Miten hankkia apua?

Ei kannatakaan mennä mielureiden kytättäväksi.

Helvetin kauvanhan sen avun saamisessa meni, mutta kyllä se koulun terkkari ne ajat oiekisiin paikkoihin mulle hoiti kun kävin pyytämässä. Kerran on mm. tullut mielenterveyshoitaja hakemaan tunnilta asti kun olivat niin huolissaan mun mielenterveydestä.

Hei,

Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahden kesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-07, sunnuntaisin 15-07.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Lämpimin terveisin
Sos-kriisikeskus

Kiitos vastauksista.. En edelleenkään tiedä mitä tehdä, mutt ajattelin mahdollisimman pian soittaa edes jonnekin vaikka se hävettääkin.. Ja niin en varmaan sanonutkaan, että vanhempani ovat olleet osasyy etten ole uskaltanut hakea apua. Heidän mielestään mielenterveysengelmant ovat häpeä...

Mielenterveys on minusta vain yksi terveyden osa-alue, ja olen täysin vakuuttunut, että ihan jokaisella on jossakin vaiheessa jonkinasteista mielenterveyden "häiriötä". Jos häpeää vaikkapa masennusta, niin eikö se ole vähän sama kuin jos häpeäisi diabetesta tai jopa luunmurtumaa; molempiin vaikuttaa perimä ja ympäristö yhdessä.

Tämän taidatkin jo tietää, mutta pakkoneurooseissa ei ole mitään hävettävää, vaikka siltä tuntuisikin. Kuka joutuu pesemään käsiään kymmenen minuutin välein pelätessään "saastumista" ja kuka koskettamaan kahvikuppia juuri oikeassa kulmassa, jottei mitään pahaa tapahtuisi - variaatioita on aivan yhtä monia kuin ihmisiäkin. Olen kuullut ihmisestä, joka joutui kävelemään ovesta niin, että ylitti kynnyksen juuri oikealla tavalla. Jos kynnyksen ylitti "väärin", hänen oli otettava uusi yritys ja jatkettava niin kauan, että onnistui ylittämään kynnyksen oikein. Ulkopuoliselle vähäiseltä kuulostava ongelma, mutta lopulta kyseinen henkilö kulutti suurimman osan ajastaan astuen sisään ja ulos samasta ovesta ja harkitsi vakavasti itsemurhaa asian takia.

Neuvoni on: Hae apua, äläkä häpeä ongelmaasi olipa se sitten millainen tahansa. Jokaisella on jossakin vaiheessa mielenterveydellsiä ongelmia, ne vain ovat eriasteisia. Jos vanhempasi ovat pitäneet mielenterveyttä jotenkin kaikesta riippumattomana itsestäänselvyytenä, niin omapa on asiansa. (Ja mikä hulluinta, lähes kaikki mielenterveyden ongelmat juontavat juurensa lapsuusaikaan, joten vanhempasi ovat luultavasti enemmän tai vähemmän syyllisiä ongelmiisi. Ei pahalla heitä kohtaan tietenkään :))

Ja kun haet apua, muista, että osa ihmisistä ei ole itse kokenut koskaan mitään sellaista kuin "masennus" tai "ahdistus" tai "pakkoneuroosi", eivätkä he siis välttämättä osaa suhtautua ihmiseen, jolla on todella huono olla. Tärkeää siis on, että jatkat avun hakemista, vaikkei heti tärppäisi. Kaikki psykiatrit eivät ole alansa ammattilaisia, ja siksi täytyy jaksaa hakea apua useistakin paikoista.

Voin luvata, että kun haet apua ja saat sitä kunnollisena, niin johan alkaa elämä kirkastua :)