Hei
Olen irtautunut vanhoillislestadiolaisuudesta noin vuosi sitten. Tilanteestani tekee erityisen raskaan se, että aviopuolisoni kuuluu edelleen yhteisöön. Myöskin kaikki yhteiset ystävämme ovat vanhoillislestadiolaisia. Joudun jatkuvasti kokemaan ulkopuolisuutta, huonommuutta ja syyllisyyttä ratkaisustani. Keskustelu puolisoni kanssa on vaikeaa ja yleensä ne ajautuvatkin riitaan. Puolisoni on ymmärrettävästi pettynyt ja peloissaan ratkaisustani. Ennen avioitumista kuvittelimme yhteisen tulevaisuuden toisenlaiseksi. Menimme nuorina naimisiin enkä vielä tällöin ollut pohtinut, että kuka minä olen ja mitä elämältäni todella haluan. Kaikki tämä työ itseni löytämiseksi on tapahtunut avioliittomme aikana.
Koen tällä hetkellä suurta yksinäisyyttä, sillä kukaan lähipiiristäni ei voi ymmärtää millaisten asioiden keskellä tällä hetkellä elän. Kuulisin siis erittäin mielelläni muiden kokemuksia vastaavanlaisesta elämäntilanteesta.
Olen irtautunut vanhoillislestadiolaisuudesta noin vuosi sitten. Tilanteestani tekee erityisen raskaan se, että aviopuolisoni kuuluu edelleen yhteisöön. Myöskin kaikki yhteiset ystävämme ovat vanhoillislestadiolaisia. Joudun jatkuvasti kokemaan ulkopuolisuutta, huonommuutta ja syyllisyyttä ratkaisustani. Keskustelu puolisoni kanssa on vaikeaa ja yleensä ne ajautuvatkin riitaan. Puolisoni on ymmärrettävästi pettynyt ja peloissaan ratkaisustani. Ennen avioitumista kuvittelimme yhteisen tulevaisuuden toisenlaiseksi. Menimme nuorina naimisiin enkä vielä tällöin ollut pohtinut, että kuka minä olen ja mitä elämältäni todella haluan. Kaikki tämä työ itseni löytämiseksi on tapahtunut avioliittomme aikana.
Koen tällä hetkellä suurta yksinäisyyttä, sillä kukaan lähipiiristäni ei voi ymmärtää millaisten asioiden keskellä tällä hetkellä elän. Kuulisin siis erittäin mielelläni muiden kokemuksia vastaavanlaisesta elämäntilanteesta.
Vastaukset 22
Vanhimmat
sellaiselta yhdistykseltä, jonka nimi on Uskonnon uhrit - yhdistys toimii ainakin Oulussa, mutta uskon, että löydät yhteystiedot netistä hakemalla.
Hae rohkeasti apua tilanteeseesi - siellä on paljon samaa kokeneita ihmisiä.
Voimia ja jaksamista sinulle!
Myös jonkinlainen terapia saattanee auttaa.
Facebookissa on juuri sinunkaltaisillesi tukiryhmiä. Kuulostelepa hieman.
UUT:n vertaistuki ryhmä on erikseen vl-liikkeen jättäneille. Tervetuloa mukaan.
Mistä sellaista voi oikeasti kuulostella?
Kysele vaikka Hakomajan kautta!
Mene laiteille ja kutsu mustanaamiota, hän kyllä vastaa. Vanha facebookin sananlasku.
Hei! Laita viestiä osoitteeseen [email protected] niin voin antaa sinulle tietoja vertaistuesta.
Hei minunkin puolestani! Kirjoita osoitteeseen [email protected].
Myötätuntoni sinulle, avaaja. On raskas tilanne kun puolisosi ei ole saanut ymmärrystä siihen että hänen tehtävänsä on nimenomaan tukea sinua sinun prosessissa. Silloinkin vaikka hän itse jääkin edelleen liikkeeseen. Tärkeintähän teille on että kumpikin voi hyvin ja saa elää omana itsenään, toinen toistansa arvostaen ja rakastaen!
Ei ketään pidä pakottaa, ei suuntaan eikä toiseen.Te voisitte ehkä saada apua yhteisestä parisuhdeneuvonnasta. Ainakin Oulussa on seurkunnilla sellainen palvelu, ja muissakin isommissa paikoissa käsittääkseni.
Sitten sinun kannattaa hankkia samaa kokeneita ex vl - tuttuja ja ystäviä joiden kanssa voit kelata kokemuksiasi. Meitä on paljon jotka ollaan eletty irtaantumisen vaiheet läpi.
Se on rankkaa, mutta sinä kyllä selviydyt ja olet sen jälkeen entistä vahvempi, kun saat olla se mikä olet ja miksi haluat tulla.
Voimia ja elämäniloa sinulle!
Pyydä iltarukouksessa taivaanisältä, että saisit palaamisen armon.
Liikkeestä eronneet tarvitsevat runsaasti pitkäaikaista tukea ja lohdutusta, jotta heidän väkisin vääristetty maailmankuvansa saadaan oikaistua ja heidät saadaan näkemään normaalin yhteiskunnan valoisat puolet. Vain näin menetellen heidät saadaan integroitumaan todelliseen maailmaan sen täysivaltaisena jäsenenä.
Ja ennenkaikkea, vaikka olisit jättänyt lestadiolaisuuden ei Taivaallinen Isä jätä lastaan, tutustu vain syvemmin Jeesukseen ja Hänen ristinkuolemaan.Saakoon Hän antaa todellisen levon, yksin OMAN tekonsa tähden ja se riittää.
Rauhan Sanan piirissä on paljon entisiä vl:n väkeä. Sieltä saat tukea ja rohkaisua uskollesi.
Hei. Toivottavasti jaksat pitää pintasi ja pysyt kasassa. Itse en aikoinani ottanut yhteyttä Uskontojen uhreihin, koska en osannut rinnastaa itseäni uhriksi. On tärkeää, että jatkossa löydät itsellesi mukavaa tekemistä seurojen ym. tilalle. En tässä vaiheessa suosittele auttavaksi tahoksi toista uskonnollista yhteisöä, vaan olisi hyvä selvittää ajatuksiaan neutraalimpien tahojen kanssa, esim. psykologi tms.
Hei. Toivottavasti jaksat pitää pintasi ja pysyt kasassa. Itse en aikoinani ottanut yhteyttä Uskontojen uhreihin, koska en osannut rinnastaa itseäni uhriksi. On tärkeää, että jatkossa löydät itsellesi mukavaa tekemistä seurojen ym. tilalle. En tässä vaiheessa suosittele auttavaksi tahoksi toista uskonnollista yhteisöä, vaan olisi hyvä selvittää ajatuksiaan neutraalimpien tahojen kanssa, esim. psykologi tms.
Ei siitä tarvitse piitata minkä niminen vertaistukea tarjoaa. Ei tarvi tuntea itseä "uhriksi" ja silti voi saada tukea ja rohkaisua keskustelemalla samaa kokeneiden kanssa.
Hei vertaistukea kaipaava!
Voimia matkallesi! Meitä on niin monia lähes samankaltaisessa tilanteessa. Ja kuitenkin jokainen meistä on elämänratkaisunsa kanssa hyvin yksin. Minäkin olen yksi heistä, suuren muutoksen kynnyksellä. Toisaalta olen miettinyt omaa henkilökohtaista vakaumustani pidempään, mutta ratkaisuni jättää vl-yhteisö on kypsynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Koen että olen irtautumisprosessissani melko alussa, mutta olen jo nyt käynyt läpi melkoisia tunnevyöryjä. Tulevaisuus tuntuu hirvittävän epävarmalta ja pelottavalta. Olen pysynyt pinnalla, koska olen voinut puhua vapaasti muutamille vl-ystävilleni, ex-vl sisaruksilleni ja hyvälle ystävälleni, joka on seurannut yhteisön elämää vain vierestä. Olen löytänyt tuekseni myös psykiatrisen sairaanhoitajan oman terveysasemani kautta. Yhteydenottoa Uskontojen Uhreihin olen miettinyt, mutta olen myös oudoksunut tuota uhri -ajatusta. Tämä muutos vaatii kuitenkin niin hurjasti voimaa ja rohkeutta, että kannattaa hyödyntää kaikki kanavat, joista tukea voi saada.
Olen viime aikoina lueskellut nettipalstoja ja keskusteluja. Tämä on hyvä ketju, tosi paljon tuttua. En ole vielä kertonut kellekkään mutta sisäisesti olen tehnyt päätöksen. Pitää vielä odottaa että saa kerättyä voimaa kertomiseen. Se tulee olemaan pelottava tilanne... Mutta uskon kyllä etät sen jälkeen se helpottaa, jossain vaiheessa.
Olet saanut lähtemisen armon!
Hei , täällä myös samoja vaiheita käyty läpi. Mies edelleen liikkeessä mukana (muodollisesti ainakin). Uut:n ryhmissä kannattaa käydä, siellä saa ihanaa vertaistukea ja itselle se oli korvaamaton apu irtautumisessa. Olisi kiva saada juttukavereita, jotka ovat naimisissa ja mahdollisesti vielä perheellisiä ja samaa ikäluokkaa..luulen että täällä pohjoisemmassa
niitä on. Itse olen muuttanut isompaan kaupunkiin silloin kun eroprosessini alkoi enkä siksi ole ry;n piiristä lähtenyt tuttuja etsiskelemään.
Laittako jonkin s-postin tms niil voisin kirjoitella ?
Raamatun sanan opetuksen tietämättömyys ja väärä pelottelu tuo tämä ongelman, kun luullaan, että Jumalan valtakunta loppuu vl-oppiin.
Asia on kuitenkin niin, että jos ihminen pääse sieltä pois sääntöjen ja lain taakan alta, vaikka vapaiden suuntien armon ja terveen opin piiriin, hän vasta saa kokea Jumalan valtakunnan:
Room. 14:17
"sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä."