessä yksityisyyttä.

      Myymälä sijaitsee kuitenkin aivan tien vieressä, joten ennen kohdetta jalkautuminen autosta ja kohteen ohittamin kävellen tietä pitkin lienee sallittua.

      Lähistöllähän on myös Päätalon rakennustyön aikana käyttämä maatalossa sijaitseva vuokrakortteeri, mutta siihen tutustuminen rajoittunee kunnioittavan etäisyyden päästä katseluun.

      Olisi toivottavaa, että retki voisi toteutua jo alkavan syksyn aikana, mutta matkan ajankohta toki määräytyy Aron ja Tampereen kaupungin edustajien välisten neuvottelujen edistymisestä.

      Mikähän mahtaa olla retken tilanne?

      Ei taideta päästäkään opastetulle retkelle, vaan pitää käydä omatoimiretkeilyillä?

      Tai jos retkestä ottaa vastuun Tampereen matkailutoimi, niin vie aikansa, ennen kuin vaadittava organisaatio on saatu polkaistua käyntiin.

      Ehkä seuraavan heinäkuun Päätaloviikolla saamme tietää hankkeesta lisää?

      Ja miksi keskustelu tällä palstalla tuntuu tyrehtyneen lähes kokonaan? Missä kaikki ovat?


    • On kulunut jo yli neljä vuotta siitä, kun tutustumismatkaa Kalle Päätaloon liittyviin kohteisiin suunniteltiin tällä palstalla.

      Olisi kiva tietää, millaiseen lopputulemaan Päätaloseuran ja Tampereen kaupungin edustajien väliset neuvottelut päätyivät.

      Itse en ole ainakaan huomannut mitään konkreettista tapahtuneen, vai miten asia lienee?


  • Eikös se Tekopuro-niminen hevosaliupseeri siellä Kuusamon Kurkijärven varuskunnassa keljuillut niille alaisilleen, joita halusi näpäyttää, tarjoamalla ajokiksi sen Molotohvi-nimisen ruunan.

    On jäänyt mieleen, että Kalle kertoi ruunan olleen kaikkien luonnevikojen lisäksi myös iukuri.

    No, eihän siinä muuten mitään, mutta kun iukuri on tammahevoselle kuuluva hormonaalinen sairaus...

    • Mutta mikähän tämän hevosmieskorpraali Tekopuron oikea nimi on mahtanut olla?

      Ehdottaisin vaikkapa sellaista kuin Luomaoja, mutta toisaalta luoma tarkoittaa jossakin päin Pohjanmaata puroa aivan kuten ojakin.

      Silti muistelen, että tällainen sukunimi, kuin Luomaoja olisi oikeastikin olemassa.

      Korjatkaa, jos teillä on parempaa tietoa ja parempia ehdotuksia.


    • Kyllä se Molotohvi oli tammahevonen.


    • JR53 / Tykkikomppanian sotapäiväkirjoista löytyy maininta että tuo Molotohvi kuoli tykistökeskityksessä, muistaakseni Uhtualla. Kurja loppu "hyvälle" hevoselle.


  • Siellä parikymppinen tyttärenmärri on alottelemassa tutustumistaan Piätalon salloihin. Kannattaa tutustua kysseisseen ploggiin. Meleko mukaviaki raattaillee!

    http://www.iijokisarja.fi/

    • Kiitos linkistä, kävin tutustumassa ja siinäpä onkin mielenkiintoinen blogi. Ainutlaatuisen kirjailijan tyttärentytär on aloittamassa omaa kirjallista retkeään vaarinsa elämänvaiheisiin hänen itsensä kertomana.

      Viljalla ei liene valtavan paljon omakohtaisia muistoja isoisästään -olihan hän vaarinsa kuollessa vasta paria viikkoa vaille 8-vuotias- joten siksikin retkestä tulee kiinnostava.

      Itse alan seurata blogia siksikin, koska kaikki, mikä liittyy suuresti kunnioittamaani ja ihailemaani kirjailijaprofessori Kalle Päätaloon on kiinnostavaa.


  • Olin töissä Gummeruksella, ja mieleeni jäi Päätalon vaatimaton persoona. Erityisesti mieleeni jäi hänen "Nälkämäki"-teoksensa. Kirjailijana en häntä ymmärtänyt, mutta ihmisenä kyllä.

    • Voitko hieman selittää tuota kommenttiasi?

      Miten ymmärsit Kalle Päätalon ihmisenä ja millaisena kirjailijana häntä pidit?


    • "Erityisesti mieleeni jäi hänen "Nälkämäki"-teoksensa. "

      Silloin, kun "Nälkämäki" teos ilmestyi, yleisö ei tiennyt, mikä lisätaakka päähenkilölle eli kirjailijalle sodanaikaisesta vankileiristä toimintaympäristönä aiheutui.

      Kirjailijan perhe oli pula-aikana joutunut turvautumaan kunnan ruoka-avustuksiin ja tämä jauholappujen anominen oli ollut Päätalolle traumaattinen kokemus. Nyt tämä sama ruuan puute vitsauksena vaivasi linnoitustöitä tekeviä, sodan köyhdyttämän Suomen rangaistusvankeja jopa siinä määrin, että heillä esiintyi nälkäpöhöä. Asiayhteys nostatti lapsuusajan ikäviä muistoja päivittäin pintaan.


    • Minusta Päätalo oli yhtä ihmisenä ja kirjailijana, koska kirjoitti pääasiassa omaelämänkerrallisia teoksia tai ne pohjautuivat realistiseen hänen aikansa elämään. Päätalo on harvoja, ellei ainoa laatuaan kirjailija, joka ammensi vain omasta aikakaudestaan ja kokemuksistaan. Mielikuvitusjutut eivät olleet hänen juttunsa. Kovan elämänkoulun käyneenä hänellä toki oli paljon kerrottavaa ja avoimena ihmisenä saattoi suututtaa aikalaisiaan, mutta jokainenhan saa oman elämänsä kertoa. Iloiset hetket eivät olleet pääosassa hänen elämässään. Kenties nämä lapsuuden kalareissut saattoivat niitä olla..


  • Minkä värinen oli KummunKallen Humber Hawk,itellä kukkuu että metallin ruskea olisi ollu...

    • Mahtoi olla kermanvärinen!


  • Kerropas Matti Koillismaalta, onko sinulle kertynyt lisää tietoa siitä Haipus nimen yhteydestä Vouvila nimeen. Mehän päästiin jo niin lähelle, että Haipus-niminen talo sijaitsee "talvitietä" vain puolenkymmenen kilometrin päässä Vouvilan talosta.

    Se oli mielenkiintoinen käsittelynaihe, kun paljastui, että Kalle oli käyttänyt näitä Ylikiimingissä esiintyviä paikannimiä romaanihenkilöiden niminä.

    Syytähän emme saaneet täysin selville kuin tämän Vouvilan osalta. Jokin vahva vaikutin täytyy siis olla Haipus- nimenkin kohdalla.

    • Älkää nyt enää aloittako näitten asioiden kaivelua. Juuri tämän takia edellinen kes-
      kustelu- palsta poistettiin. Eräitten henkilöiden ns. sananvapauden nimissä tehty kirjoittelu aiheutti palstan poistamisen. Jos tämä sama peli jatkuu, niin myös tämä
      keskustelu-palsta tullaan poistamaan.


  • Onko teillä koillismaalaiset tietoa, kuinka tarkka esityötä Kalle teki niitä kirjoja kirjoittaessaan tapahtumapaikoilla vierailun muodossa?

    Täällä Pohjois-Savossa eräs rakennusmies-kaverin kertoi esimerkin Iisalmesta: Hän oli rakennustyömaan telineiltä seurannut, kuinka Kalle kiersi niitä puutalokortteleita, jotka olivat olleet jo sota-aikana pystyssä.

    Kallehan ei esim. Iisalmessa tainnut pistäytyä, kuin sen kerran, kun juna pysähtyi sinne Jäämeren tietyömaalle mennessä. Kalle joutui keittiömiehenä huolehtimaan vesivarantojen täydentämisestä, eikä muistaakseni kerennyt pitkään Iisalmen kaduilla tai kuppiloissa huseerata. Silti hän oli käynyt verestämässä muistikuviaan kirjan tekstejä varten.

  • Saattoi olla kermanvärinen,minulla on muutamia ovia humperista joka on ollu vaalakan ruskea,voinu olla tuo väri kummunkallen humperissa.

    Onhan se Kalle täällä paljonki aikanaan jututtanu ihmisiä kirjojen aiheita hakiessa ja niistä on hupasiaki tapahtumia muistissa.

  • "Onhan se Kalle täällä paljonki aikanaan jututtanu ihmisiä kirjojen aiheita hakiessa..."

    Jossakin lehtijutussa paljastui, että ainakin sitä Koillismaa sarjaa kirjoittaessa oli Kurtti-Reino ollut sillä tavoin Kallen avustajana, että hän oli kirjoittanut ylös Taivalkoskella kuulemiaan tarinan pätkiä, ja Kalle oli niitä sitten sijoittanut romaanihenkilöiden yhteyteen.

