kadutko jotain häneen liittyvää

Olisi varmaan pitänyt uskoa kerrasta, että ei kiinnosta.

kyllä,en ala siitä tässä kertomaan.

Kadun, että päästin ihastuksen alussa palamaan liian suurella liekillä loppuun.Mitään niin valtaisaa kiintymyksen ja ihastumisen tunnetta en ole koskaan sen jälkeen kokenut.Mutta näin siinä käy kun jokin palaa roihuten...loppuun.
Silti olisin valmis sytyttämään uuden roihun.Hänestä en tiedä.

en. olen tehnyt kaikkeni.

jos en olisi, katuisin.

kadun sitä että en mennyt kun hän pyysi..

Jos voisin tehdä kaiken tekemättömäksi, olisi jo löytänyt kenties puheyhteyden ja sitä kautta tajunnut tyhmyyteni. Piti mennä mokamaan ensin nyt ei ole edes puheyhteyttä.

etten ottanut häntä tiukkaan halausotteeseen silloin kun se oli vielä mahdollista. =(

että.

En oikeastaan, miksi katuisin, jos olen sanonut rehellisesti kaiken...

Kadun. Minun ois pitäny reagoida hänen (naisen) tunteisiinsa heti, kun ne huomasin. Pidin sitä hänen taholta jonkinlaisena leikkinä, enkä uskonut että hän oli tosissaan. Nyt se on liian myöhäistä. Hän ei halua minua enää. Nyt en saa koskaan tietää, millainen hän olisi ollut minun kanssani. Varmaan ihan hyvä.

että luotin, en olisi uskonut olevani toiselle niin yhdentekevä

Kadun että annoin hänelle niin monta mahdollisuutta kun yhdestä kerrasta olisi pitänyt tajuta millainen hän on ja mitä hän tuntee (eli ei tunne).

Kadun , että en päästänyt häntä elämääni. Aikaa on kulunut vuosikymmeneniä. Silti edelleen välillä Ikävöin.

En kadu.Mitään ei ole vielä tapahtunut,kun en osaa häntä ja hänen ajatuksiansa lukea,ja hyvä varmaan niin.

olisin kertonut kuinka paljon pidän hänestä miehestä

Kadun ja harmittelen sitä, että välillä olen ujostellut hänen seurassaan enkä ole silloin ollut niin rohkea ja avoin.

kadun ainoastaan sitä, että elin hänelle ja unohdin itseni, sen kaikkein tärkeimmän, jos en itse voi hyvin en vain jaksa pitää kaikkia nauruja kädessä mitä osakseni on laitettu.

jos olen vihainen olen itselleni ja tyhmyydelleni, että aina juoksen siinä pirun juoksupyörässä ilman omaa tahtoa.

Olisin voinut olla reippaampi ja avoimempi hänen seurassaan. Pidin tietystä syystä suojamuurin päälläni. Suhteemme olisi ollut mahdoton ilman ongelmia, tai ehkä jopa menetyksiä.

Kadun sitä että päästin hänet elämääni. Ihastuin pahasti ja hän vain käytti hyväkseen. Koko ajan moitti eri asioista ja käyttäytyi omituisesti luoden huonoa tunnelmaa.En koskaan ollut hänelle tärkeä, vaikka hän olisi halunnut suhteen. Ihan pimeetä.

tottakai kadun, että rakastuin kerran siihen mieheen, mutta en enää välitä hänestä, enkä muistakaan miehistä. jäänyt vaan tämä tapa käydä kurkistamassa täällä. kai tämäkin menee vai ajan vietteenä..

Mitä sitä katumaan. Sanottu mikä sanottu. Mokia tekee ihmiset, ei eläimet.

Kadun sitä kun en heti tajunnut sitä ettei hän ole kiinnostunut.. Meni loputkin mahdollisuudet.

Aluksi kaduin, etten saanut koskaan sanottua suuria sanoja. Enää en kadu mitään, sillä näytin kaiken teoillani.

Hyvä! kun olette livenä jutelleet.

Kadun sitä etten silloin kun vielä rohkenin, kysynyt lupaa saada jutella hänen kanssa kaksistaan jossain rauhassa. Ehkä asiat olisi nyt toisin. En tarkoita, että hän olisi vastannut tunteisiini, vaan sitä että hän olisi silloin saanut minut järkiini. Vaan mitäpähän se hänelle kuului..

Kadun että päästin hänet pois

Jäädyin,,,

Vuosien takaa yhtä rumaa tekstiviestiä ja häijjyä vastausta, miksi rakkauteen niin reagoin

Kadun enemmän kuin mitään että join liikaa vappuna ja nolasin itseni hänen ja kaikkien yhteisten tuttujemme silmissä. Haukuin hänet täysin syyttä vaikka oikeasti olisin halunnut vaan läheisyyttä..

Kadun joka hetki kun hän ei ole yhteydessä muhun että miksi olen niin koukussa häneen. Sitten kun hän on läsnä, en kadu mitään.

Kadun sitä, että en mennyt juttelemaan hänelle vapaa-aikana eräässä paikassa jossa molemmat oltiin. Huomasin hänet vasta kun olin lähdössä. Olisin saanut ehkä tietää mitä musta ajattelee..Nyt vaan edelleen jätkä pyörii ajatuksissa ja tuijotan tyhmänä jos/kun näen. Nykyään kyllä vähemmän näkyy kun vaihtoi "työpistettä". Näkyy tai ei, kuvansa ei suostu lähtemään mun verkkokalvolta.

