Hei ja alkuun haluan toivottaa voimia ja jaksamista kaikille kohtalotovereilleni. Tämä päivä meni aivan omassa laadukkaassa seurassani, haluan jakaa teille päiväni jos se jotakin toista auttaisi. Minua ainakin joskus auttaa lukea muiden elämästä, voi samaistua niin paljoon. Niin heräsin tuossa yhdentoista ja kahdentoista välillä, enkä jaksanut heti nousta mutta siinä sitten tunnin sisään ylös, pari kuppia kahvia ja leipää sekä tippaleivän murut eiliseltä (söin eilen toisen rasiasta kun ei ollut ketään kenen kanssa jakaa). Katselin telkkaria ja koitin tehdä videoita webkameran avulla mutta jostain syystä ääni ei toiminut joten pelkkää pantomiinia sain aikaan. No tässä meni muutama tunti koneen ja telkkarin ääressä jumittaessa. Sitten jossain vaiheessa aloin siivoamaan, mutta tuntui että voimat loppuu kesken ja sain imuroitua vain puolet asunnosta ja pyyhittyä pölyjä. Ajattelin jatkaa viikonloppuna. Sitten aloin tekemään ruokaa, paistoin halloumjuustoa ja kananugetteja salaattiin. Sen jälkeen tuli sellainen ajatus että olisi kiva saada joku seuraksi syömään ja katsomaan leffaa, koitin kysellä paria tuttua mutta eivät jaksaneet tulla. Harmitti vähän aikaa. No mutta keksin siihen huonon oloni kuluksi lähteä käymään lenkillä. Se olikin oikeastaan tämän päivän paras hetki, sai kulkea lintujen keskellä metsässä raikkaassa sateen jälkeisessä tosin koleassa ilmassa mutta virkisti vähän. Haluan rohkaista muitakin teitä, jos on aivan toivoton ja masentunut olo niin menkää ensin käymään vaikka lyhyelläkin kävelyllä ulkona, asiat voivat näyttää hieman paremmilta sen jälkeen! Itsellänikin on vaikeaa yksin ulkona kävellessä esim vastaantulijoiden ohittaminen, laitoin pokkana aurinkolasit päähän ettei tarvitse katella ihmisiä silmiin.
Yksinäisten vappu
eeyore124
8165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samaan tapaan minunkin Vappu meni Nukuin myöhään ja lisäksi otin päiväunet. Illaksi virkistyin sen verran, että imuroin ja vaihdoin petivaatteet. Ulos en saanut lähdettyä, vaikka olisi pitänyt. Kohta taas yöunille
Se on hienoa jos saa jotain tehdyksi. Itsekin olin ylpeä siitä että sain vietyä roskat ja käytyä siellä lenkillä tänään! Koska olo oli puolet päivästä niin saamaton ja huono, itsesäälikin iski päälle kun kukaan ei koskaan pyydä mua minnekään. Täytyisi itse alkaa aktiivisemmaksi ihmisten tutustumiseen suhteen, tällä hetkellä tiedän olevanikin huonoa seuraa kun on tapahtunut niin paljon ikäviä asioita lyhyessä ajassa, olen ollut taas huonossa jamassa masennuksen suhteen. Mutta eiköhän tämä tästä...
Masennusta on niin erilaista. Oon suurimman osan ajasta helvetillisen ahdistunut, silleen ettei pysty toimimaan. Tekisi mieli repiä itsensä kappaleiksi. Tätä on kestänyt aika kauan taas. Ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia tai edes yksinäisyyttä ehtinyt kokemaan. Kirjoitan siksi kun mietin, et onko joku muukin masentunut näin helvetillisen ahdistunut suurimman osan ajasta?
MInulla oli tilanne joskus sellainen, etten pystynyt tekemään yhtään mitään ahdistuksen vuoksi. Jos menin sitten vaikka vain makaamaan sänkyyn, niin en voinut siinäkään olla rauhassa paikoillani hetkeäkään.
Nykyään on erilaista. Ahdistus vaivaa edelleen, mutta myös monenlainen toiminta ja sosiaaliset kohtaamisetkin onnistuvat välillä hyvinkin. Silti välillä tuntuu, että elämä on ahdistuksen takia merkityksetöntä, mistään ei voi kunnolla nauttia.
Tänään tuli taas hetkellisesti sellainen ajatus metroasemalle mennessä että mitä jos hyppäisi vaan raiteille, olisi niin helppoa. Mutta en oikeasti edes halua kuolla, en halua! En vaan jaksaisi tätä elämää päivästä toiseen samaa paskaa. Ajattelin jos saisin hankittua koiran niin se piristäisi kyllä paljon, mutta siitä huolehtiminen yksin olis tietysti isompi homma. Mutta tiedän että kyllä pitäisin siitä huolta enemmän kuin itsestäni.
Itse en aina edes katsele ihmisiä silmiin vaan tuijotan vain suoraan eteenpäin tai välillä katselen vain maahanpäin. Olen kai masennuksen myötä muuttunut jo niin epäsosiaaliseksi ettei jaksa kiinnostaa. Ahdistaa ja haluaisin vain pois tästä maailmasta, millään ei oikeasti ole mitään merkitystä.
:( voimia ja jaksamista sulle mies-25 v! tiedän tuon tunteen enkä edes itsekään osaa enää erottaa mikä tässä kaikessa on syytä ja mikä seurausta kaikesta, niin solmussa on omien tunteiden ja olosuhteiden kanssa ettei tämmöistä kyllä kestä loppuelämää... masennus on kyllä niin helvetillinen juttu. en sanoisi sitä sairaudeksi kun se kuitenkin on vaan oire jostain suuremmasta. itse en oo vielä selvillä mikä kaikki sen on aiheuttanut, onko taustalla joku yksi suurempi juttu (kuten epävakaa persoonallisuushäiriö) vai kaikki elämän aikana koettu paska yhteensä. suosittelen kyllä ensiavuksi lukemaan tällaisen kirjan kuin tunne lukkosi, siitä voi olla jotain apua itsetutkiskeluun.
Jos on paha olla ja jatuva ahdistus velloo sisällä, niin tuntemusten pukeminen sanoiksi ja se että kirjoittee noista ajatuksistaan, mitä on tehnyt tai jäänyt tekemättä helpottaa olos. Pahaa oloaan ikään kuin kirjoittaa ulos.
Vappuna kun ei ollut oikein mitään tekemistä, lähdin erään maahanmuuttaja vanhuksen luo. Hänellä on ollut aivoinfarkti ja alkavaa dementiaa. Pyysi että käydään yhdessä ulkona. Hänelle on tärkeää, että saa puhua omaa äidinkieltään, jota minäkin jotenkin osaan. Etanan vauhtia edettiin ja varmaan teki molemmille hyvää. Keksikään jotain hyödyllistä, vaikka pientäkin. Itse keräilen lenkillä roskia ja vien jätesäiliöihin.