    Monilla niistä Koillismaa sarjan henkilöilläkin oli ollut esikuvat Kallen lapsuusmaisemissa. Sen yhden viinankeittäjän esikuva taisi olla se Huttu-Herkko joka taas muistaakseni on ollut sen Räisäs-Toivon isä. Eikös se uskovainen ja muutenkin siivoluontoinen Toivo ollut juuri näiden isänsä harrastusten takia hakeutunut jo nuorella iällä pois kotoaan rengin hommiin?

    Se Kurtti-Raino oli ollut siinä mielessä hyvä apuri, että hän oli päässyt muistaakseni jo nelikymppisenä selkävaivojen takia eläkkeelle ja hänellä oli siksi ollut aikaa avustaa Kallea niiden jutunpätkien ja sanontojen muistiin kirjoittajana. Sitten Reinolla olivat jutunaiheet ja lähteet viimein ilmeisesti ehtyneet ja Kallen kuvaamat ympäristöt muuttuneet Tampereen maisemiin, joten Reinon "jälki" ei enää kirjoissa näkynyt. Ehkä hän tämän takia jossakin lehtijutussa hieman kritisoi viimeisiä Iijoki-sarjan teoksia toteamalla jotenkin tähän tapaan, että "Ukkelin tarinat ovat muuttuneet höpöiksi..."

  • Minun mielestä se Kalle teki hyvän tilityksen sen Hiltu-Jakin suhteen siinä toiseksi viimeisessä Iijoki-sarjan kirjassa. Taitaa olla "Hyvästi Iijoki". Siinähän Hiltu-Jakkia ei enää esitetty ylivertaisena ihmemiehenä.

    Suuri osa Kallen vaikeuksistahan aiheutui siitä Hiltu-Jakin machoilun matkimisesta, johon Kallen luonteisella miehellä ei ollut edellytyksiä. Kalle herkkänä ihmisenä imi poikasena Jakista vaikutteita myös omaksi vahingokseen.

    Minua ainakin harmitti, kun Kalle siinä "Pölhökanto Iijoen törmässä" palasi toistamaan samaa virttä, eli esitti jälleen Hiltu-Jakin miehekkyyden myönteisessä valossa. Varmaan Hiltu-Jakissa on ollut paljon myönteisiäkin piirteitä omaksua, mutta se korostetun miehekkyyden esittäminen ei kyllä sitä ollut.

    • Ensi viikolla mennään taas Taivalkoskelle lintumetsälle .On käytävä ainakin kenttäradan muistomerkillä.


    • hajajärvi kirjoitti:

      Ensi viikolla mennään taas Taivalkoskelle lintumetsälle .On käytävä ainakin kenttäradan muistomerkillä.

      Ja siinä ihan tuntumassa on myös Kummun Patruunan punamultainen talo, jonka ohitse ajatte vaikkakin Kummun Kallen Humber Hawk'in talli onkin jo purettu...


    • jatustelia kirjoitti:

      Ja siinä ihan tuntumassa on myös Kummun Patruunan punamultainen talo, jonka ohitse ajatte vaikkakin Kummun Kallen Humber Hawk'in talli onkin jo purettu...

      Aikoinaan etsittiin kauan sitä Isokumpua kun en tiennyt että on remontoitu uuteen uskoon


  • Muuten, onkohan siinä Jokijärvessä muikkua? Kalle ei koskaan maininnut asiasta, mutta kertoi kuitenkin siikaa esiintyvän. Ainakin suuremmissa järvissä muikkua esiintyy siellä, missä siikaakin.

    Kun läheisessä Tyräjärvessä muikkua esiintyy, niin luulisi siitä jokin verran levittäytyvän muikkua myös Jokijärveen.

    Samoin kuoreen esiintymisestä tai pyytämisestä Jokijärvessä ei Kallen kirjoissa ole mainintaa. Sattuuko joku tietämään näistä asioista?

    • Hauki, ahven, särki, siika ja harri ovat luontaiset kalalajit.

      Taimenta ja kuhaa on istutettu.

      Kesäytynyt särki on muuten tavattoman maukas kalaherkku, vastaa maultaan graavilohta!

      Kalle Päätalo kertoo kirjoissaan monissa kohdin "kessäytyneen sären" maukkaudesta. Särki on aivan liian aliarvostettu kala, vaikka särkeä riittää yllin kyllin Suomen järvissä.


    • HeadHouse kirjoitti:

      Hauki, ahven, särki, siika ja harri ovat luontaiset kalalajit.

      Taimenta ja kuhaa on istutettu.

      Kesäytynyt särki on muuten tavattoman maukas kalaherkku, vastaa maultaan graavilohta!

      Kalle Päätalo kertoo kirjoissaan monissa kohdin "kessäytyneen sären" maukkaudesta. Särki on aivan liian aliarvostettu kala, vaikka särkeä riittää yllin kyllin Suomen järvissä.

      Lisäksi on istutettu harjusta ja planktonsiikaa.


    • HeadHouse kirjoitti:

      Lisäksi on istutettu harjusta ja planktonsiikaa.

      Muistelen Kallen kirjoittaneen jotenkin tähän tapaan, kun hän näki 30-luvulla ensi kerran Pudasjärvellä lahnoja, että "tähän aikaan näitä kaloja ei vielä ollut hänen kotiseutunsa järvissä".

      Tästä tuli mieleen, että olisikohan myös lahnaa istutettu Jokijärveen tai Tyräjärveen? Nykyään, kun särkikalat eivät enää ole arvostettuja, ei lahnan istuttamista voi suositella. Lahna on valtavan nopea lisääntymään ja rehevöittää vesistöjä. Lisäksi se kasvaa niin suurikokoiseksi, että suuret ja tuotteliaimmat yksilöt saavat petokaloilta rauhassa jatkaa tehokasta jälkeläisten tuottoa.


    • Sub eli Ala-Päätalo kirjoitti:

      Muistelen Kallen kirjoittaneen jotenkin tähän tapaan, kun hän näki 30-luvulla ensi kerran Pudasjärvellä lahnoja, että "tähän aikaan näitä kaloja ei vielä ollut hänen kotiseutunsa järvissä".

      Tästä tuli mieleen, että olisikohan myös lahnaa istutettu Jokijärveen tai Tyräjärveen? Nykyään, kun särkikalat eivät enää ole arvostettuja, ei lahnan istuttamista voi suositella. Lahna on valtavan nopea lisääntymään ja rehevöittää vesistöjä. Lisäksi se kasvaa niin suurikokoiseksi, että suuret ja tuotteliaimmat yksilöt saavat petokaloilta rauhassa jatkaa tehokasta jälkeläisten tuottoa.

      En tiedä, onko lahnaa istutettu Jokijärveen, mutta en oikein usko.

      Lahnaa pidetään roskakalana, vaikka siitäkin saa oikein hyvää syötävää.

      Savulahna on suosikkini. Ja ainakin kauppahalleista lahnaa voi löytää varhaiskeväällä jopa 3-4 €/kg.

      Lahnassa on siis hinta-laatusuhde kohdallaan! Minulle kalaruokien ystävänä lahna on usein nähty vieras lautasellani muiden hyvien kalojen tasavertaisena kumppanina.


    • HeadHouse kirjoitti:

      En tiedä, onko lahnaa istutettu Jokijärveen, mutta en oikein usko.

      Lahnaa pidetään roskakalana, vaikka siitäkin saa oikein hyvää syötävää.

      Savulahna on suosikkini. Ja ainakin kauppahalleista lahnaa voi löytää varhaiskeväällä jopa 3-4 €/kg.

      Lahnassa on siis hinta-laatusuhde kohdallaan! Minulle kalaruokien ystävänä lahna on usein nähty vieras lautasellani muiden hyvien kalojen tasavertaisena kumppanina.

      Mielestäni Kalle harrastaa omanlaistaan piilomainontaa, milloin hän kirjoittaa näitä kala-aiheisia tarinoita synnyinseudustaan. Niissähän esiintyy hyviä saaliita ja varsinkin lohikaloja saadaan runsaasti. Suuret särkisaaliit sivuutetaan lyhyellä maininnalla, mutta arvokalojen onnistuneista pyyntitapahtumista tekstiä saattaa olla sivukaupalla.

      Kai se Kalle halusi vielä tällä tavoin, siis kalastusmatkailua edistämällä, hyvittää kotikunnalleen ne perheensä 30-luvulla saamat jauhoavustukset.


    • HeadHouse kirjoitti:

      En tiedä, onko lahnaa istutettu Jokijärveen, mutta en oikein usko.

      Lahnaa pidetään roskakalana, vaikka siitäkin saa oikein hyvää syötävää.

      Savulahna on suosikkini. Ja ainakin kauppahalleista lahnaa voi löytää varhaiskeväällä jopa 3-4 €/kg.

      Lahnassa on siis hinta-laatusuhde kohdallaan! Minulle kalaruokien ystävänä lahna on usein nähty vieras lautasellani muiden hyvien kalojen tasavertaisena kumppanina.

      "Savulahna on suosikkini. Ja ainakin kauppahalleista lahnaa voi löytää varhaiskeväällä jopa 3-4 €/kg."

      Kun nyt tässä alettiin näitä "roskakaloja" mainostaa, niin kerronpa itsekin aihetta sivuavista mieltymyksistäni.

      Kaikista herkullisin kalaruoka on voissa paistetut kuoreet eli norssit. Se, mikä pienissä muikuissa on herkullista, korostuu kuoreen maussa. Niistä vain pitää peratessa ottaa pää pois, jolloin se voimakas tuoksu laimenee. Paistamisessa pitää olla huolellinen, ettei kala pääse kuivumaan. Sitten on otettava huomioon, etteivät kuoreet ole kaikissa järvissä yhtä maukkaita. Niissä on siis paljon järvikohtaisia makueroja.

      Toinen "roskakaloja" sivuava herkkuni on paistettu kiiski. Ahvenkalana kiiskessä taas korostuu se herkullinen aromi, mikä ahvenessa esiintyy. Yritän perata kaikki pilkkiongella saamani piikkiset kiisket paistinkaloiksi.


    • Sub eli Ala-Päätalo kirjoitti:

      "Savulahna on suosikkini. Ja ainakin kauppahalleista lahnaa voi löytää varhaiskeväällä jopa 3-4 €/kg."

      Kun nyt tässä alettiin näitä "roskakaloja" mainostaa, niin kerronpa itsekin aihetta sivuavista mieltymyksistäni.

      Kaikista herkullisin kalaruoka on voissa paistetut kuoreet eli norssit. Se, mikä pienissä muikuissa on herkullista, korostuu kuoreen maussa. Niistä vain pitää peratessa ottaa pää pois, jolloin se voimakas tuoksu laimenee. Paistamisessa pitää olla huolellinen, ettei kala pääse kuivumaan. Sitten on otettava huomioon, etteivät kuoreet ole kaikissa järvissä yhtä maukkaita. Niissä on siis paljon järvikohtaisia makueroja.

      Toinen "roskakaloja" sivuava herkkuni on paistettu kiiski. Ahvenkalana kiiskessä taas korostuu se herkullinen aromi, mikä ahvenessa esiintyy. Yritän perata kaikki pilkkiongella saamani piikkiset kiisket paistinkaloiksi.

      Tässä(kin) se nähdään, että ennakkoluulottomuus ja kokeilunhalu tuottaa hyviä tuloksia myös yleisesti roskakaloina pidettyjen vedenelävien hyödyntämisessä ruoanlaitossa.

      Myönnän avoimesti, että kuoreen epämiellyttävän voimakas haju on minutkin harhauttanut erottelemaan sen tähän asti pois muikkujen joukosta.

      Kiitos sinulle, kun neuvoit, miten kuoretta tulee käsitellä. Seuraavan tilaisuuden tullen aion kokeilla ohjettasi!

      Kommentoin vielä mielipidettäsi liittyen Kallen suhtautumisesta kaloihin. Minulle on syntynyt sellainen käsitys, että särki oli Kallen lapsuuden aikoihin liian tavallinen, yleinen ja kai lähes jokapäiväinen syötävä, ettei hän siksi hehkuta sitä kovin voimakkaasti.

      Lisäksi särki on kalana pieni, vaikkakin sen pyyntimäärät oli suuria. Kuitenkin hän mielestäni arvosti sitä: paitsi sen makua, myös sen merkitystä perheen ravitsemushuollossa silloin, kun ne kuuluisat kunnan jauhot oli vähissä ja ruokakellarissa ei ollut juuri muuta kuin perunaa.

      Ns. arvokalat olivat muutoinkin melko harvinaisia Päätalon perheen ruokapöydässä, vaikkakin Riitun henkiystävä ja hänen miehensä (Herkon hyvä ystävä) toimittivatkin niitä heille silloin kun muut ruoka-ainekset olivat vähissä.

      Kävihän Kalle myös jonkin verran tuohustamassa "partasuu säynäsiä", mutta sen ansiosta ei tainnut ruokapöydästä hätä juuri hävitä... Kalle ei tainnut pitää kalastusta läheskään tärkeimpänä harrastuksenaan.


    • HeadHouse kirjoitti:

      Lisäksi on istutettu harjusta ja planktonsiikaa.

      Mitä on "plankton siika" ? Tarkoittanetko Peled siikaa?


  • "Kalle ei tainnut pitää kalastusta läheskään tärkeimpänä harrastuksenaan. "

    Joo, muistaakseni Kalle on jossakin haastattelussa kertonut, että hän ei ole kovin innokas kalamies, koska joutui nuorena kalastamaan henkensä pitimiksi. Ilmeisesti myös sitä nuorelle ihmiselle vastenmielistä ja pitkästyttävää särkien ja muiden pikkukalojen perkausta on hän joutunut kyllästymisen asti tekemään.

    Mutta kokeilkaapa tämän palstan lukijat tätä paistettujen kuoreiden hyödyntämistä ruokavaliossa. Itselleni tämä tapa tuli lanseerattua hieman vahingossa, kun saimme nuottamiehiltä kuoreita joskus 90-luvun alussa. Aiemmin meilläkin kuoreet oli kuivattu ja lisätty lihapotun höystöksi.

    Kun minä sillä kertaa päätin paistaa niitä muutaman pannullisen, suorastaan hullaannuin. Tuoreena paistettuina ne olivat niin herkullisia, että nykyään niitä menee lähes kilokaupalla kertasyönnillä. On ainoa ruoka, jota tulee herkullisuutensa takia syötyä "maha kipeäksi". Uskoisin, ettette tule pettymään, sillä tapa on tuttavapiirissäni levinnyt ja kaikki ovat ihastuneet kuoreiden makuun.

  • Niitä Kallen kirjoja perheen taloudellisen kurjuuden ajoilta luettuani hieman ihmetytti eräs sen aikainen piirre.

    Täällä pari sataa kilometriä etelämpänä kaikki köyhät ihmiset ja varsinkin omalla tontilla asuvat sellaiset pyrkivät menneinä aikoina kasvattamaan sikoja. Alkukesästä hankittu porsas pidettiin alkuun hengissä kurria ja luonnosta saatavia ruokatarpeita, kuten horsmia ja lepänlehtiä, syöttämällä syksyyn saakka, jonka jälkeen se lihotettiin syöttämällä sille kaikki huonokuntoiset perunat. Ne huonot perunathan olisivat talven aikana joka tapauksessa pilaantuneet.

    Kuinka paljon Kallenkin perheen ruokatalous olisi oman sian lihoilla korjaantunut! Mutta ilmeisesti siankasvatus ei 30-luvulla ollut vielä levinnyt Taivalkosken korkeudelle kaikkia perheitä koskevaksi harrastukseksi.

    Toinen asia on kessun kasvatus. Meilläpäin lähes kaikki piipputupakkaa polttaneet miehet olivat 30-luvulla polttaneet kotona kasvatettua kessua. Kallen kirjoissahan kerrotaan, kuinka työlästä perheen vähillä varoilla oli tyydyttää isän ja äidin tupakannälkää.

  • Ei ole ollu siankasvatusta vielä täällä silloin juurikaan,öhytaloissa paremminki,liha on otettu mökkeihin metsästä mutta hirviä on ollu tosi vähän siihenaikaan mutta kun vähänki on ollu tietoa missä isolehmä on liikkunu se on hiihetty kiinni kertoili vanhat miehet,lintuja ja muuta pienriistaa on pyyvetty tietenki jatkuvasti.

    Kalastus on ollu toinen lisä millä näissä korvissa on eletty,Herkko oli vaan huomattavasti paremmissa hommissa jo silloin mitä normaalit selkosen kasvatit ja vieraantunu jo tuollaisesta luontaistaloutta lähinnä olevasta elämäntavasta..

    Kolmas asia on ollu karja ja maatalous,jos Kallioniemessä olisi laajennettu peltopinta-alaa ja lisätty hieman omaa karjaa olisi sonninmullikka ollu jokapäiväsempi keitonhöyste ja ohralle olisi jääny joku osa pelloista paremmin..

    Herkko on ollu savottalainen ja palkannauttija joka ei ole ollu kiinnostunu maataloudesta ja metsästyksestä ja kalastuksesta niin kuin suurinosa siihenaikaan on ollu .

    Kessunkasvatus on ollu yleistä köyhemmissä talouksissa täälläki.

    Koillismaalla on sitten nyt Humber Hawk vuodelta 1954,saa nähdä joko ensi kesänä näkyy Päätalopäivillä...

