Varsinaista kaksinaismoralismia

Puhut ihan totta; minä olen tästä yksi esimerkki.

Ilmiö ei kuitenkaan ole yksin esikoisiin rajoittuva, eikä vain tämän aikakauden tuote. Miksi ihmiset sitten tekevät kaikenlaisia asioita esiripun takana?

Sen takia, kun ihmisissä vaikuttaa syntiturmelus, ja monet katsovat, lyhytnäköisiä kun ovat, että seuroissa käyminen ja uskovan ulkokuoren esittäminen olisi jotenkin otollista tai toivottavaa. Lisäksi kaapista tulemiselle (puhun nyt kaapista tulemisesta MISSÄ TAHANSA synnintekoon liittyvässä asiassa) ovat esteenä myös sosiaaliset rangaistukset - meidän yhteisössämme kun ei rangaista "virallisesti".

Kuitenkin kehottaisin sinua ajattelemaan sekä julki- että salasyntisiä anteeksiantamuksella muistaen, että me kukin seisomme kerran Herramme edessä. Et joudu vastuuseen noiden pahiksien synneistä eivätkä he sinun.

Joskus myös ulkonainen kunnia - ihminen kun tunnetaan uskovaiseksi - estää tekemästä julkisesti synnillisiksi katsottuja asioita, mikä usein vain pahentaa asioita: tulee pelon ja uuden synninteon ja valehtelemisen ja pettämisen kierre.

Tämä ei ole mikään virallinen selitys enkä itse ole mikään virallinen taho, kuten nimimerkistäni jo näette.

Sanot, että "kaikki varsinaiseen uskoon liittymätön kielletään, mutta kuitenkin kaikkea tätä harjoitetaan kun muiden silmä välttää" En oikein ymmärrä ajatustasi, mitä tarkoitat kaikella uskoon liittymättömällä... On vaikea ottaa kantaa, miten tähän liittyisi kaksinaismoraalia, jos asia ei kuitenkaan liity uskoon... Kuvittelen myös, että taas on tullut todistettua, että "liikkeen parissa oleminen" ei tosiaankaan ole sama kuin olla esikoislestadiolainen kristitty. Kukaan ei tule kristityksi vain syntymällä kristittyyn ympäristöön.

Jos moitteellasi tarkoitat sitä, että kristityt elävät synnissä, niin se on sitten vakavampi syytös. Silloin käy helposti niinkuin apostoli Paavali sanoo kolossalaiskirjeessä: "Niin kuolettakaa sentähden teidän jäsenenne, jotka maan päällä ovat, huoruus, saastaisuus, häpeällinen himo, rietas halaus ja ahneus, joka on epäjumalan palvelus, joidenka tähden Jumalan viha epäuskoisten lasten päälle tulee." Jos epäuskoinen (olkoon vaikka kristityn kodin lapsi) näkee kristittyjen elävän synneissä, hän ottaa siitä itselleen luvan elää samoissa synneissä ja paaduttaa itsensä yhä syvemmälle.
Sitten on taas eri asia, kuten täällä on jo vastattu, että me olemme kaikki syntisiä. Jos joku odottaa, että kristityn pitäisi olla synnitön, niin valitettavasti odotusaika siinä asiassa venyy aika pitkäksi. On tietenkin suuri ero siinä onko synnin rakastaja vai armahdettu syntinen.

Kysymys nimimerkille 'ex-lestadiolainen': Mihinkä kastiin itsesi sijoitat?

...mikä mättää, niin yritetään vastata.

Tuo on juuri se tilanne jossa tarkkailemme muita.Miksi sitä teemme? Emmekö käsittele uskonasioita itsessämme ja sydämmissämme itsellemme sillä kun viimeinen päivä koittaa niin ei siinä auta toisten kaksinaismoraalien tutkiminen.Vain oma autuudentila.

Minä ajattelen että aivan yhdentekevää se että mitä muut tekevättai ajattelevat koska minua ei muut ihmisetvoi pelastaa niin minun on itse pantava itseni likoon asiassa ja tarkkailtava itseäni ja perkeleen hyökkäyksiä itseäni kohtaan.

Toivon että muut selviävät samasta onnellisina.

"Kaksinaismoraali", jonka mainitsit on entuudeltaan tuttua puhetta, mutta voisit mainita, mitä tällä hetkellä ajattelet uskonasioista, sillä puheestasi kaikui jonkun sorttinen katkeruus...Tuossa edellä jo joku vastasi hyvin, että syntiä voi esimerkiksi hävetä omana tekonaan niin paljon, tai ei taas toisaalta halua pahoittaa uskonveljien tai vanhempien mieltä. Jokainenhan meistä ajautuu syntiin sekä teoissaan, että ajatuksissaan, joten me emme toisten synneistä tiedä, eikä pitäisi myöskään olla tarvetta katsoa toisten virheisiin, sillä helposti siinä oma roska silmässä jää huomaamatta...Se on aivan sama teemmekö syntiä "kaapissa" tämän maan päällä, sillä yksikään paha teko tai ajatus ei jää Jumalalta huomaamatta ja jokaisesta tilille joudutaan....Toivon, että löydät selvyyden ajatusmaailmaasi, etkä unohtaisi tärkeintä.

Paavalikin tunnisti tämän "kaksinaismoralismin" itsessään: " sitä hyvää, mitä minä tahdon, en minä tee ja sitä pahaa, mitä en tahdo, teen minä"

Totta puhut. Kyllä vanh.lest. piireissä on paljon ihan samaa. Paljon sielläkin roikkuu jengiä ihan vaan kavereitten takii. Itsekkin olen ollut sillai "ulkojäsenenä" jo kauan. Olen itsekkin kiinnostunut pojista enkä siistä syystä oikein voi olla täysillä mukana siinä toiminnassa. Toki muutenkin ajattelen monista asioista vähän erilailla kuin suurin osa ehkä.