Itsellä sellainen tilanne, että olen kyllä ihastunut ihanaan brunetteen, mutta kun emme pidä yhteyttä pariin päivään, tulee pelko että en uskalla tai halua ihastuksen enempään muuttuvan, vaan lopettaa kaiken flirttailun ym yhteyden pidon ja olla yksin. Kun taas pidämme yhteyttä, tulee taas tunne että haluaisin jo jotain enemmän tapahtuvan. Koko ajan outo pelko päällä jospa tästä tulisi jotain, vaikka nimenomaan sitä haluan.. :(
Kenellä muulla pelottaa ihastua??
nuppi sekaisinko?
133662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Liittyykö tilanteeseen muita osapuolia? Eli oletko sinä tai hän varattu? Tai muita ongelmia? Se voisi selittää pelkoa...
Tavallaan liittyy jollain tapaa, mut kuitenkaan ei. Kumpikaan ei varattuja. Ongelmia taas tuottaa tavallaan noi muut osapuolet. Haluan hänet tosissani, mutta toisaalta haluan unohtaa hänet täysin ja etsiä jonkun toisen. Toisaalta en halua löytää ketään, kun en halua päästää tunteitani enää vapaalle, vaan sulkea ja olla ilman mitään tai ketään. Vaikea selittää mitä päässäni liikkuu kun tämä tunne ei ole aiemmin koskaan itselläni ollut ja ikää on jo yli 30v.
Ihan kuin oisit mun ihastus...no joo on mulki ollu vähän tollas. Sillo tulee huonovointisuutta kun ahdistun et miks ei ota yhteyttä ja sit aattelen et haluun tunteest eroon ku jännittää niin pirusti
tänään olin yhteydes siihen pariin otteeseen. Hymymerkkejä laittaa kyllä vilkkaasti ja vastailee välittömästi, mut toisaalta viestin sisältö ei kerro mitään varsinaisesti. On erittäin vaikea lukea tätä naista ja osittain tämä ehkä myös ruokkii mun mielialaa unohtaa hänet, vaikka hän on aina se aloitteen tekijä. hän on myös se joka on aina kosketellut mua johonkin. Itse en kertaakaan, vaikka tekis toki mieli. En osaa selittää.. :(
Minuakin pelottaa näin voimakas ihastumisen tunne. En usko että olisin hänelle tarpeeksi hyvä kumppani, siksi olen ajoittain ollut jopa kylmä häntä kohtaan vaikka oikeasti haluaisin hänet omakseni.
siis tarpeeksi hyvä mihin verrattuna? voihan sitä pyrkiä olemaan toiselle hyvä
Tarpeeksi hyvä loppuelämäksi.
Niin kuulostaa tutulta. Minua pelottaa ihan oikeasti tämä ihastumisen tunne sillä ihastuksen kohteena oleva nainen on varattu ja kun tämä ihastuksen kohde on ilmaissut tuntevansa myös minua kohtaan jotain niin voi että kun mietityttää ja paljon tämä tilanne. Ollaan myös tunnettu jo vuosia yhteisten ystävien kautta joten ei ole ihan hetken mielijohde tämä. Mutta järki tämän voittaa varmasti lopulta ja unohdan ihastuksen häneen ja yritän säilyttää hänet ystävänä sillä en aio olla se joka tuon perheen särkee. Mutta silti yllättävän vahva tunne tälläkertaa tämä ihastuminen kun vertaa sitä aikaisempiin ihastumisiin ja noista syntyneisiin seurustelusuhteisiin.
Hmm... Pakostakin tuli mieleen onko hänellä lapsia, jotka ehkä mietityttävät sinua? Kauanko olette tunteneet? Jos juttu on ihan alussa, kannattaa ehkä tutustua kunnolla. Toisesta ei välttämättä näe heti alkuun kaikkkia puolia. Tunteetkin selviävät ajan kanssa, jos antaa siihen mahdollisuuden. Jos taas on perhettä taustalla, voi se pelottaa hieman. Siinäkin auttaa tutustuminen. Löytyykö yhteistä aikaa? Jos löytyy se voi helpottaa tilannetta... Ei kukaan ole täydellinen, ainakaan en ole sellaiseen törmännyt:) T. brunette
Kummallakaan meistä ei ole lapsia. Olen tuntenut hänet jo 3-4v, mutta emme ole olleet sen aikana niin hirveästi tekemisissä, kun olemme kumpikin seurustelleet aiemmin. Sinkkuna muutaman kk kumpikin jo oltu, mutta jotenkin aloimme lähestymään toisiamme. En osaa edes sanoa miten se alkoi, mutta nyt on noussut niin vahvaksi oma ihastuminen, hänen puolelta en tätä niin tiedä, mut hän kuitenkin vihjailee ja koskettelee ja pitää yhteyttä jatkuvasti. Nyt on viikon ajan ollut hiljaisempaa.. Muutama viesti parin päivän ajan viikosta. Emme ole kuitenkaan puhuneet mitään meihin liittyvää, vaan ns kolmannessa persoonassa toisistamme mitä haluaa suhteelta, seksistä ja ihan mistä vain. Haluaa tehdä reissuja kesällä mun kans, mutta kuitenki tuntuu kuin jarruttelisi, vaikka samaan aikaan yrittää ihan tosissaan mua iskeä. Itse haluaisin myös enemmän, mutta jokin pelottaa. Tekis mieli laittaa vain puhelinki kii viikoksi. Omituista?
Teillähän tuntuu olevan hirveän hyvä pohja suhteelle, kun olette jo noinkin paljon jutelleet ja toisillenne kirjoitelleet. Ehkä sinua vaivaa vielä jotenkin tuo edellinen suhteesi tai pelottaa uudet, vahvat tunteesi. Kannattaisi miettiä myös ettet odota liikaa uudelta suhteeltasi ja vertaa sitä aiempaan suhteeseesi. Tsemppiä teille, toivon että saatte toisenne. Ihana lukea välillä tämmöisiä.
Tiedän tunteen. Itse juttelin aikoinaan aivan ihanan pojan kanssa. Poika oli lyhyt, ihanat hiukset ja ihana ääni.
Kun juttelin hänen kanssaan facebookissa, hän oli aloittaja. Se kun katsoimme käytävillä toisiamme ja katseemme kohtasivat :) Kun juttelin hänen kanssa, halusin, että hän kysyy ja juttelee, mutta ei, hän lähetti aina vain "terve c:" Olin tyrmistynyt, halusin itkeä ja vajota maan alle.
Koulussa katsoin häntä tylysti ja välinpitämättömästi. Joskus hän hymyili minulle tai tuli lähemmäs, mutta en kiinnittänyt häneen mitään huomiota, koska hän tykkäsi jostain toisesta.
Illalla mietin vain, että "hän on kuuluisa, minä en" Itkin aina kun ajattelin häntä. Facebookissa lakkasin vastaamasta hänen viesteihinsä. Halusin unohtaa hänet! Vielä muistan silti hänet monen vuodenkin jälkeen.
been there seen that. Valitettavasti tuossa tulee käymään ennen pikää niin, että toinen kyllästyy kun juttu ei etene ja lopettaa suhteenne. Jotain pitäisi tehdä. Mitäs jos vaikka sanoisit sille brunetille, että olet kyllä ihastunut mutta et vaan jotenkin uskalla edetä? Ja että haluat tapailla ja tutustua rahassa. Että sopiiko hänelle.