Sattui tässä n. vuosi sitten meidän perhepiirissä ikävä tapaus, äitimme kuoli.
Ja kuolinilmoituksen tekstistä tuli kauhea sanasota minun toisen veljen kanssa, kun se kuolinilmoituksen teksti ei ollut hänen mieleinen,eikä hänen avovaimonsa mielenmukainen.
Kyselin tässä sitten yksi ilta, että onko hänellä tallessa äitin kuolinilmoitusta ja hänellä ei ollut, ei ollut siis ottanut ollenkaan.
Kysyinkin veljeltäni, että senkö takia et ottanut kun siinä oli se ns.virhe..Hän sanoi, että ei, vaan jotenkin sillai vastasi, että mitä mie semmoisia säätelisin, ei kyllä ole säästänyt muidenkaan lähiomaisten.
Mulle vaan tuli niin syyllinen olo, että senkö takia ei ottanut, kun siinä oli se virhe hänen mielestään, vaikka mulle sanoi, että eihän sen takia sitä ollut ottamatta.
Mitä tekisitte asemassani..uskoisitteko veljeänne, että se oli oikea syy?
Vaikka niinhän ne viisaammat sanovat, että pitäähän sitä uskoa, että mitä sulle sanotaan.
Olkaa kilttejä ja vastatkaa!
Ja kuolinilmoituksen tekstistä tuli kauhea sanasota minun toisen veljen kanssa, kun se kuolinilmoituksen teksti ei ollut hänen mieleinen,eikä hänen avovaimonsa mielenmukainen.
Kyselin tässä sitten yksi ilta, että onko hänellä tallessa äitin kuolinilmoitusta ja hänellä ei ollut, ei ollut siis ottanut ollenkaan.
Kysyinkin veljeltäni, että senkö takia et ottanut kun siinä oli se ns.virhe..Hän sanoi, että ei, vaan jotenkin sillai vastasi, että mitä mie semmoisia säätelisin, ei kyllä ole säästänyt muidenkaan lähiomaisten.
Mulle vaan tuli niin syyllinen olo, että senkö takia ei ottanut, kun siinä oli se virhe hänen mielestään, vaikka mulle sanoi, että eihän sen takia sitä ollut ottamatta.
Mitä tekisitte asemassani..uskoisitteko veljeänne, että se oli oikea syy?
Vaikka niinhän ne viisaammat sanovat, että pitäähän sitä uskoa, että mitä sulle sanotaan.
Olkaa kilttejä ja vastatkaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Unohda koko juttu. Jotka haluavat, voivat laittaa oman kuolinilmoituksensa. Tuleepahan mieleinen. Vieläkään ei ole myöhäistä tehdä kuolinilmoitus.
Älä välitä! Tuskin veljesi sitä enää miettii. Jotkut ihmiset vaan ei ota talteen kuolinilmoituksia niinkuin sanoit veljetäsikin.
Meiltä kuoli äiti tosin jo 15 vuotta sitten. Meitä jäi suremaan isämme ja me kolme sisarusta silloin alle kaksikymppisiä.
Kävimme hautaustoimistossa niinkuin asiaan kuuluu ja olimme niin surun murtamia että emme kukaan pystyneen ajattelemaan selkeästi.
Hautaustoimiston ihminen laati luonnoksen kuolinilmoituksesta ja kysyi mielipidettämme ja koska emme jaksaneet siinä tilanteessa ajatella sen enempää niin hyväksyimme sen.
Se oli kaunis ja suremaan oli laitettu vain meidät neljä eli perheemme jäsenet. Sitten se julkaistiin sillä seurauksella että sukumme suuttui koska siitä oli jätetty pois sisaret ja veli. Kukaan ei vaivautunut kysymään meiltä vaan kuulin tästä vuosia myöhemmin. Olin ihmetellyt kun nähdessäni sukulaisia juttelin heille ja he käyttäytyivät kuin olisin ollut ilmaa vain. Lopulta setäni ei enää tervehtinyt vaan käänsi päänsä muualle meitä nähdessään.
Arvaa vain tuntuiko pahalta ja tuntuu joskus vieläkin.
Ikäviä nämä tällaiset jälkeen päin jossittelut ja syyttelyt.
Näinhän se on, että surun murtamana ei pääkoppa toimi niinkuin pitää ja saattaa tulla tällaisia kömmähdyksiä, mutta minusta veljesi olisi voinut osallistua,olemalla mukana ilmoitusta tehtäessä tai muuten esittää toivomuksensa ilmoituksesta.
Helppo se on jälkeenpäin syytellä ja tämä taitaa olla aika yleistä,meillä suomalaisilla.
Jos kuitenkin mieltäsi painaa tämä epätietoisuus, niin voithan kirjoittaa hänelle ja kertoa mitä mieltäsi painaa. Olethan ainakin sitten yrittänyt selittää ja sovittaa, mutta jos veljesi ei kuitenkaan halua ymmärtää niin vika ei ole ainakaan sinussa.
Ja niinkuin neuvottiin niin voihan veljesi laittaa oman ilmoituksensa, vaikka näin jälkikäteen, niinkuin nykyään moni tekee.
Sinä teit niin kuin itse parhaaksi näi sen asian,turhaan mietit suuttiko veljesi.Jos suuttui niin anna olla turhasta otti itseesä,kyllä hän "ajan"kans leppyy,unohda koko juttu!Kaunista Syksyä sinulle.
Kiitos kaikille vastanneille.
Minun käsitykseni veljeeni uskomisesta vahvistui, kun muistelen meidän puheluamme, eli uskon häntä..ei kai sitä muuta voi.
Mitä tästä elämästä tulisi, jos ei uskoisi toisten puheita, toisin sanoen EI YHTÄÄN MITÄÄN!!
KIITOS vielä kerran.
Hyvää syksyn jatkoa!
Anna anteeksi veljellesi,älä takerru noin pieneen asiaan.Anteeksi anto kaikissa asioissa on että eheydyt.Älä anna pelkojesi täyttää elämääsi,silloin sinulle tulee paha olo.
Pelot pois ja katse tulevaan.Minun tapauksessani sanon aina rakkaus ja rauha alkaa meistä ihmisistä.Hyväksy ja rakasta itseäsi niin silloin voit myös rakastaa kaikkia sieluja.Elämä on rakkaus ja rakkaus on Jumala.Iloa ja ymmärrystä elämääsi.Ota vastaan rakkaus ja ymmärrys,ne ovat lahjoja meille ihmisille.
voi pieru teitä positiivisia anteeksiannon saarnaajia! Älä tukahduta kysyjää ja hänen tunteitaan! Voi että ette tiedä mitä te teette"