    • ",jos Kallioniemessä olisi laajennettu peltopinta-alaa ja lisätty hieman omaa karjaa olisi sonninmullikka ollu jokapäiväsempi keitonhöyste ja ohralle olisi jääny joku osa pelloista paremmin.."

      Näin minäkin jälkiviisaana olen pohtinut. Se Kallioniemen ruokatalouden ajautumien umpikujaan ei ollut niinkään mahdollisuuksista kiinni, vaan enemmänkin lyhytjännitteisen isännän tekemistä valinnoista. Suosi palkkatyötä maanviljelyksen kehittämisen kustannuksella.

      Kallioniemessähän olisi voinut kasvattaa jauhotarpeet melko vähillä toimenpiteillä omasta takaa ja kalaa/metsänriistaa sai luonnosta ihan niin kuin Kalle kirjoittaa.

      Tuo siankasvatuksen puuttuminen on ollut siihen aikaan myös melko kohtalokas vajaus koko alueen ja Kallioniemen maatalouden tuoton suhteen. Suurten järvien alueella sioille olisi helposti löytynyt ravinteikkaita vesikasvien juuria, ja paljonhan ne ennen syöttivät sioille roskakalaakin lisukkeena paremman rehun puutteessa.

      Muuten, kyseessä ei taida ihan olla se alkuperäinen Kummun Kallen Humberi, joka siellä Koillismaalla liikehtii? Muistelen Kallen Humberin olleen pari vuotta vanhempaa mallia, koska Päätalon aihetta sivuavassa kirjassa puhuttiin 1952 olympialaisten ajoista.


    • Kallioniemen-kattilakunnan ajautuminen ahdinkoon ruuan puolesta johtui Herkon
      sairaudesta. Herkon terveenä ollessa ei kallioniemessä kärsitty ruuan eikä muun-
      kaan puutetta. Mökkiläisillä ei ollut muuta mahdollisuutta tienestiin kuin savotta-
      työt. Meilläkin, vaikka oli viljeltyä peltoalaa 24-hehtaaria ja kymmenkunta lehmää,
      piti talvet kulkea savotoissa. Sitä vaan ei nyky- ihmiset käsitä kuinka lujassa joka-
      päiväinen leipä oli 1920-1950-luvuilla. Ei ollut koneita millä työt olisi tehty.
      Hevosilla ja käsipelillä kaikki hoitui.


    • "Kessunkasvatus on ollu yleistä köyhemmissä talouksissa täälläki."

      Olikohan se Kallen Riitu-äidin polttama piipputupakka tosiasiassa uskonsisarten ja -veljien hänelle lahjoittamaa, kotona kasvatettua kessua?

      Se vain ei Kalle kirjoissaan kessun poltosta muistaakseni mainitse mitään. "Väkevä-Matti" piipputupakasta sillä taidetaan mainita.

      Sodan jälkeisenä aikana viimeistään tuli "Jymy"-merkkinen halpa piipputupakka. Liekö ollut jo 30-luvulla Riitun poltettavissa? Paljonhan ne miehet Jymystä sätkiäkin käärivät. Saattoi olla melko kitkerää poltettavaa, sillä Jymy taisi olla niistä kessunlehtien ruodoista rouheeksi hakattua tavaraa.


  • Siinä Kallen "Pyynikin rinteessä" teoksessa kuvataan kirjailijan vaiheita rakennusmestarikoulussa. Vuosikurssin opettajista erityisen ylimieliseksi osoittautuu kemian opettaja, ja aiheuttaa Kallelle lisäpaineita, sillä onhan kyseessä matemaattinen aine, jotka tuottavat päähenkilölle jo muutenkin vaikeuksia.

    Sitten koittaa viimeinen tentti kemiasta. Pirullinen ja opiskelijoita halveerannut opettaja osoittaa viimehetkellä hienoisia huumorimiehen lahjoja, sillä hän lupaa antaa todistukseen viitosen, jos osaa edes ns. Loshcmiedin luvun ulkoa.

    Ja eikös vain tämä opettaja sitten tenttipäivänä kirjoita taululle tenttikysymyksen, jossa kysyy tätä lukua. Vilkaisee vielä opiskelijoita pirullisen ilmeisenä kysymyksen kirjoitettuaan. Kalle on ottanut opettajan tärpin vakavasti ja opetellut lukusarjan ulkoa. Opettaja myös pitää lupauksensa ja antaa Kallelle viitosen ja hän selvittää kemian opinnot ilman ehtoja.

    Eipä silti tainnut tarvita Kallen mestarin töissään tätä kemian viisautta käytäntöön soveltaa.

  • No, voidaan tässä vielä Head Housen toiveesta raatia pitää.

    Sellainen asia on näissä Päätalosta kertovista lehti-ynnä muissa jutuissa jäänyt käsittelemättä, että millainen tapaus oli tämä Mannen puukottanut mies? Oliko kyseessä uhrin kanssa saman kylän kasvatista ja millaiseksi hänen elämänsä myöhemmin muodostui?

    Työkaverini velimies oli joskus 80-luvulla pistäytynyt Päätalon kotimaisemissa turistireissulla ja jututtanut siellä paikallisia asukkaita. Siinä yhteydessä eräs paikallinen iäkäs nainen oli osoittanut polkupyörällä ohi ajanutta miestä ja sanonut: "Tuossa menee se Päätalon Mannen puukottanut mies."

    • Tämä on aihe, josta ei mielestäni voida juurikaan tällä palstalla keskustella, niin paljon kuin se monia saattaisi kiinnostaakin.

      Kyseessä on henkilö, joka on teostaan tuomittu, saanut ja kärsinyt rangaistuksensa ja elää edelleen keskuudessamme ja nimenomaan elää joka hetki tekonsa kanssa.

      On inhimillistä antaa hänelle jo rauha - vanha mies kysymyksessä - ja olla enää osoittamatta häntä sormella.

      Luulisi hänen jo ehtineen katua tekoaan tarpeeksi monta kertaa...


    • eikö niin kirjoitti:

      Tämä on aihe, josta ei mielestäni voida juurikaan tällä palstalla keskustella, niin paljon kuin se monia saattaisi kiinnostaakin.

      Kyseessä on henkilö, joka on teostaan tuomittu, saanut ja kärsinyt rangaistuksensa ja elää edelleen keskuudessamme ja nimenomaan elää joka hetki tekonsa kanssa.

      On inhimillistä antaa hänelle jo rauha - vanha mies kysymyksessä - ja olla enää osoittamatta häntä sormella.

      Luulisi hänen jo ehtineen katua tekoaan tarpeeksi monta kertaa...

      "Kyseessä on henkilö, joka on teostaan tuomittu, saanut ja kärsinyt rangaistuksensa ja elää edelleen keskuudessamme ja nimenomaan elää joka hetki tekonsa kanssa."

      No, näinhän se tässä tapauksessa on, jos henkilö elää.

      Tämä todellisten henkilöiden käyttäminen romaanihenkilöinä on näissä Päätalon teoksissa jatkuvasti esiin nouseva ongelma. Ihmisiä kiinnostaa suuresti ne osat taustoista, jotka teoksissa on jätetty kirjoittamatta.

      Vaikka kirjailija kertoi, että hän on kirjoittanut itsestään kaikki rankimmatkin kokemukset ja heikkoudet, jotta voi kirjoittaa muiden vastaavista, ei tämä menettely silti näytä toimivan loppuun saakka. Yleisöä kiinnostaa nekin osuudet, joita voi rivien välistä arvuutella; siis halutaan vahvistusta omille päätelmille. Ja tämä tietenkin koettelee yksityisyyden suojaa, varsinkin vielä elossa olevien henkilöiden kohdalla.


    • Siltäväliltä-Talo kirjoitti:

      "Kyseessä on henkilö, joka on teostaan tuomittu, saanut ja kärsinyt rangaistuksensa ja elää edelleen keskuudessamme ja nimenomaan elää joka hetki tekonsa kanssa."

      No, näinhän se tässä tapauksessa on, jos henkilö elää.

      Tämä todellisten henkilöiden käyttäminen romaanihenkilöinä on näissä Päätalon teoksissa jatkuvasti esiin nouseva ongelma. Ihmisiä kiinnostaa suuresti ne osat taustoista, jotka teoksissa on jätetty kirjoittamatta.

      Vaikka kirjailija kertoi, että hän on kirjoittanut itsestään kaikki rankimmatkin kokemukset ja heikkoudet, jotta voi kirjoittaa muiden vastaavista, ei tämä menettely silti näytä toimivan loppuun saakka. Yleisöä kiinnostaa nekin osuudet, joita voi rivien välistä arvuutella; siis halutaan vahvistusta omille päätelmille. Ja tämä tietenkin koettelee yksityisyyden suojaa, varsinkin vielä elossa olevien henkilöiden kohdalla.

