Puolisoni äidillä on kaksisuuntainen. Olen tuntenut hänet monta vuotta ja sen ajan olemme tulleet toimeen, enkä ole huomannut hänellä maniaan viittaavia jaksoja. Masennusjaksoja on hänen itsensä mukaan ollut muutamia, lähinnä talvi aikaan sijoittuvia.
Muutama viikko sitten perheessämme oli juhlat mihin puolisoni äiti valmistui pitkän kaavan mukaan, esim talosta pestiin katot,seinät,lattiat,ikkunat,uuni ja sohvien pesua varten vuokrattiin höyrypesuri jne. Olikohan tämä jo maniaa, uuvuttiko hän jo itsensä valmisteluissa?
Juhlissa tuli hyvin pienestä asiasta puolisoni äidillä ja minulla sanaharkkaa; tarjoilupöydän antimien esillepanosta, jonka seurauksena hän muuttui täysin. Muuttui siinä hetkessä ja sen tapahtuman jälkeen;herttaisesta ja ystävällisestä ihmisestä tuli ilkeä, vihainen joka puheillaan selvästi halusi loukata mahdollisimman monin eri tavoin ja kyse siis aikuisesta ihmisestä. Pahat puheet ja haukkumiset jatkuivat puhelimessa kun hän soitti minulle. Muuttuuko ihminen maniassa? Mitä hänelle voi/kannattaa sanoa kun hän ei ole "oma itsensä"? Ymmärtääköhän myöhemmin sanomisensa?
Muutama viikko sitten perheessämme oli juhlat mihin puolisoni äiti valmistui pitkän kaavan mukaan, esim talosta pestiin katot,seinät,lattiat,ikkunat,uuni ja sohvien pesua varten vuokrattiin höyrypesuri jne. Olikohan tämä jo maniaa, uuvuttiko hän jo itsensä valmisteluissa?
Juhlissa tuli hyvin pienestä asiasta puolisoni äidillä ja minulla sanaharkkaa; tarjoilupöydän antimien esillepanosta, jonka seurauksena hän muuttui täysin. Muuttui siinä hetkessä ja sen tapahtuman jälkeen;herttaisesta ja ystävällisestä ihmisestä tuli ilkeä, vihainen joka puheillaan selvästi halusi loukata mahdollisimman monin eri tavoin ja kyse siis aikuisesta ihmisestä. Pahat puheet ja haukkumiset jatkuivat puhelimessa kun hän soitti minulle. Muuttuuko ihminen maniassa? Mitä hänelle voi/kannattaa sanoa kun hän ei ole "oma itsensä"? Ymmärtääköhän myöhemmin sanomisensa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ai sinusta ap siivoaminen on maanista? Ovatko sitten siivoojat jotka päivittäin tätä työkseen tekevät maanisia?
Se, että tekee asiat perusteellisesti ja huolella on mielestäsi sairasta?
Tuo, että äidilläsi on juhlat eikä sinun toiveitasi tarjoilupöydän antimien esille panosta kuunneltu oikeuttaa sinut tuomitsemaan toisen? Näetkö omaa asennettasi parhaillaan?
Ethän tuota asiaa osaa itsekään ottaa coolisti vaan olet tullut omaa näkökantaasi huutelemaan johonkin suomi24.
Ehket nyt kuitenkaan ole ymmärtänyt mitä maaninen touhuilu on? Kaksisuuntaisenko pitäisi olla ikänsä joku lammas ja nöyrä kuin nikkarin höylä ettei vaan terveet ympärillä loukkaannu?
Maaninen meno, kun on jotain sellasta ettei siinä olla vähän kiukkusia toiselle, kun toinen sanoi näin ja noin.
Luoja sentään, mistä näitä pöllöä pöllömpiäkin avauksia riittää?
Ei, en tarkoittanut että siivous ylipäätänsä olisi maanista , olen itse siivooja. Vertaan tilannetta tavalliseen arkeen - ja siihen verrattuna tapahtumat ovat olleet jokseenkin yiliampuvia. Myös yöunet ovat hänen kertoman mukaan jääneet hyvin vähälle. Ei ollut tarkoitus pahoittaa sinun mieltäsi kirjoittaja 2. Olen vain huolissani, enkä tiedä miten toimisin läheisen kanssa joka ei mielestäni ole kunnossa muttei tällä hetkellä kuule muiden huolta.
Ok.. on ihan ymmärrettävää, että olet huolissasi, mutta älä kuitenkaan peilaa äitisi ystävän toimia sairauden kautta.
Monet ihan terveetkin yliampuvat toisinaan, eikö vaan?
Jos on lääkitys suurinpiirtein kohdillaan ei mitään megalomaniaa pääse syntymään.
Toki on ikävää läheisille, kun joku käyttäytyy hassusti ja oudosti. Mutta rakentava keskustelu asianosaisen kanssa voi tuottaa tuloksia. Tietenkin jos toinen on aivan kaheli eikä ota palautetta vastaan niin asia on vaikeampi.
Ihmissuhteet ovat vaikeita, tullaan väärin ymmärretyksi tai tehdään omia tulkintoja asioista.
Oma isäni on jonkinsortin mielisairas. Hän kun saa raivokohtauksia, ei siinä puheet tai rukoukset auta. On saanut viimeiset 40 vuotta hillua ihan mielensä mukaan. On pahoinpidellyt useassa liitossa puolisonsa ja lapsensa, on riehnut esimiehenä työpaikoilla, kiristellyt, uhkaillut, haukkunut, pettänyt, kierroillut ja laatinut omia sääntöjä. Mitäkö olemme hänen kanssaan tehneet? Olemme antaneet anteeksi miljoonia kertoja, piilotelleet mustelmia ja löymisten jäkiä, ymmärtäneet ja uskoneet parempaan huomiseen. Lääkkeitä ei ole koskaan syönyt, kukaan ei ole uskaltanut häntä hoitoon toimittaa.
Aikansa annamme hänen leikkiä jumalaa, tuomaria ja oikeuslaitosta. Kuukadessa saattaa olla pari kolme normaalia päivää, loput ovat mielipuolisia.
Olenhan minäkin huolissani, mutta en tuomitse enkä etsi hänestä vikoja. Annan hänen vain olla ja ajattelen, että ehkä tuo tuossa vielä joskus rauhoittuu.