pelkään että on syöpää....

olen 42 vuotias nainen..menin tutkimuksiin maksa-arvojenn takia ja sivu löydöksenä..löytyi kasvain haimasta..lääkärin mielestä se on homonaalinen kasvain mutta...itsellä on tunne että ehkä ei niin ole ...pelottaa....tää epätietoisuus ....miten te muut elätte sen kanssa..??
11249
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

koivuntuhkauutetta vaan naamaan tuossa vaiheessa niin alkaa omat syöjäsolut toimia.

Äänestä

Tiedän, että itsellä tulee mieleen se kaikkein pahin vaihtoehto ja paniikki iskee, mutta uskoisin lääkärin kokemuksensa perusteella osaavan päätellä, minkälaisesta kasvaimesta todennäköisesti kyse.

Mitä maksa-arvoihin tulee, niin ystäväni miehellä oli viime syksynä kohonneet maksa-arvot, joiden syytä tutkittiin kuukausia, mutta mitään pahaa ei löytynyt. Syy jäi käsitykseni mukaan hämäräksi. Tuttavani arveli yhtenä syynä olleen kovan stressin niin työelämässä kuin lähipiirissäkin.

Äänestä

Sinun tilanteessa varmaan mieli olisi jonkin verran levoton. Luottaisin lääkärin sanaan ja teitenkin voisin kääntyä vielä yksitysien läärärin puoleen. Toisaalta, jos syöpä on haimassa, niin aikaa ei ole hukattavissa.
Olen syvästi uskovainen ja tietenkin, jos milloin niin tuollaisessa tilanteessa se olis paras turvani. Joskushan täältä lähdetään.
Jos sinua vielä vaivaa, ja on varaa, niin kannattaisko kääntyä vielä yksityisen lääkärin puoleen. Ihan mielenrauhan vuoksi.

Äänestä

Lihavuus aiheuttaa rasvamaksaa ja kaikkea muutakin ikävää ja syöpää

Elintarvikkeissa on yllättävän paljon sokeria. Uudet tutkimukset varoittavat sokerin vahingoittavan maksaa ja VERISUONIA.

Spotlight

Areenassa katsottavissa:
http://areena.yle.fi/tv/2153119

Prisma Studio

Elimistö tottuu nopeasti sokeriin, vaikka sokeri ei ole elimistölle tarpeellista. Miksi sokeri koukuttaa? Kakkua, pullaa ja karkkia - vain viattomia herkkuja? Nyt selviää makean salakavala salaisuus. Uusien tutkimusten mukaan noin 200 gramman ylimääräinen annos sokeria saattaa aiheuttaa rasvamaksan jopa kolmessa viikossa. Tämä määrä tulee helposti yhdestä karkkipussista. Edes hedelmäsokeri eli fruktoosi ei päästä pahasta, sillä se voi olla maksalle suoranaista myrkkyä. Lisää sokerin vaaroista ja musiikin vaikutuksesta suklaanhimoon illan ohjelmassa.

Areenassa katsottavissa:
http://areena.yle.fi/tv/2163316

Äänestä
  • Syöpään on sairastuttu paljon jo ennen sokeriaikaa... Ehkä sokeri ei ole hyväksi, mutta ei selitä syöpää. Mielestäni se on vain helppo ratkaisu joihinkin syöpätyyppeihin. Mikä on todellinen syy? Se lienee arvoitus edelleenkin. Keuhkosyöpään sairastuneista monetkaan eivät ole koskaan polttaneet, rintasyöpään sairastuneet ovat saaneet lapsia ja imettäneet ym. Miksi oikeasti ihmiset sairastuu syöpään, sattumalta vai geenien kautta vai näiden parjattujen elintapojen vuoksi vai onko syöpä viesti itseltä itselle jostakin asiasta? Jostakin, joka kalvaa sisintä, ratkaisematonta, surematonta, selvittämätöntä asiaa... Mieli on se, joka kuitenkin säätelee kaikkea elimistössä vaikka ajoittain on siihen voitu ulkopuolisesti puuttua ja muuttaakin. Mutta onko mielikin jo muuttunut ennen parantumista? Vai onko parantunut minä sama kuin sairastunut minä? Onko sairaudessa viesti? Elämä on jokatapauksessa luopumista paljosta, jos voi parantua syövästä ja jatkaa elämää sen jälkeen normaalisti eikö silloin syöpä ole ollut kuin voitto? Paljon sairauksia joissa ei parantumismahdollisuuksia ole ollenkaan vieä (keksitty tai elimistö keksinyt tai ei ajatuksissa mahdollista muka?) ja miettii, että miten niiden kanssa elävä voi elää olematta aivan mahdottoman masentunut? Lääkitäänkö kys. hlö masentumattomaksi? Eikö silloin kuitenkin lääkitä pois myös mahdollinen parantuminen sairaudesta, jos se mitenkään voisi olla parannettavissa oman mielen keinoin?

