Onko kenelläkään tullut toisesta ihmisestä heti ensi kohtaamisella sellaista tunnetta, että tuohon ihmiseen on pakko saada tutustua. Ei pakko niinkuin elämisen ehto tai pakottaminen, mutta voimakas sisäinen tarve. Kuin kaikki ne sanat, jotka hän sanoo, ovat täydellisiä, osuvia ja juuri oikeita. Arkipäiväisiä, mutta niin jotenkin niin puhuttelevia. Jokainen katse on täynnä kysymyksiä. Hymy täynnä vastauksia.
Kokemuksia.
SekaiSin edelleen.
5520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä, juuri näin ja täysin järjenvastaisesti on minullekin päässyt käymään...
Pee?
On, ja jos listaan lisäisi vielä samanlaisen tavan ajatella, ja haaveet ja unelmat, jotka muistuttavat omia. On mielenkiintoinen kokemus tuollaisen ihmisen kohtaaminen.
Samankaltaisuus lisää liittymisen tarvetta.
Kolme vuotta sitten aika tarkalleen. Eikä kukaan ennen tai varsinkaan jälkeen sen ole pystynyt moiseen. Ihme juttuja. En vieläkään ole pystynyt luopumaan toivosta.
http://m.youtube.com/watch?v=eMJy68zlXv0
Ehkä joku päivä näen hänet uudelleen.