Olen tällä hetkellä 22v opiskelija ja jo pitkään kärsinyt masennuksesta, pakkoneurooseista tms. n.5 vuotta. Ongelma on vaan helvetin naurettava.. En uskalla/kehtaa hakea apua. Miten pystyisin nopeiten ja helpoiten mahdollisimman "piilossa" saamaan jonnekin aikaa koskien tilannettani. Päivät menevät tällä hetkellä ryypätessä ja koulu menee surkeasti itsemurhaakin olen harkinnut jo pitkään mutta en ole ainakaan vielä mitään lukkoon lyönyt.
Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta? Miten ja kuinka nopeasti sait apua?
Miten hankkia apua?
ujo idiootti :/
6
180
Vastaukset
- antimieluri
Ei kannatakaan mennä mielureiden kytättäväksi.
- dfgdfgdfg78678
Helvetin kauvanhan sen avun saamisessa meni, mutta kyllä se koulun terkkari ne ajat oiekisiin paikkoihin mulle hoiti kun kävin pyytämässä. Kerran on mm. tullut mielenterveyshoitaja hakemaan tunnilta asti kun olivat niin huolissaan mun mielenterveydestä.
Hei,
Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.
Jos haluat kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahden kesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.
Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-07, sunnuntaisin 15-07.
Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.
Lämpimin terveisin
Sos-kriisikeskus- ujo idiootti :/
Kiitos vastauksista.. En edelleenkään tiedä mitä tehdä, mutt ajattelin mahdollisimman pian soittaa edes jonnekin vaikka se hävettääkin.. Ja niin en varmaan sanonutkaan, että vanhempani ovat olleet osasyy etten ole uskaltanut hakea apua. Heidän mielestään mielenterveysengelmant ovat häpeä...
- elähäpeesuotta
Mielenterveys on minusta vain yksi terveyden osa-alue, ja olen täysin vakuuttunut, että ihan jokaisella on jossakin vaiheessa jonkinasteista mielenterveyden "häiriötä". Jos häpeää vaikkapa masennusta, niin eikö se ole vähän sama kuin jos häpeäisi diabetesta tai jopa luunmurtumaa; molempiin vaikuttaa perimä ja ympäristö yhdessä.
Tämän taidatkin jo tietää, mutta pakkoneurooseissa ei ole mitään hävettävää, vaikka siltä tuntuisikin. Kuka joutuu pesemään käsiään kymmenen minuutin välein pelätessään "saastumista" ja kuka koskettamaan kahvikuppia juuri oikeassa kulmassa, jottei mitään pahaa tapahtuisi - variaatioita on aivan yhtä monia kuin ihmisiäkin. Olen kuullut ihmisestä, joka joutui kävelemään ovesta niin, että ylitti kynnyksen juuri oikealla tavalla. Jos kynnyksen ylitti "väärin", hänen oli otettava uusi yritys ja jatkettava niin kauan, että onnistui ylittämään kynnyksen oikein. Ulkopuoliselle vähäiseltä kuulostava ongelma, mutta lopulta kyseinen henkilö kulutti suurimman osan ajastaan astuen sisään ja ulos samasta ovesta ja harkitsi vakavasti itsemurhaa asian takia.
Neuvoni on: Hae apua, äläkä häpeä ongelmaasi olipa se sitten millainen tahansa. Jokaisella on jossakin vaiheessa mielenterveydellsiä ongelmia, ne vain ovat eriasteisia. Jos vanhempasi ovat pitäneet mielenterveyttä jotenkin kaikesta riippumattomana itsestäänselvyytenä, niin omapa on asiansa. (Ja mikä hulluinta, lähes kaikki mielenterveyden ongelmat juontavat juurensa lapsuusaikaan, joten vanhempasi ovat luultavasti enemmän tai vähemmän syyllisiä ongelmiisi. Ei pahalla heitä kohtaan tietenkään :))
Ja kun haet apua, muista, että osa ihmisistä ei ole itse kokenut koskaan mitään sellaista kuin "masennus" tai "ahdistus" tai "pakkoneuroosi", eivätkä he siis välttämättä osaa suhtautua ihmiseen, jolla on todella huono olla. Tärkeää siis on, että jatkat avun hakemista, vaikkei heti tärppäisi. Kaikki psykiatrit eivät ole alansa ammattilaisia, ja siksi täytyy jaksaa hakea apua useistakin paikoista.
Voin luvata, että kun haet apua ja saat sitä kunnollisena, niin johan alkaa elämä kirkastua :)- En siis ole alalla
Aloittajalle kannustukseni. ja komppaan niin täysin "elähäpeesuotta"-nimierkkiä ettei oikein mitään lisättävää.
Pakkoneurooseista vielä sen verran kuitenkin, että oireilijalle ne ovat todella raskaita, mutta psykiatria luokittelee ne neuroottisiin sairauksiin eli lievimpiin mieleneterveysongelmiin.
Kuten edellä kommentoija toteaakin pakkoneuroosi voi ja kehittyykin yleensä arjen tilanteisiin, jotka sitten saattavat oireilijasta tuntua hyvin hävettäviltä, mutta ei ammattilaiset oireita "pisteytä" tai arvostele. Tilanne on vakava ja se pitää vakavasti ottaa silloin, kun ihminen omista oireistaan kärsii (kun ne haittaa elämää ja vie elämänlaatua).
Lievempänä (ei niin kovasti haittaa) näitä neuroottisia oireita esiintyy varmaan ihan kaikilla. Itselläni ainakin on joitain harmottomia.
Tsemppiä avunhakuun!!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663105
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai262193Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681759Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t251627Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161361- 281321
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61246Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281210Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101157Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu631067