    Äänestä

  • kysymy kirjoitti:

    Syöpään on sairastuttu paljon jo ennen sokeriaikaa... Ehkä sokeri ei ole hyväksi, mutta ei selitä syöpää. Mielestäni se on vain helppo ratkaisu joihinkin syöpätyyppeihin. Mikä on todellinen syy? Se lienee arvoitus edelleenkin. Keuhkosyöpään sairastuneista monetkaan eivät ole koskaan polttaneet, rintasyöpään sairastuneet ovat saaneet lapsia ja imettäneet ym. Miksi oikeasti ihmiset sairastuu syöpään, sattumalta vai geenien kautta vai näiden parjattujen elintapojen vuoksi vai onko syöpä viesti itseltä itselle jostakin asiasta? Jostakin, joka kalvaa sisintä, ratkaisematonta, surematonta, selvittämätöntä asiaa... Mieli on se, joka kuitenkin säätelee kaikkea elimistössä vaikka ajoittain on siihen voitu ulkopuolisesti puuttua ja muuttaakin. Mutta onko mielikin jo muuttunut ennen parantumista? Vai onko parantunut minä sama kuin sairastunut minä? Onko sairaudessa viesti? Elämä on jokatapauksessa luopumista paljosta, jos voi parantua syövästä ja jatkaa elämää sen jälkeen normaalisti eikö silloin syöpä ole ollut kuin voitto? Paljon sairauksia joissa ei parantumismahdollisuuksia ole ollenkaan vieä (keksitty tai elimistö keksinyt tai ei ajatuksissa mahdollista muka?) ja miettii, että miten niiden kanssa elävä voi elää olematta aivan mahdottoman masentunut? Lääkitäänkö kys. hlö masentumattomaksi? Eikö silloin kuitenkin lääkitä pois myös mahdollinen parantuminen sairaudesta, jos se mitenkään voisi olla parannettavissa oman mielen keinoin?

    Paljon menettää voi olla sama kuin paljon voittaa.

    Äänestä

  • kysymy kirjoitti:

    Syöpään on sairastuttu paljon jo ennen sokeriaikaa... Ehkä sokeri ei ole hyväksi, mutta ei selitä syöpää. Mielestäni se on vain helppo ratkaisu joihinkin syöpätyyppeihin. Mikä on todellinen syy? Se lienee arvoitus edelleenkin. Keuhkosyöpään sairastuneista monetkaan eivät ole koskaan polttaneet, rintasyöpään sairastuneet ovat saaneet lapsia ja imettäneet ym. Miksi oikeasti ihmiset sairastuu syöpään, sattumalta vai geenien kautta vai näiden parjattujen elintapojen vuoksi vai onko syöpä viesti itseltä itselle jostakin asiasta? Jostakin, joka kalvaa sisintä, ratkaisematonta, surematonta, selvittämätöntä asiaa... Mieli on se, joka kuitenkin säätelee kaikkea elimistössä vaikka ajoittain on siihen voitu ulkopuolisesti puuttua ja muuttaakin. Mutta onko mielikin jo muuttunut ennen parantumista? Vai onko parantunut minä sama kuin sairastunut minä? Onko sairaudessa viesti? Elämä on jokatapauksessa luopumista paljosta, jos voi parantua syövästä ja jatkaa elämää sen jälkeen normaalisti eikö silloin syöpä ole ollut kuin voitto? Paljon sairauksia joissa ei parantumismahdollisuuksia ole ollenkaan vieä (keksitty tai elimistö keksinyt tai ei ajatuksissa mahdollista muka?) ja miettii, että miten niiden kanssa elävä voi elää olematta aivan mahdottoman masentunut? Lääkitäänkö kys. hlö masentumattomaksi? Eikö silloin kuitenkin lääkitä pois myös mahdollinen parantuminen sairaudesta, jos se mitenkään voisi olla parannettavissa oman mielen keinoin?

    Syöpää on sairasteltu pitkään, entisaikaan vain kuoltiin siihen kun ei ollut hoitoja eikä ruumiinavauksia, tänä päivänä on sentään jotain mahdollisuuksia selvitä tai elää inhimmillistä elämää syövän kanssa.

    Olen itse käynyt tutkimukset läpi ja käyn vieläkin joka toinen vuosi, en edes jaksa ajatella koko syöpää, kasvaimia on ja syöpä tulee jos tulee. Tunnen ihmisiä jotka ovat syövästä parantuneet ja tiedän heitäkin jotka eivät parantuneet. Mutta joo osaa pelottaa jo sana kasvain, vaikka ei ole = syöpä. Eli ei muuta kuin käy tutkimukset läpi ja hoidattaa lääkäreillä itsensä, ei luontaismössöhihhuleilla.

    Äänestä

Hei! Minullakin löydettiin sattumalta n5cm kokoinen kasvain haimasta. Koepala otettu ja tuloksia odotellaan. Olen vasta 18 vuotias, osaisiko joku kertoa kasvaimen koon ja nuoren ikäni perusteella arvausta kasvaimen laadusta? odotus on pahinta aikaa... Myöskin kokemuksia koepalan oton jälkeisistä tuntemuksista olisi mukava kuulla, itselläni kovat kivut.

Äänestä

hei.olen sairastunut rintasyöpään v.2010. leikkaukset.sytostaatti/sädehoidot läpi käyneenä voin vaan todeta;tässä vieläkin oon.siis syöpä diagnoosi ei nykypv.nä tarkoita välitöntä kuolemaa.

Äänestä

Kaikki syövät ovat lisääntyneet ja nyt jo joka kolmas saa jonkun syövän jossain vaiheessa

riskiä lisää

tupakka
alkoholi
huono ravitsemus
lihavuus
ympäristömyrkyt
aurinkorasvat
kemikaalit

jne...

Äänestä
  • Eletäänhän nyt paljon pitempään, kuin muutama vuosikymmen sitten, puhumattakaan vuosisadan alun eliniästä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


VIIVI71 kirjoitti:

olen 42 vuotias nainen..menin tutkimuksiin maksa-arvojenn takia ja sivu löydöksenä..löytyi kasvain haimasta..lääkärin mielestä se on homonaalinen kasvain mutta...itsellä on tunne että ehkä ei niin ole ...pelottaa....tää epätietoisuus ....miten te muut elätte sen kanssa..??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu