Ei oo ystäviä eikä sukulaisia paikkakunnalla, ei työtä> lapset ei hoidossa. Ei mitään aikuista keskustelu kumppania. Ahdistanu ja masentanu vuosia ei hetkenkään rauhaa. Jatkuvasti meinaa mennä hermot.. Voinko mennä psykpolille lasten KAA vai pitääkö sinnitellä siihen asti et lapset on kouluiässä?
psykpolille lasten kaa
?..?
9263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tottakai voi mennä kun selität tilanteesi siellä niin eiköhän apua järjesty. Suosittelen ehdottomasti hakemaan apua sillä masennus, ainut aikuinen taloudessa ja lapset ei ole kovin hyvä vaihtoehto jossa sinnitellä. Apua saat kyllä kun lähdet vaan sitä rohkeasti hakemaan. Toivottavasti saat asiat järjestymään ja hyvää kesän odotusta sinulle.
Ihminen jolla ei ole ystäviä? Työpaikallani oli ihminen, joka kärsi sosiaalisista tilanteista. Hän ahdistui, jos ihmisiä oli samassa tilassa enemmän, kuin kolme? Hänen isänsä oli ollut alkoholisti, joka oli tehnyt itsemurhan. Lapsuus oli ollut yhä perheväkivaltaa. Hän pakeni elämäänsä itseensä ja pelkäsi kokoajan mitä muut ajattelee hänestä. Eli oli riippuvuusluonne, jonka siemen oli kylvetty lapsuuden kodissa. Nykyisin hän on vanhuuseläkkeellä. Todellisuudessa mitä väliä on sillä mitä muut ajattellee, koska jokainen meistä kantaa omat heikkoutensa mukanaan. Tietysti pienet lapset vie paljon aikaa, jos yksin huoltaa heitä. Lapset osaa myös ottaa kaiken huomion ja vammuuteen kuuluu kasvattaa heidät itsenäiseksi. Juhlapyhät ovat erityisen vaikeita, koska ne mielletään perheen yhteiseksi ajaksi. Ihmisen sosiaaliset taidot ovat hyvin monimutoiset. Ulospäin suuntauneena ihmisenä, on myös suuri työ pitää oma yksityisyys ja varata aikaa itselle.
Kyllä kuulostaa taas niin pmäkeläiseltä-mikä sitä kaupunkia ja teitä kaikkia siellä oikein vaivaa???
Sitä kun joku aikuinen kenen kanssa jutella, hetki rauhaa, toimeentulo ja yöunet niin ihminen jaksaa. Kun nuo asiat häviävät vuosiksi tai lopullisesti alkaa psyykkeen kasassa pito olla haasteellisempaa.
Täällä ei pidetä vieraista ihmisistä, eikä töitä oo kuin sukulaisille ja hirviporukalle.
Jos ei oo sukulaisia tai ystäviä niin hankala lähtee minnekkään persaukisen, etenkin jos ahdistus vienyt kaiken elämän tahdon.
Minulla ainakin parani elämänlaatu heti oleellisesti kun PÄÄSIN pois pmäeltä.
Olen asunut muualla ja tullut takaisin.Mielenterveysongelmat ei jäänyt sinne jonnekkin eikä hävinneet Pieksämäellä.
Kyllä se onnellisuus lähtee oman pään sisältä.Ei ulkoisista asioista.
Jos joku vittuilee,älä piittaa. Äläkä muutenkaan luota tai välitä muista ihmisistä.
Silloin olet onnellinen:)
Hiton paljon helpompaa on kun voi jutella jonkun aikuisen kanssa ja pystyy elättämään itsensä työllä mikä ei ahdista jokapäivä.
Mulla on ystäviä .In real life ja netissä,mutta silti debressio.Ei se katso ystävien tai tulojen määrään.Se masennus voi iskeä sinulle,joka luulet olevasi korkeammalla muita,paljon ystäviä,hyvä työ ja palkka.
Minulla työ osittain vei tähän.Voimia jokaiselle.Mielensairautta on monenlaista.Sitä ei edes aina huomaa itse. Sekin on sairautta,kun pitää ivata muita. Hyvin mielisairasta.Tai kytätä toisia.
Voi mennä lasten kanssa. Ots leluja tai kirjoja mukaan. Sieltä järjestetään apua tarvittaessa kotiinkin. Mene hakemaan apua itsellesi.