      "Tämä todellisten henkilöiden käyttäminen romaanihenkilöinä on näissä Päätalon teoksissa jatkuvasti esiin nouseva ongelma. "

      Niin, ja kuinkahan paljon kirjailija joutui kaikesta huolimatta tinkimään tästä metodista käyttää todellisia henkilöitä romaanihenkilöinä?

      Jo se tarinanpätkä, jossa Kalle kävi kavereineen siellä Suomussalmen maatalousnäyttelyssä paljastaa, että todellisten henkilöiden käytön suhteen häneen vaikutettiin tai painostettiin muuttamaan henkilöllisyyksiä. Siinähän se pahasuisena esiintynyt kaveri mainittiin Kurtti-Reinoksi, vaikka tämä ei omien sanojensa mukaan edes osallistunut retkelle.


  • Humberin hakureissulla ollu mies on edelleen elossa,hänhän opetti lisää ajoakin Kallelle ,siitä on ollu monenlaista juttua miten humberilla ajo kummunsetällä käytti ja totta se on,haastattelin miestä joka ominsilmin sen on nähny aikanaan,poikkeuksellisen komia vaunu se on ollu.

    • On kyllä jotenkin niin huima ja epätodellinen tunne, kun näkee Iijoki-sarjassa mainittuja henkilöitä 'luonnossa' puhumattakaan, että pääsee juttelemaan heidän kanssaan.

      Toissa kesän Päätaloviikolla näin heitä muutamia ja silloin kyllä olin iloinen, että tulin ajaneeksi ne sadat kilometrit Taivalkoskelle...


  • Sekin oli Kallelta hieman surkuhupaisa kohta henkilöiden nimikysymysten suhteen, jossa hän Hiltu-Väinin kanssa hiihti sinne Pilistäjän seuroihin. Heillä oli yhteinen tasokkaampi tyttö kiikarissa, ja Kalle oli keksinyt tästä henkilöstä nimityksen "se tyttö". Pojat muka käyttivät kiinnostuksensa kohteesta keskenään tällaista ilmaisua.

    Tuskinpa ovat käyttäneet. Kalle vain halusi olla mainitsematta henkilöä nimeltä tai tämäkin oli kieltänyt tai pyytänyt, ettei itseään mainita kirjoissa. Alkaa näyttää siltä, että tällaisia tapauksia on ollut melko monta.

  • Eikös Kallen kirjoista "Kairan kävijä" ollut hän-muodossa kirjoitettu ja "Viimeinen savotta" minä-muodossa. Muistelen, kuinka minua teini-ikäisenä haittasi, kun tämä minä-muodossa kerrottu "Viimeinen savotta" päättyi kuvaukseen päähenkilön kuolemasta. Se tuntui epäloogiselta ja ihmetyttää vieläkin, kuinka kustannustoimittaja oli sellaisen päästänyt läpi.

    Muuten lennokas teksti päättyi eräänlaiseen umpikujaan ajautumiseen. Eihän kukaan voi kirjata elämänsä kulkua näin viimehetkiin saakka muistiin merkiten; siis jos tekstiä ja sen loppua loppua yrittäisi selittää tämän Vikke Nilon muistiinpanojen pohjalta romaanin muotoon jäljennetyksi.

  • En ole varsinainen fani, vaikka olenkin lukenut koko Iijokisarjan ja koillismaasarjan sekä Ihmisiä telineillä. Niin ja oliko pari kirjaa Vikke nilosta ja yhden vanhasta lotasta jonka nimeä en muista.
    No, siis lähes koko tuotannon.
    Ja havainnut, että kyllä Päätalolta fiktiokin luisti sujuvasti.
    Mutta minulla on ollut sellainen käsitys, että Iijokisarja on lähes kokonaan faktaa, ja yllätyin kun sain nyt lukea muutamia luotettavan tuntuisia todisteita siitä että näin ei aivan joka kohdassa ollut.
    Ehkä oma "uskoni" perustui siihen, että Päätalon kerronta oli realistisen tuntuista, ja lähes pedanttista kuvausta, jota ei tullut epäilleeksi.

    Itseäni jäi koko sarjassa vaivaamaan ainoastaan yksi asia: Se kenttärata, jonka saksmannit rakensivat sodan aikana.
    Kalle kertoi, kuinka Kummun Patruuna oli muutamaa vuotta aikaisemmin nähnyt unen, missä oli ollut rata ja oliko ollut junakin siinä, aivan hänen talonsa nurkalla.
    Tämä uni sitten toteutui jatkosodan sytyttyä.
    Nyt lukemani tiedot muista tosiasioiden siloitteluista panivat minut epäilemään entistä enemmän, tokko tuota unta on ikinä nähtykään. Radan olemassaoloa en voi epäillä kun sillä on kuulemma muistomerkkikin :)

    Onkohan tästä asiasta mitään dokumentoitua tietoa, olisiko esmes joku sisäpiireihin kuulunut maininnut tuosta unesta jollekin mahdollisesti vielä elossaolevalle, siis ennenkuin rataa oli rakennettu, tai vaikkapa ainakin ennen kuin Kalle oli koko unesta kirjoittanut.
    Luulisin, että k.o "Patruuna" puheliaana miehenä olisi unestaan maininnut jokaiselle jonka kanssa oli jutuissa, ei vain Kallelle!
    Toisaalta, sekin todistaisi jotain kun saisi tietää, mitä asiasta olivat ystävät ja kylänmiehet jutelleen kirjat luettuaan :)

    Odotan jännittyneenä...

    • No. olihan Patruunan tarinan kuulijana tämä Hilja- tytär; joko unen näköaikana tai myöhempien uusintakertomusten aikana. Luulisi, että hän olisi puuttunut jossakin yhteydessä asiaan, jos kirjailija olisi kertonut enneunta koskevan tarinan omasta päästään. Hiljastahan on tehty lukuisia haastatteluja Päätaloa koskeviin teoksiin ja lehtijuttuihin. Lisäksi luulisi, ettei kirjailija ole näin merkittävää tarinaa sepittänyt, koska riskinä olisi ollut välien viilentyminen serkkuunsa, jonka kanssa hän oli jatkuvasti läheisissä tekemisissä Taivalkoskella vieraillessaan.


  • Tämän kuukauden "Hymy"-lehdessä oli tarkka kuvaus siitä, kuinka Kalle tutustui aviottoman poikansa äitiin. Tiedot oli lainattu tänä syksynä ilmestyvästä Raimo Jokisalmen toimittamasta tai kirjoittamasta "Ihmisiä Iijoki-sarjassa" kirjasta.

    Kalle oli tutustunut tähän tutustumishetkellä 17-vuotiaaseen tyttöön Tampereella, kun he olivat olleet tytön ystävän tupaantulijaisjuhlissa. Tytön ystävän isä oli ollut rakennusmestari ja Kallen työkavereita, joten Kalle oli kutsuttu tilaisuuteen tämän takia.

    Se tyttö oli juuri valmistunut ammattikoulun keittäjälinjalta. Tämän kolutuksen takia ja ilmeisesti näiden rakennusalan tuttavuuksien takia tyttö sitten pääsi sinne Vesilahden työmaan ruokalaan töihin.

    Kalle ja tyttö seurustelivat jo Tampereella jonkin aikaa ilman seksisuhdetta. Se suhteen alku ei siis ollut niin härski, kuin kirjassa oli kuvattu. Mutta siinä mielessä se oli kirjassa kuvattua härskimpi, että tyttö tuli raskaaksi jo 17- vuotiaana. Kirjassa taisi olla 18-vuotias.

  • Laina Puronen = Helvi Ojala
    Ilmari Vouvila = Martti Soronen
    Mari Vouvila = Fanni Soronen
    Pilvinen & Kuru = Tähtinen & Sola
    Pentuvänrikki Karppinen = Paavo Korhonen
    Rantanen & Lehtimaa = Aaltonen & Lehtonen
    Janne Mäkitörmä = Hannes Leiskala
    Ville Lahtinen = Johan "Rousto-Jussi" Helin
    Heikinkallio = Hannunkivi
    Kuusiset = Kustaa & Mandi Lehtonen
    Jääkäriupseeri Viljanne = Iivari Kauranen
    Vänrikki Ruotsi = Vänrikki Saksa
    pioneeri Vimpari = Wimberg
    Salli Lisäkäs = Alli Liikiö
    Olli Kaartola = Ale Saarvala
    komentaja Siltauoma = Siilasvuo
    Pirtumäki = Viinamäki
    Papusniemi = Hernesniemi
    Olavi Venttila = Veikko Olavi Vänttinen

    • Pioneerijoukoissa välirauhan aikana palvellut kuopiolainen automies Puranen on ilmeisesti ollut Piirainen. Eräs Piirainen- niminen varusmieskaverini ainakin näin väitti 1970-luvun lopulla. Olisi kuulemma ollut hänen isänsä.

