.........Parisen vuotta, kun sukset ja sauvatkin meni ristiin ja sitten nähty vain ihan muutaman kerran..täytyy myöntää että ajatuksissani oli tunne pitkin päivää että hän ajattelee minua ja minä nyt tietenkin häntä..ja että vatsassani muljahteli siihen malliin perhosista ollessani jotenkin varma että hänet näen, yei...Lämmin henkäys ja tzädäm :oot siinä.
Tapahtuu tälläistakin ja olisi kiva vaihtaa kuulumisia mut tällä kertaa vastavuoroisuus kunniaan.
Tapahtuu tälläistakin ja olisi kiva vaihtaa kuulumisia mut tällä kertaa vastavuoroisuus kunniaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Laita hänelle oikean elämän puolella viestiä ja pyydä vaikka kahville tai syömään. Kirjoita nuo samat sanat mitä loppuun kirjoitit eli olisi mukavaa vaihtaa kuulumisia. :)
Hyvällä tuurilla pääsette jo vaihtamaan kuulumisia pian. :)
Pidän peukkuja että hyvin käy ja miksei kävisi...monet meistä unohtavat menneet ja ovat iloisia tuttuja tavatessaan. :)
Missäspäin sitä ollaan nähty..?
ei mennyt sukset eikä sauvat ristiin,vai menikö muka, ikävä on, edelleen,,
mukava kuulla tuollaistakin tarinaa...mulla meni lenkkarit ristiin yhen Hemmon kaa.
Pari askelta edellä..oikeesti olitko siinä..pahus...tajusin vasta hetkeisen kuluttua ja katosit jo kulman taakse. Tuskin pa hän mua ajattelee..mut tuo sattui aika lailla samoihin, kuin itselleni kävi.
Käytävät ovat pitkiä ja suoria. Odotuksen ja pelon sekaiset tunteet tuttuja niiden seinille. Samaa tunsin, hänkin tunsi. Tukehtuu ei uskalla hengittää, kuka näkee, mitä näkee, hiljaisuus laskeutuu. Odotin seuraavaa päivää samalla kun pelkäsin sen saapuvan.
Samalla kun halusin, pakenin, pelkäsin, ennenkaikkea itseäni, kuinka alas vajoaisin...
Odotan lepoa, mielenrauhaa, joka ei saavukaan. Sitten jännittäminen hellittää, jospa nyt muutos - mikään ei oikeastaan muutu. Kaikki palaa entiselleen, kaipuu ikävä ja epätoivo ja kysymykset vailla vastausta.
Kuitenkin jokin muuttui, tajusin etten voi, eikä hänkään voi, en ole enää yhtä sokea, lämmöllä ajattelen häntä vieläkin, joskus haikeasti, joskus rakastan hellästi, joskus intohimoisesti, kuitenkin tietäen että hän on jo mennyt ja minäkin menin jo.
Miksi kipinä kytee yhä, sitä täällä mietin. Saanko rakastaa etänä, en vahingoita häntä enkä häntä, vain itseäni.
Saat rakastaa etänä. Ei maailmassa luulisi olevan liikaa rakkautta. Miksi kipinä kytee yhä, mietin myös.
Välillä tilanteet menee siihen pisteeseen, että monenlaisia tunteita risteilee yhtä aikaa sekaisin ja kaipaa asioiden ratkeamista. Välillä sokaistuu. Välillä pelkää. Elämää kaikki tyynni, koko tunteiden kirjo.
Kyllä mielenrauhakin sieltä vielä saapuu, usko pois.
Joskus vaan helpottaa sekin, kun tietää etten ole yksin tunteitteni kanssa. Niin paljon me ihmiset muistutamme toisiamme näissä asioissa.
Niin, että saa rakastaa etäisesti, olen ns. varattu, en halua loukata häntä jonka kanssa elän, jonka joskus valitsin, ei hän ole huono ihminen.
Minä koen olevani, koska tunnen toista kohtaan niin syvästi, mutta annan itselleni anteeksi koska jokin, mikä kohtalo lie suorastaa asetti hänet tielleni, niin sen kirjaimellisesti koin. En pystynyt väistämään, järkytyin itse enemmän kuin koskaan, omia tunteitani. Koskaan en ole pettänyt, hänen kanssa olisin. Hän viisaudessaan tajusi tämän, enkä usko että hän mua niinkuin mä häntä.
En ole koskaan kaivannut ketään niinkuin häntä kaipasin ja hän oli kaikista elämäni vaihtoehdoista se mahdottomin.
Kyllä nykyään on helpompaa, yritän keskittyä elämääni.
Hyvää Sinulle.
Miten hän sen viisaudessaan tajusi?
Eheei, älkää foolatko itseänne. Yksipuolista jos oli, ei se vain sua ajatellu eikä se sun elämästä tienny. Turha perustelu.
Olet oikeassa, ei ajatellutkaan. En tiedä mistä tuo viisaus tähän tuli.
.. Joku tyhmä olisi tarttunut tilaisuuteen, en mä nyt niin pahan näköinen ole.