mikä ei tee elämästäni elämän arvoista. Joka ilta mietin mitä kamalaa huomenna voisi tapahtua. Ilta on aina ahdistavinta aikaa, jolloin alkavat myös ahdistuksen fyysiset oireet. Viime päivinä ihossa on tuntunut kummallista pistelyä ts. tikkuilua ja kutinaa ja korvat suhisevat. Mitä enemmän ahdistun tästä fyysisestä oireesta, sitä voimakkaampi se on ja sitä voimakkaammin uskon minulla olevan joku vakava sairaus, johon tulen todennäköisesti kuolemaan. Jo tämän asian kirjoittaminen tuottaa minulle ahdistusta.
Minulla on vilkas mielikuvitus ja kehittelen päässäni mitä sairaimpia tapoja kuolla tapaturmaisesti esimerkiksi auto-onnettomuudessa taikka katolta esineen tiputtua päähän. Mietin kuolemaa, tuskaa ja sairauksia joka ikinen päivä. Samoja tunteita ja ajatuksia minulla on ollut jo ihan pienestä lapsesta asti.
En koe pystyväni elämään normaalia elämää. En osaa nauttia mistään, en osaa juhlia, pitää hauskaa, elää hetkessä... joka ikiseen asiaan ja tilanteeseen liittyy ahdistus. Uskon, että kukaan ulkopuolinen ei voisi ikinä arvata minkälaista elämää elän sisimmässäni. Olen alkanut miettiä, että jos oikeasti joskus sairastun, niin olen kuluttanut koko ns. terveen elämäni sairaana olemiseen. Tämä ajatus saa minut tuntemaan syvää surua.
Ristiriitaista tässä on se, että kuoleman ja itsesuojelun ja turvallisuuden hakemisen ohessa ajattelen itsemurhaa hyvin usein. Pohdin erilaisia tapoja tehdä itsemurha ja pidän sitä jotenkin samalla myös lohduttavana asiana.
Elän joka päivä pelossa
7
274
Vastaukset
- Parempaan päin
Nuo korvien suhinat ja ihon pistelyt ovat normaaleja ahdistuneisuushäiriöissä. En tiedä mikä ne aiheuttaa mutta luullakseni epätasapaino jossain elimistön kemiassa. Ei niihin kukaan kuitenkaan kuole.
Tässä omat vinkkini ahdistuksen lieventämiseen tärkeysjärjestyksessä:
Kahvi ja kaikki kofeiinia sisältävä pois kokonaan
Alkoholi pois
Liikuntaa joka päivä vähintään tunti
Magnesiumia lisäravinteena niin paljon kuin vatsa kestää - kirjoittele lisää
En ole psykologi, mutta syynä saattaa olla perusturvattomuus. En koe että elämä kantaa, ja et ole löytänyt sitä omaa paikkaasi tässä suuressa "palapelissa". Onkohan sinulla ollut vauvana tai lapsena tilanteita, että sinut on jätetty, tai joutunut kuin pulaan, hätään? En tarkoita, että vanhempasi tai kotisi olisi ollut huono. Taustalla on myös kuoleman ja elämisen pelkoa.
Pelkäät kuolemaan ja elämää, mutta vaihtoehtona on omatekoinen poislähtö. Itsemura vaihtoehtona on sinulla jotenkin hallita ja pitää kuitenkin ohjat elämästäsi. Tuo itsemurha on sinulla kuin keino ratkaista tilanne, jos olemassaolo muuttuu täysin sietämättömäksi.
Kyllä sinin olisi hyvä jutella peloistasi jonkun luotettavan kanssa. Yritä keksiä jotain kivaa ja mukavaa, kun ajatukset pakkaavat päälle.- 23vuotias
Kiitos vastauksista. Epäilyksesi osuvat aivan oikeaan. Minulla on ollut vaikea lapsuus. Olen joutunut kärsimään molempien vanhempieni mielenterveysongelmista sekä äitini alkoholiongelmasta. Olen joutunut pitämään huolta itsestäni, lapsuudessani ei ole ollut tervettä suhdetta aikuiseen, joka olisi antanut minulle turvaa tai tunteen turvallisuudesta. Muuta sukua minulla ei oikeastaan ole kuin perheeni.
Muutin jo alle 18 vuotiaana pois kotoa, koska en jaksanut enää. Pidän silloin tällöin yhteyttä perheeseeni. Yleensä yhteydenotot tulevat minun puoleltani, koska kaikesta huolimatta kuitenkin välitän vanhemmistani. Olen onneksi pystynyt hyväksymään vanhempieni sairaudet, enkä niinkään tunne katkeruutta tai kaunaa heitä kohtaan. Se mitä on ollut ja tapahtunut, sitä ei voi muuttaa.
Tässä ahdistuksen keskellä yritän elää mahdollisimman normaalia elämää. Olen kohta valmistumassa korkeakoulusta ja minulla on muutama harrastus. En käytä alkoholia lähes yhtään.