      Enni Ainipuron sukunimeksi ehdotan nimeä Ainasoja. Kyseisen naisenhan kerrottiin olevan kotoisin jostakin Oulun eteläpuoliselta alueelta Pohjois-Pohjanmaata. Siellä esiintyy Ainasoja nimeä, joka mielestäni muistuttaa suuresti tätä Ainipuroa ja seuraa myös Kallen käyttämää logiikkaa tehdä oikeista nimistä tekaistuja.

      (Taisin kirjoittaa nämä jo siihen sensuroituun ketjuun samasta aiheesta. Mutta haitanneeko tuo, jos kirjoittaa uudestaan.)


    • Sain samankaltaisen ahaa-elämyksen käydessäni katsomassa oululaisen vanhainkodin vuodeosastolla vanhaa äitiäni vuosituhannen vaihteessa. Viereisessä huoneessa oli jo pitkälle dementoitunut naishenkilö nimeltään Elli Ainasoja. Olisi niin tehnyt mieli kysyä, tunsiko hän Kalle Päätalon, mutta eihän sellaista voi mennä tekemään. Piti jättää sikseen, ja harmitti.


    • yksi elli ainasoja on googlen mukaan syntynyt vasta 1931, mutta voihan näitä olla muitakin.


    • Kallehan kertoi jossakin teoksessaan, että hän oli sodan jälkeen tunnistavinaan tämän Enni Ainipuron jossakin Oulun puistossa. Nainen oli siellä jonkun ryyppymiesporukan ainoana naisjäsenenä.

      Kuten täällä jo aiemmin mainittiin, nämä Kallen naisseikkailuthan linkittyvät lähes kaikissa tapauksissa tavalla tai toisella Ouluun tai sen lähiympäristöön; siis vielä Tampereelle muuton jälkeenkin.

      Siinä sensuroidussa ketjussa yritettiin selvittää yhtä haaraa, jossa Kalle antoi kiinnostavia vihjauksia sen "Nuorikkoa näyttämässä" teoksen yhteydessä Ouluun matkalla juuttumisen tapahtumia kuvatessaan. Silloinhan vastoinkäymisistä raivostunut puoliso alkoi ladella Kallen salatusta menneisyydestä Oulua sivuavia syytöksiä, jotka olivat niin oikeaan osuvia, että Kalle epäili jopa puhuneensa unissaan. Lukijalle jäi vaikutelma, että tällä tavoin Kalle vihjasi puolisollaan olleen joku tietolähde, jota hän ei kirjan tekemisen aikaan vielä voinut nimeltä mainita.


    • Vänrikki Portaanpää, joka kaatuu 14.8.1941 Kiestingissä samassa hyökkäyksessä, jossa Kalle haavoittuu, on oikeasti Sillanpää.


  • Kuka kumma jaksaa lukea Päätalon sepustuksia???

    • Näitä "kummia" jaksajia on Suomessa todella paljon, sillä Päätalo on maamme ylivoimaisesti eniten luettu kirjailija, ainakin, jos sivumäärissä mitataan.

      Taitaapa olla sitä kaikilla muillakin kriteereillä tarkasteltuna.


    • KuuleppaKummaa kirjoitti:

      Näitä "kummia" jaksajia on Suomessa todella paljon, sillä Päätalo on maamme ylivoimaisesti eniten luettu kirjailija, ainakin, jos sivumäärissä mitataan.

      Taitaapa olla sitä kaikilla muillakin kriteereillä tarkasteltuna.

      Heii niitä luettu. Ilmesty aina Isänpäiväksi ja muijat ostivat miehilleen kun kaikki muutkin naiset osti. Aikaan piti olla valtavat kirjahyllyt täynnä opuksia sivistyksen mittarina


    • Höpö, höpö. Päätalon kirjoja ostettiin juuri sen takia, että niitä haluttiin lukea.

      Sivistyneisyyden osoittamiseksi hankittiin aivan muuta kirjallisuutta, kenellä tällainen korostamisen tarve sattui olemaan. Tuskin kukaan intellektuelliksi profiloitunut julkkis ilmoittautui niinä aikoina Päätalon teosten ystäväksi. Taisi Juice Leskinen olla ainoa.


    • KuuleppaToistaKummaa kirjoitti:

      Höpö, höpö. Päätalon kirjoja ostettiin juuri sen takia, että niitä haluttiin lukea.

      Sivistyneisyyden osoittamiseksi hankittiin aivan muuta kirjallisuutta, kenellä tällainen korostamisen tarve sattui olemaan. Tuskin kukaan intellektuelliksi profiloitunut julkkis ilmoittautui niinä aikoina Päätalon teosten ystäväksi. Taisi Juice Leskinen olla ainoa.

      ...höpö löpö itsellesi . Olen tuonajan kasvatti tiedän tarkoin ettei isäni sen paremmin kuin naapurien ukot sanomia kummempaa koskaan lukeneet. Kuitenkin kaikilla kirjahyllyt olivat valtavia ja ihan sama millä kirjoilla ne täytettiin. Päätalo oli helppo ostos ja vaikka kuten hän itsekin kirjoittaa miesten sanovan "Minä en lue novellia" joka kodista ne löytyivät. Intellektuellit eivät niihin koskeneet, mutta esim. Urho Kekkoselta ne löytyivät, vaikka tuskin hänkään niitä isommin luki

      Saman asian kuvaa Linna TPA- kirjassaan "On sivistystä perkele" sanoo Kiviojan Vikki kun Halmeen kirjat osti


    • "Olen tuonajan kasvatti tiedän tarkoin ettei isäni sen paremmin kuin naapurien ukot sanomia kummempaa koskaan lukeneet. "

      Niin olen minäkin kyseisen ajan kasvatti ja olen täysin toista mieltä kanssasi. Kaikki tuttavani, jotka Päätalon teoksia ostivat, niitä myös lukivat. Niitä luettiin jopa moneen kertaan, vaikka olivat todella paksuja teoksia. Monessa kodissa ne ovat paljosta lukemisesta niin pahoin kuluneita, ettei niitä enää edes viitsitä kirjahyllyssä nähtävillä säilyttää.


    • KuuleppaToistaKummaa kirjoitti:

      "Olen tuonajan kasvatti tiedän tarkoin ettei isäni sen paremmin kuin naapurien ukot sanomia kummempaa koskaan lukeneet. "

      Niin olen minäkin kyseisen ajan kasvatti ja olen täysin toista mieltä kanssasi. Kaikki tuttavani, jotka Päätalon teoksia ostivat, niitä myös lukivat. Niitä luettiin jopa moneen kertaan, vaikka olivat todella paksuja teoksia. Monessa kodissa ne ovat paljosta lukemisesta niin pahoin kuluneita, ettei niitä enää edes viitsitä kirjahyllyssä nähtävillä säilyttää.

      Ne miehet jotka itse ostivat vähin lukivatkin, vaikka Kurtti Reinon sanassa totesivatkin "höpötykseksi on mennyt" Ne jotka saivat sen Isänpäivälahjaksi eivät "mölläriä" ehki aukaisseet.


    • KuuleppaToistaKummaa kirjoitti:

      Ne miehet jotka itse ostivat vähin lukivatkin, vaikka Kurtti Reinon sanassa totesivatkin "höpötykseksi on mennyt" Ne jotka saivat sen Isänpäivälahjaksi eivät "mölläriä" ehki aukaisseet.

      Jos et muuten usko, että Päätalon on ollut Suomen luetuin kirjailija, niin seuraa vaikka näiden kirjallisuutta koskevien aihealueiden kirjoittelua. Ei kenenkään muun kirjailijan takia ole näin pitkiä keskustelusarjoja saatu aikaan.

      Tästäkin aiheesta oli aiemmin parisataa kommenttia käsittänyt sarja, jonka sensuuri poisti jonkun yksittäisen jutun takia ja jonkun yksittäisen ihmisen pyynnöstä.


    • KuuleppaKummaa kirjoitti:

      Näitä "kummia" jaksajia on Suomessa todella paljon, sillä Päätalo on maamme ylivoimaisesti eniten luettu kirjailija, ainakin, jos sivumäärissä mitataan.

      Taitaapa olla sitä kaikilla muillakin kriteereillä tarkasteltuna.

      Ei vastaa kysymykseen, kuka ja miksi viitsii lukea moista tylsää paskaa jonkun takametsien juntin elämästä? Varsinkin, kun se on helvetin huonosti kirjoitettua.


    • 10-14 kirjoitti:

      Ei vastaa kysymykseen, kuka ja miksi viitsii lukea moista tylsää paskaa jonkun takametsien juntin elämästä? Varsinkin, kun se on helvetin huonosti kirjoitettua.

      Joihinkin kysymyksiin ei ole olemassa vastausta, niiden kanssa vain täytyy elää.

      Toisin kuin väität, on Suomen kaikkien aikojen luetuimman kirjailijan teksti suuren yleisön mielestä todella kiinnostavasti kirjoitettua.


    • KainuismiKolahtaa kirjoitti:

      Joihinkin kysymyksiin ei ole olemassa vastausta, niiden kanssa vain täytyy elää.

