Erkki Tuomioja on Suomelle vaarallinen ulkoministeri.
Tuomiojan mukaan euron hajoaminen ”voisi saada Euroopan unionin toimimaan paremmin”. Samassa brittilehti Telegraphin haastattelussa Tuomioja puhuu myös EU:n talousliittoon tähtäävistä pyrkimyksistä. Suomen ulkoministeri sanoo, että hän ”ei luota näihin ihmisiin”, EU:n sisäpiiriläisiin.
Brittilehti Telegraphille annettu lausunto on tyrmistyttävä. Jutusta ei käy täsmällisesti ilmi, kehen Tuomioja ei luota, mutta toimittajan mukaan ulkoministeri puhuu tässä yhteydessä ”neljän koplasta”, johon kuuluu Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi. Muita koplan jäseniä ovat varmasti ainakin EU:n komission puheenpohtaja Jose Manuel Barroso ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy.
Selvää on joka tapauksessa, että Erkki Tuomioja on jälleen vastustamassa Euroopan yhdentymistä. Tahtoen tai tahtomattaan.
Tuomiojan lausunnot ovat vieneet aamukahvin väärään kurkkuun todella monessa eurooppalaisessa kahvipöydässä. Ja meidän suomalaisten olisi hyvä ymmärtää mahdollisimman hyvin, miksi tämä on tärkeää – ja hyvin huolestuttavaa.
Ensinnäkin Tuomioja lyö raskaalla lekalla rikki Suomen maineen EU:n rakentavana voimana. On yksi asia suhtautua epäluuloisesti yhdentymisen syventämiseen talousunionin vahvistamisella, ja kokonaan toinen asia lausua henkilökohtainen epäluottamus julkisesti raskaimmalla mahdollisella tavalla. Erkki Tuomioja on Suomen ulkoministeri ja hänen lausuntonsa jää EU:n historiaan lähtemättömästi.
Vielä suurempi asia on kuitenkin Tuomiojan ajattelun taustalla oleva käsitys, jonka mukaan EU voisi jotenkin onnellisesti palata poliittiseksi unioniksi euron hajoamisen seurauksena. Ajatus voi tuntua eurokriisiin kyllästyneistä kansalaisista houkuttelevalta, mutta on historialliselle kehitykselle ja todellisuudelle vieras. Pohjimmiltaan se tarkoittaa integraation eli yhdentymisen kieltämistä. Yhdentymisen kieltäminen, hidastaminen, jarruttaminen taas merkitsevät automaattisesti löyhempää unionia. Löyhempi unioni merkitsee automaattisesti heikompaa yhteistä voimaa. Tuomiojan ajattelun tuloksena olisi paluu vuosikymmenten takaiseen ruutuun. Siitä aukeaisi helposti tie kansallisvaltioajattelun renesanssiin, uudelleen kukoistukseen.
Niinpä lopputuloksena olisi vahvojen eurooppalaisten suurvaltojen, etunenässä Saksan taistelu hegemoniasta, valta-asemasta. Tämä on suoranainen unelma Moskovassa vahvana elävästä voimailluusiosta ammentavalle Venäjän ulkopolitiikalle. Lopulta otteluun Euroopan herruudesta osallistuisi myös Venäjä. Mitä löyhempi unioni sillä olisi vastassa, sen paremmin se pärjäisi.
Että tällaisella tiellä ajelee Suomen ulkoministeri. Älykäs, kokenut ja oppinut mies, jonka poliittinen lukutaito on menneisyyden vankina. Ehkä juuri siksi hän manaa paluuta vanhaan maailmaan. Suomalaisten on syytä kaivaa arkistofilmit esiin ja katsoa, millainen oli Suomen todellinen asema ja hyvinvointi tuossa maailmassa.
Tuomiojan mukaan euron hajoaminen ”voisi saada Euroopan unionin toimimaan paremmin”. Samassa brittilehti Telegraphin haastattelussa Tuomioja puhuu myös EU:n talousliittoon tähtäävistä pyrkimyksistä. Suomen ulkoministeri sanoo, että hän ”ei luota näihin ihmisiin”, EU:n sisäpiiriläisiin.