Sanojani jotka olivat ilmaa eräälle.

Kyllä harmittaa että olin viineissä enkä muista tarkkaa hänen nimeään(miehen) Sekin harmitti että yhteystiedot jäi vaihtamatta. Eikä illan jutustelun jälkeen nähty enää seuraavanakaan päivänä.

Kadun että menin yksipuolisesti ihastumaan häneen, laitoin viestiä saamatta vastausta. Nyt pitäis vaan jotenkin päästä hänestä yli ja jatkaa omaa elämää. Helppoa se ei tule olemaan sillä mies on mielessä kaiken aikaa (tai ainakin melkein) ja nähdään aika usein töiden merkeissä.

Juu. En pyytänyt naista mukaan saunomaan.

En mitään

Mitä sitä menneitä, jälkiviisaus ei auta asiaan. Vaikka kenties jotain, kenties kumpikin, kenties kumpikaan, mitä menneisyydessä muuttaisi. Toisaalta sitä voisi muuttaa paljonkin, monia asioita. Joskus jotain vääjäämättä tapahtuu, mistä ei seuraa kuin hyvää, tai sitten vain huonoa tai ei kumpaakaan. Onko tulevaisuus yhteinen vai muuten erikoinen. Sitän en tällä tiedolla vie kohti tulevaisuuden näkymiä enkä tässä hetkessä mieti.

En kadu mitääm. Kuhan vaan olisin tajunnut kaiken aikaisemmin. Se harmittaa.

Jotain varmasti.

Kärsimättömyyttäni ja väärinymmäryksiä, ettei tilanne valjennut. Varmistamattomuutta, tiloanteiden oikean laidan.

Kadun omaa tyhmyyttäni, sinisilmäisyyttäni, anteeksiantavaisuuttani, uskoani, kiltteyttäni, rakkauttani ja sietokykyäni hänen suhteensa.

Riippuu myös tulevaisuudesta. Selviääkö vai ei ja mitä selviää, yhdessä vai erikkeen.

nyt on päivä kun ajatukset tulee pätkittäin :D

Tulista rakastumista ja sen tuomaa tulistumista. Liian kuuma tapaus ;)

kadun kaikkea häneen liittyvää. hän oli niin nolla.

Kadun etten pysähtynyt hetkeksi, ottanut häntä kädestä kiinni ja kertonut mitä oikeasti tunnen sillä vaikka pitkään emme olisi ehtineetkään yhteistä taivalta matkustaa ennenkuin sairaus olisi hänet viereltäni riistänyt niin silti hetket hänen kanssaan olisi varmasti kantaneet menettämisen aiheuttaman surun ylitse. Tästä on aikaa jo toista kymmentä vuotta mutta silti kuukausittain pyörii vain hän mielessäin, hän oli sellainen sädehtivä tähti jonka valo sammui liian nuorena.

Kdun, että koskaan otin yhteyttä, kadun että kerroin tunteistani.
Ei ole mitenkään helpottanut.
Toinen kun ei vastaa. Mitään.
Kadun, että hänet ikinä huomasin.

kun vauduin omista asioista,eikä jutusta tainnu tullakaan sen kummempaa.
on hää kyllä sellanen jolle moni varmast avautuu helpost..

Kadun sitä että jäädyin, vaikka se oli asia jolle en voinut mitään.
Ei voi kun toivoa että hän näki minusta sen eikä ottanut katoamistani loukkauksena.

sitä että en halanut häntä kun tuli tilasuus ,olin niin muka ujo.en vaan uskaltanut .nyt jos hän tulisi mua vastaan ,menisin ja halaisin ja lujaa .


SIIS MIES ,TIEDÄT JOS LUET NÄMÄ NIIN HALAAN SINUA SEURAAVAN KERRAN KUN NÄEMME .nyt yritän uskaltaa .toivottavasti en saa korvilleni .

Kadun. , ei rakasteltu kun jäädyin.

Ehkä. Mutta mennyttä ei voi muuttaa ja vain tulevaisuuteen voi vaikuttaa.

http://m.youtube.com/watch?v=fFtGfyruroU

Kadun että yritin halata häntä, säikähti varmaan:(

Sanon vielä tämän, en voi katua mitään tehtyä, mitäpä sitä lusimaan sellaista, kaikella on tarkoitus, selviää jos selviää, jos ei niin ei.

Aina voi jossitella, jos en olisi tuntenut... Tunne tunteesi ja yritä siitä huolimatta elää, näinhän se menee. Voinko itse valita tunteeni, en voi, voin vain tuntea ne ja yrittää olla niiden kanssa sinut, ja niinhän mä tässä yritän.

Ja nyt oikeesti poistun :). En voi olla lähettämättä hänelle hyviä ajatuksia ( bittitaivas tietää)

Kadun, että hukkasin hänen osoitteensa sekä puhelinnumeronsa enkä ulkomailta käsin saanut mieheen enää yhteyttä (elettiin kännykätöntä 80-lukua).

Eniten kaduttaa se, että en silloin supersuudelmien lomassa rohjennut kertoa rakastavani häntä, varsinkin kun hiljattain, yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen, hänkin kertoi rakastaneensa minua kaikki nämä vuodet.

Ollaan nyt molemmat tahoillamme enemmän tai vähemmän onnettomasti naimisissa sen 2. parhaimman kanssa:-(

Olkaa rohkeita ihmiset:
puhukaa, rakastakaa ja rakastelkaa!