      Toisin kuin väität, on Suomen kaikkien aikojen luetuimman kirjailijan teksti suuren yleisön mielestä todella kiinnostavasti kirjoitettua.

      Jos niin on, niin se todistaa vain, että suuri yleisö on aivottomia idiootteja, joilta pitäisi ottaa pois äänioikeus ja tilalle tuplaverot.


    • trewtretryreu kirjoitti:

      Jos niin on, niin se todistaa vain, että suuri yleisö on aivottomia idiootteja, joilta pitäisi ottaa pois äänioikeus ja tilalle tuplaverot.

      Ei se sitä todista.

      Jotkut kysymykset vain ovat niin vaikeita vastattavaksi, ettei edes se älymystöä edustava pieni vähemmistökään keksi vastauksia.


    • 10-14 kirjoitti:

      Ei vastaa kysymykseen, kuka ja miksi viitsii lukea moista tylsää paskaa jonkun takametsien juntin elämästä? Varsinkin, kun se on helvetin huonosti kirjoitettua.

      No,oletpahan kuitenkin lukenut kun noin hyvin pystyt analysoimaan .


  • Leena P ä ä t a l o n ystävätär on kirjassa Sini A r j a l a, mutta oikeasti hänen nimensä oli Säde I r j a l a. Hänet on haudattu Messukylän kirkon kalmistoon sukuhautaan noin 65 metrin päähän P ä ä t a l o j e n haudasta.

  • Vieläkin kiinnostaisi se asia, että kuka mahdollisesti oli se tietolähde, joka kertoi Kallen puolisolle Kallen salatusta menneisyydestä koskien tämän naisseikkailuja Oulun seudulla. Ehdottaisin, että asiaa hieman porukalla ruodittaisiin. Siitä Kallen puolisosta tosin ei uskalla enää kirjoittaa mitään, sillä hänen tukijoukkonsa järjestivät koko edellisen keskusteluketjun sensurointiin, kun kyseisestä henkilöstä erehdyttiin kirjoittamaan.

    Kallehan antaa asiasta pieniä vihjauksia: Yksi selkeimmistä on se tapaus, jolloin mentiin "nuorikkoa näyttämään" ja Oulussa puoliso sai sen raivokohtauksen. Kallea syyllistettiin salatuilla naisseikkailuilla niin oikein osuvasti, että hän kirjoittaa epäilleensä tietojen olevan peräisin hänen unissaan puhumisesta.

    Toinen, ehkä tahaton vihjaus liittyy niihin Hannu Haipuksen ja Ilmari Vouvilan sukunimiin. Niistähän paljastui, että molemmat nimet esiintyvät Ylikiimingissä toisiaan lähellä sijaitsevien maatilojen niminä. Tämä nimivalinta tuskin on sattuma, vaan että jotain muutakin yhteistä luulisi miesten taustoihin kätkeytyvän.

    Kolmas vihjaus liittyy rautatieläisyyteen. Hannu Haipus oli rautatieläinen ja nimestä päätellen hänellä oli kytköksiä Oulun seudulle. Saku Heikinkallio oli rautatieläinen ja teki pitkän työjakson Perämeren pohjukassa komennuksella, Tämähän tarkoittaa sitä, että Oulun ympäristössä tuli paljon huseerattua. Ehkä Heikinkallio ja Haipus olivat saman firman työmiehinä tuttavia sekä Tampereen että Oulun ympäristön työkokemusten seurauksena.

    Neljäs vihjaus liittyy siihen heti sodan jälkeen tapahtuneeseen iltamatilaisuuteen, sekä Kalleen ennen itsemurhayritystä tapahtuneeseen kaupassa asiointiin, joissa molemmissa rautatieläinen/rautatieläiset osoittavat läheistä tuttavuutta hänen puolisoaan kohtaan.

    No, edellä esitetyn pohdinnan tuloksena alustava arvausehdotukseni on se, että tietolähde oli läheisessä kytköksessä rautatieläisyyteen. Keksikääpä lisää pohdintoja ja ehdotuksia.

  • Tämäkin juttu liittyy Päätalon ja Oulun seudun yhteyteen. Päätalon kirjoissa vilisi mielenkiintoisia sivuhenkilöitä, joista olen miettinyt että onkohan kaikki heistä oikeasti Kallen omaan elämään liittyneet, vai ovatko kuultujen juttujen perusteella luotuja tai todellisuudessa jossain muualla eläviä henkilöitä.

    Yhden esimerkin keksin nyt itse. Nouseva maa -kirjassa Kalle on Tampereella silmäleikkauksessa, ja huonetoverina on omalaatuinen pappa. Pappa valittaa muka äreään sävyyn joka vessareissun jälkeen: "Ei papanan papanaa taaskaan". Välillä vaimonsa toppuuttelee papan ärähtelyjä, mutta ne tuntuu kuuluvan papan huumoriin.

    Nyt kuulin, että 60-luvun lopulle asti Oulussa on vaikuttanut kuuluisa silmälääkäri Kiianmies, jolla oli muutaman silminnäkijän mukaan tapa ärähdellä vessareissujen jälkeen: "Ei papanan papanaa taaskaan!". Joskus vaimonsa käski häntä ärähtelemään hiljempaa, mutta se taisi kuulua tämän mielenkiintoisen tyypin huumoriin. Olisiko Kalle kuullut esim. Kurtti Reinon tai jonkun muun kautta tästä silmälääkäristä, ja kun on itse kirjoittanut silmälääkärijuttua niin on päättänyt sijoittaa tämän aihepiiriin liittyvän tyypin Oulusta Tampereelle papan muodossa.

    • Kallehan kävi itse Kiianmiehen vastaaotolla diakonissalaitoksella sota-aikana !Hän oli silloin potilaana sotasairaalassa . Sai lasit silloin . Kiianmies jäi eläkkeelle jo -50 luvulla. Hänen työtään jatkoi Pohjois-Suomen lähes ainoana leikkaavana silmälääkärinä Erkki Terho. Tuon papanajutun Kiianmiehen yhteydessä voi unohtaa!!


    • Nyt jo edesmennyt sukulaisenikin kävi itse Kiianmiehen vastaanotolla, ja todisti tuon papanajutun. Naureskeli aina jutulle sitä muistellessaan. Tapahtui 50-luvun puolella. En toki itsekään sanoisi varmaksi että Kalle olisi papanajutun keksinyt hänen perusteella, mutta hän hyödynsi usein tuollaisia juttuja sivuhenkilöiden luonteenpiirteitä värittäessään. Tarkoitus ei ole mollata edesmennyttä loistavaa silmälääkäriä, sukulaisenikin näön pelastanutta


  • "Ehkä Heikinkallio ja Haipus olivat saman firman työmiehinä tuttavia sekä Tampereen että Oulun ympäristön työkokemusten seurauksena."

    Niin, tai jos Haipuksella, Heikinkalliolla ja Vouvilalla oli joku yhteinen tuttava Oulun seudulta, jonka kautta miesporukassa puheeksi nousseet Kallen naisseikkailut päätyivät Haipukselle ja tämä hävinneenä kilpakosijana päätti kostaa ja lähetti vaikkapa nimettömän kirjeen Tampereelle. Kallehan vihjaa niiden talonnimien kautta, että Haipus ja Vouvila saattoivat olla kotoisin läheltä toisiaan Ylikiimingistä. Ei olisi ihme, jos heillä oli ollut yhteisiä tuttavia tai jos jopa olivat keskenäänkin olleet tuttavia.

    Samalla tavallahan Kallen salasuhde Raijaan oli saatettu ajantasaisesti puolison tietoon. Usein samaa aihepiiriä koskevat tapaukset noudattavat yhtäläistä kaavaa.

    Ehkä Kalle ei halunnut tietolähdettä selkeästi nimetä, koska olisi joutunut kirjoittamaan kielteistä parhaasta kaveristaan Vouvilasta, jonka osuus on saattanut olla täysin tahaton.

  • Mikähän on syynä, että Reissutyössä -kirjassa ei mainitä missään vaiheessa, että se liikerakennus tehtiin Vesilahteen? Kirjassa mainittiin, että työmaan tarpeisiin purettiin jotain vanhaa linnoitusrakennelmaa. Olisiko linnoituksen hajottaminen myöhemmin harmittanut? Ainakaan kirjassa ei mainita muutakaan syytä mihinkään salailuun, esim. naisihmisiä. Siihen aikaan linnavuorista sun muista ei kai paljoa välitetty, mutta se rakennelma taisikin olla tsaarinaikojen perua eikä mikään muinaislinna.

  • mikä oli Heikki Auerlaakson oikea nimi? mulla on usvasalo nimisiä sukulaisia Porista vaimon kautta, olisko sukua?

    • Vaan eikös tämä sukunimi Usvasalo ole näiden Kannaksen Kuokkalan venäläisten Ushanovista suomentama? Televisiossahan esiintyi tämä viehättävä kuuluttaja Irene Usvasalo ja hän oli tätä venäläistä sukua.