Olen nyt miettinyt ja todennut, että voin olla ylpeä itsestäni sen takia, että olen saanut itse järjestettyä elämäni siihen mitä se nyt on surkeista lähtökohdista huolimatta. Toivoisin, että minä pystyisin jatkossa kontrolloimaan ahdistustani eikä se minua. Siihen on vielä matkaa. Minulla on ollut pitkä matka selvitä siihen missä nyt olen, vaikka olenkin vasta 23-vuotias.
Hei 23-vuotias
Kiva, että jaksoit kuitenkin kirjoittaa.
Myötätuntoa sinulle. Ei ole ihme, jos elämänhalusi on hukassa.
Ihan ensiksi haluaisin sanoa, että tarvitset jotain apua ahdistuksesi voittamiseen. Se, että toisinaan ahdistaa, on tavallista, mutta jos ahdistaa koko ajan, on kyseessä sairaus, johon tarvitset siis apua. Onko sinulla ketään, jolle voisit kertoa ahdistuksestasi? Kirjoitat, että kukaan ulkopuolinen ei voisi ikinä aavistaa, millaista elämää elät sisälläsi. Löytyykö kuitenkaan edes yhtä ihmistä, jonka kanssa voisit keskustella? Terveyskeskuksesta tai mielenterveystoimistosta varmasti voisit saada apua.
Joskus nuoruus on raskasta ja ahdistavaa aikaa. Uskon, että kun saat apua, ahdistus helpottaa ja elämä alkaa hymyillä.
Siunausta sinulle
Päivi-pappi Hämeestä- tulipa mieleeni.
Morjens,
Tuli mieleen tekstistäsi, missä kuvailt tilannettasi erään nuoren miehen tapaus.
Hän työsti angsteistaan sarjakuvaa, piirsi ja kuvitti ruutu ruudulta.
Esimerkiksi sinun tapauksessasi sarjakuvan nimi voisi olla "sata tapaa kuolla odottamatta tai tapaturmaisesti", tai sata asiaa joista murehdin tällä hetkellä --- elikkä tässä tämän tyyppisessä sarjakuvaterapiassa on idea se, että pelot konkretisoituivat sarjakuviksi sivuille, jolloin ne sai näkyviksi ja hallintaan. Kun ne olivat tällä tavoin hallinnassa, ne tulivat myös käsiteltyä yksi kerrallaan jolloin psyykkinen paine (=ansti) luonnollisesti väheni radikaalisti.
Samalla kenties saatat työstää julkaisukelpoisen mestariteoksen, who knows, sillä sinä et ole ainoa joka kärsii tällaisesta. 23 vuotias
En erottanut viitettä sukupuolestasi, mies vai nainen? Olin sinun ikäisesi v.1961. Nuoret ihmiset eivät yleensä pidä siitä että vanhat ihmiset vastailevat viesteihinsä.
Asperger-ominaisuudella varustettu, kouluttamaton ihminen kuten allekirjoittanut on kokenut elämässään paljon myös ahdistusta, muun eriarvoiseksi kokemansa ohella.
Tänä aamuna melko napakkaa ahdistusta. Kokeilin ennen ylös petistä pomppaamista hengitysharjoitusta. Siinä käytän ns. mangneettineulaperinnettä.
Mielikuvien avulla muutan kauas korpeen, paikkaan, joka on lapsuudesta tuttu.
Pää aina auringon suuntaan. Klo 7 ehkä itäkaakossa.
Sieltä päin otetaan sisäänhengitys. Uloshengitys länsiluoteeseen. Uloshengitys vie pois pahaa ahdistuneisuutta siivun kerrallaan.
Jo 25 keskitettyä uloshengitystä auttaa hiukan, 100 enemmän. Sydänvikaiselle näissä on omat riskinsä. Jos sydänhäiriöitä tulee, hengitysharjoitus ei käy.
Ahdistushäiriöinen voi käyttää ulkona liikkuessaan hengityksen ohjaamista. Samoin jonotuspaikoissa, mutta erityisesti sos-tilanteissa.
Pelot, ahdistukset ja masennus. Eikö nuo paljon lähtene samalta alustalta - jojo varhais - tai murrosiässä syntyneistä traumaattisista kokemuksista?
Toivo Lång
InkeroinenHei,
Kuulostaa siltä, että hyötyisit ajatustesi ja kokemustesi jakamisesta jonkun luotettavan ihmisen kanssa.
Jos haluat keskustella jonkun täysin ulkopuolisen ihmisen kanssa, keskusteluapua on saatavilla soittamalla Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen.
Puhelut maksavat vain operaattorin veloittaman puhelumaksun.
Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, viikonloppuisin ja juhlapyhinä 15-07.
Jos koet, että haluat kertoa olostasi kirjoittamalla voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net).
Tukinet-live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, joilla on samankaltaisia kokemuksia.
Lämpimin terveisin,
SOS-kriisikeskus
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663075
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai262143Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä671719Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t251597Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161341- 281311
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61226Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281190Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101137Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu621031