Brittilehti Telegraphille annettu lausunto on tyrmistyttävä. Jutusta ei käy täsmällisesti ilmi, kehen Tuomioja ei luota, mutta toimittajan mukaan ulkoministeri puhuu tässä yhteydessä ”neljän koplasta”, johon kuuluu Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi. Muita koplan jäseniä ovat varmasti ainakin EU:n komission puheenpohtaja Jose Manuel Barroso ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy.
Selvää on joka tapauksessa, että Erkki Tuomioja on jälleen vastustamassa Euroopan yhdentymistä. Tahtoen tai tahtomattaan.
Tuomiojan lausunnot ovat vieneet aamukahvin väärään kurkkuun todella monessa eurooppalaisessa kahvipöydässä. Ja meidän suomalaisten olisi hyvä ymmärtää mahdollisimman hyvin, miksi tämä on tärkeää – ja hyvin huolestuttavaa.
Ensinnäkin Tuomioja lyö raskaalla lekalla rikki Suomen maineen EU:n rakentavana voimana. On yksi asia suhtautua epäluuloisesti yhdentymisen syventämiseen talousunionin vahvistamisella, ja kokonaan toinen asia lausua henkilökohtainen epäluottamus julkisesti raskaimmalla mahdollisella tavalla. Erkki Tuomioja on Suomen ulkoministeri ja hänen lausuntonsa jää EU:n historiaan lähtemättömästi.
Vielä suurempi asia on kuitenkin Tuomiojan ajattelun taustalla oleva käsitys, jonka mukaan EU voisi jotenkin onnellisesti palata poliittiseksi unioniksi euron hajoamisen seurauksena. Ajatus voi tuntua eurokriisiin kyllästyneistä kansalaisista houkuttelevalta, mutta on historialliselle kehitykselle ja todellisuudelle vieras. Pohjimmiltaan se tarkoittaa integraation eli yhdentymisen kieltämistä. Yhdentymisen kieltäminen, hidastaminen, jarruttaminen taas merkitsevät automaattisesti löyhempää unionia. Löyhempi unioni merkitsee automaattisesti heikompaa yhteistä voimaa. Tuomiojan ajattelun tuloksena olisi paluu vuosikymmenten takaiseen ruutuun. Siitä aukeaisi helposti tie kansallisvaltioajattelun renesanssiin, uudelleen kukoistukseen.
Niinpä lopputuloksena olisi vahvojen eurooppalaisten suurvaltojen, etunenässä Saksan taistelu hegemoniasta, valta-asemasta. Tämä on suoranainen unelma Moskovassa vahvana elävästä voimailluusiosta ammentavalle Venäjän ulkopolitiikalle. Lopulta otteluun Euroopan herruudesta osallistuisi myös Venäjä. Mitä löyhempi unioni sillä olisi vastassa, sen paremmin se pärjäisi.
Että tällaisella tiellä ajelee Suomen ulkoministeri. Älykäs, kokenut ja oppinut mies, jonka poliittinen lukutaito on menneisyyden vankina. Ehkä juuri siksi hän manaa paluuta vanhaan maailmaan. Suomalaisten on syytä kaivaa arkistofilmit esiin ja katsoa, millainen oli Suomen todellinen asema ja hyvinvointi tuossa maailmassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yllä oleva teksti on kokoomuslaisen mepin vaalikampanjaa:
http://petrisarvamaa.eu/tuomioja-ajaa-heikkoa-euta/
"Puna- Erkki ulkoministerinä "
Sanooko Sarvanmaa noin ?
mikä vaalikampanja, tekstihän on vuodeltra 2012
Ja jos nykyistä Tuomiojaa kutsuu puna-Erkiksi voisi perustelusti kutsua Paavo Väyrystä rysssä-Paavoksi
Tuoretta tekstiä, siinä mielessä, kun keskustalaiset olleet kolmevuotta oppositiossa, ja silti haukkumisia hallitus olosta, kuin tässäkin onnettomassa istuvassa hallituksessa olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä kepun.