      En äkkiä muista, että Heikki Auerlaakso olisi ollut taustoiltaan edellä kuvattu. En tosin kunnolla muista, mikä mies hän oli.


  • Ovatkohan Kalle Päätalo ja maaherra mikälie Eino Siuruainen mitään sukua? Heissä kun on mielestäni aika paljon samaa näköä!

    • Samaa minäkin olet ihmetellyt. Muistaakseni Siuruainen on Pudasjärveltä kotoisin. Ei siis olisi ihme, vaikka sukulaisuussuhde löytyisi. Onhan tämä Suomen syrjäseutujen väki muutenkin todella pienestä porukasta alkanut kullekin alueelle runsastua.


  • Miten Kalle Päätalo käytti muhkeaa omaisuuttaa? Harrastiko hyväntekeväisyyttä? Ilmeisesti tytöille jäi valtava perintö.

    Kallehan itse sanoi, että varallisuus ei näy muuten kuin, syödään hyvää ruokaa ja ajetaan hyvällä autolla.

    • Kyllä Kalle hyväntekeväisyyttä tietääkseni harrasti.

      Tästä luonteenpiirteestä koitui ilmeisesti melkoista harmiakin. Jossakin lehtijutussa paljastui, että kirjailijan ulko-ovella norkoili lähes päivittäin laitapuolen kulkijoita rahaa kerjäämässä. Osa oli kai Kallen tuttavia rakennusalalta ja lie joukossa ollut sotakavereitakin. Olivat oppineet, että Kallen vaimolla oli kanttia käännyttää heitä tien päälle, kun asian laatu tuli ilmi, niin siksi kertoivat, että heillä on henkilökohtaista asiaa kirjailijalle. Se asia vain oli joka kerta rahan ruinaaminen.


  • Löysin Kallen valokuvista Tyyne Simosen ja siinäpä vasta hauskan näköinen nainen. Kalle tykkäsi Tyynestä, mutta Tyyne ei vissiin tarpeeksi Kallesta, jotta heistä olisi tullut hellupari. Miten elämä kohteli Tyyneä, onko tietoa? Kävikö Tyyne Päätalo-päivillä?

    • Tyynehän meni ruotsalaisen miehen kanssa naimisiin ja asui sitten Ruotsissa. Kalle Päätalon FB sivujen mukaan Tyyne kuoli jo 68 vuotiaana.


  • Eräs Kallen lennokkaista tarinoista koskien hänen lapsuusajan kommelluksia kuvaa tapausta, jossa hän vaihtoi aiemaassa kaupassa hankkimansa pienoismallisen tukkireen laudanpalasta veistettyyn puuhevoseen.

    Tuolloin Kalle oli muistaakseni ollut noin 7-8 vuotias. Vaihtokauppaa hän kuvaa hieroneensa Hiltu-Väinin kanssa. Tämä osuus ei tunnu kovin uskottavalta, sillä olihan Väini lähes viisi vuotta Kallea vanhempi. Varhaisteini-ikää elävä miehenalku tuskin oli enää höpöstellyt pienen puuhevosen kanssa, ainakaan tavalla, jolla Kalle asian kuvaa.

    Tässäkin kohtauksessa Kalle on tainnut harrastaa henkilön vaihtamista. Voi olla, että vaihtokaupan toinen osapuoli oli Väinin sijaan vaikkapa tämän vanhimman veljen, Hemman poika. Kallehan ei kerro juuri mitään tästä Hemmasta tai hänen perheestään. Sen verran tiedonmuruista selviää, että Hemma oli perheellinen jo kotipaikallaan asuessaan ja rakensi uudistilan sinne jonnekin Vaaralammin maisemiin.

    Joidenkin Kallen kotikylän henkilöiden kohdalta haiskahtaa, että he ovat joko kieltäneet tai esittäneet toiveen, ettei heitä tai heidän asioitaan kirjojen lehdillä käsiteltäisi.

  • "Kaarina Helin (Raija) - Johan Helin (RoustoVille). Sukulaisiako? "

    Terävä havainto. Eipä ole tullut itselle mieleen.

    Taisin jo aiemmin todeta tässä tai toisessa Kallea koskevassa ketjussa, että näille "häntäheikkeilyille" tahtoo olla ominaista, että niiden toteuttamisympäristöt osoittautuvat jostakin syystä todella pienipiirisiksi. Tästä syystä en ihmettelisi, jos Raija ja Rousto- Ville olisivat olleet läheistä sukua toisilleen. Ehkä Kalle jätti tarkoituksella kertomatta asiasta.

    (Kirjoitin vastauksen tänne ketjun loppuu, koska on vaikea löytää uusia kommentteja, milloin huomaa niitä tekstiin lisätyn. Ehkä muutkin voisivat näin menetellä.)

  • Wikipediasta paljastui Kalle Päätalon kaverista, Ville Tikkasesta sellainen tieto, jota ei mielestäni ole hänen kirjoistaan luettavissa: Usean muun Kallen kotiseudun kaverin tapaan tämäkin Ville Tikkanen on ollut Vienan Karjalan pakolaisia perhetaustaltaan, ja syntynyt Venäjän (tai entisen Neuvostoliiton) puolella, Pistojärvellä.

    Tikkanenhan on sukunimenä hyvinkin yleinen Itä-Suomen alueella ja varsinkin Pohjois-Savossa. Siksi hänen syntyperänsä oli ainakin minulle pienoinen yllätys. Niiden muiden Kallen kotiseudulla asuneiden Karjalan pakolaisten sukunimethän oli uudessa kotimaassa monen perheen kohdalla suomennettu. Jalava oli muistaakseni ollut aiemmin Jakovlev.

  • Tällä palstalla kun on nerokkaita ja hyvämuistisia Kalle Päätalon kirjojen tietäjiä, niin nytpä tuleekin kysymys, jonka tietäjän arvostus nousee silmissäni huimasti.

    Kuka on Kallen elinaikana julkaistuista teoksista viimeisen eli Selkosten viljastajan toisen päähenkilön Juuson esikuva?

    Tätä olen hunttaillut melkein pääni puhki keksimättä, kuka hän on!

    Auttakaapa nyt miestä mäessä, kiitos :)!

    • Enpä osaa varmaa vastausta antaa.

      Mutta näissä metsästys- ja hevosasioissa pikkutarkkaan kerrontaan paneutuneen Kallen teksti välillä hieman ontuu. Niissähän, varsinkin aihepiirejä harrastaville ihmisille, viimeistäänkin paljastuu, ettei Kallella ollut taustaa intomielisenä metsästäjänä, eikä hänen kotonaan ollut hevosta, sekä se, ettei työhevosaikakaudella kasvaneella kirjailijalla ollut hevosasioista kiinnostuneen miehen luonnetta.


  • Miksihän kukaan Gummeruksen kustantamossa ei hoksannut puuttua Kalle Päätalon teoksen, "Nuoruuden savotat" kansilehden kuvaan. Siinähän Kallen näköinen metsätyömies on Matti Louhen toimesta piirretty sitomaan tukkeja etureen pankolle. Vaan kun sidostarpeeksi on piirretty metallinen ketju!

    Voi herranen aika. Eihän savotta-ajossa tukkeja hevosen parireen pankoille ketjuilla kiinnitetty. Että tällainen virhe oli päästetty pikkutarkkoja metsätyökuvauksia kirjoittavan Kalle Päätalon teoksen etukanteen.

  • Kysyisin missä kirjassa kerrotaan Uusbetonista, eli Cellit Oy:stä?

    • Kalle Päätalo kertoo teknillisessä koulussa opiskelustaan teoksesa "Pyynikin rinteessä". Seuraava teos on nimiltään "Reissutyössä", joka muistini mukaan kuvaa ensimmäistä työmaata, jossa hän toimii rakennusmestarina, ja sehän todellakin tapahtui reissutyönä.

      Seuraava teos on nimeltään "Oman katon alle". Tästä teoksestä mielstäni löytyy ne kuvaukset "Uusbetonin" tuotantotilojen rakentamisesta. Se työmaahan sijaitsi Tampereella ja oli ensimmäinen Kallen mestaroima kivirakenteinen kohde.


  • Minua kiinnostaisi Pursun Kalle. Ei tarvitse tietenkään nimeä mainita, mutta olisi kiva tietää oliko hänen työntekonsa tosiaan sellaista kuin kirjoissa annetaan ymmärtää. Ihan käsittämätön koko juttu.

  • Yrjö Rytövuori osti huvilatontin kotoani ja on edelleen sama suvun käytössä.
    Veljensä Oiva osti huvilatontin naapurin mailta.
    Olin paljon heidän kanssaan tekemisissä.
    Oiva oli tosiaan nuuka ja pelkäsi varkaita mökilläkin.
    Pirjo Bäriström, Matin leski on Yrjön pojan serkku.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.