Nyt pöly on laskeutunut Jämin compair-onnettomuuden yltä, herää jälleen kerran kysymys saako lento-onnettomuuksista keskustella ollekaan?!?
Varsinkin tosi-ilmailijat yrittävät hyssytellä, kieltää ja rajoittaa sananvapautta. Esim. FF:llä tuli Räyskälän edustaja heti kieltämään keskustelun kun mainittiin mahdollisuus ohjaajan virheeseen...
Miksi ilmailuonnettomuuksien pitäisi olla pyhiä asioita joista ei saisi sanoa mitään ennen kuin raportti valmistuu vuosien päästä? Ja raportista varsinkaan ei saa sanoa mitään ääneen.
Varsinkin tosi-ilmailijat yrittävät hyssytellä, kieltää ja rajoittaa sananvapautta. Esim. FF:llä tuli Räyskälän edustaja heti kieltämään keskustelun kun mainittiin mahdollisuus ohjaajan virheeseen...
Miksi ilmailuonnettomuuksien pitäisi olla pyhiä asioita joista ei saisi sanoa mitään ennen kuin raportti valmistuu vuosien päästä? Ja raportista varsinkaan ei saa sanoa mitään ääneen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Miksi ilmailuonnettomuuksien pitäisi olla pyhiä asioita joista ei saisi sanoa mitään ennen kuin raportti valmistuu vuosien päästä?"
Tätä olen ihmetellyt, joskus ääneenkin. Sittemmin olen ihmettelyn lopettanut, mitäpä sitä itseään kiusaamaan. Selvää kuitenkin on, että asioiden mystifiointi heikentää turvallisuutta.
Olisi tärkeää luoda häpeän kulttuuri, koska häpeä ohjaa ihmistä tehokkaammin kuin abstrakti vaara. Saman tekevät ulkoiset rangaistukset. Pelko kolarista ei saa ihmisiä hiljentämään liikenteessä, mutta nopeusvalvonta saa. Oma henki ei kiinnosta yhtä paljon kuin sakot.
Ehkä ilmailupiireissä on insinööriharha, mekanistinen maailmankuva. Siellä kuvitellaan, että tieto ja analyyttisyys lisäävät turvallisuutta. En kuitenkaan usko, että moni psykologian ammattilainen tällaista näkemystä allekirjoittaa. Ihminen näet on viime kädessä irrationaalinen ja sosiaalista maailmaa noudatteleva olento.
Valistuksen tulisi olla tunteisiin vetoavaa, sosiaalisesti erottelevaa. Selvänä olet symppis ja kännissä ääliö tehoaa paremmin kuin faktat alkoholin haitoista. Tällaisen valistuksen taustalla on pyrkimys esittää ihminen kielteisessä tai myönteisessä valossa sosiaalisessa todellisuudessa. Ilmailupiirien analyyttiseen toteavuuteen pyrkivä ote ei auta ehkäisevien asenteiden rakentumisessa.
Samansuuntaista onnettomuuksien syiden peittelyä kyllä näkee muissakin pienissä porukoissa. Peittely ei kuitenkaan ole yhtä ilmeistä kuin ilmailupiireissä. Tässä esimerkiksi onnettomuuskeskustelu, jossa ensin hyssytellään, mutta kuitenkin päästään itse asiaan.
http://www.relaa.com/keskustelut/kiipeily/32096
Pidin ensin näkökulmaasi onnettomuuskeskusteluun outona - mutta sitten kävin tupakalla, ja alan olla samaa mieltä. Taivaalla on oltu riittävästi, eikä subjektiivista näkemystä välttämättä voi alan harrastajien tai ammattilaisten käsiin jättää. Ulkopuolinen instanssi on joka maassa ns. riippumaton. Riippumaton mistä? Jollain tapaa tuo Estonian julkisuushakuinen raportti pani tässäkin yhteydessä miettimään. Lähinnä sitä, onko sen tarkoitus edistää turvallisuutta vai vaieta. Kumpaankaan kysymykseen en rehellisesti pystyisi vastaamaan edes oikeudessa.
Ilman oikeaa tietoa on vaikea keskustella ja koska on helpompi syyttää laitetta kuin ihmistä niin lopputuloshan on selvä. Vika oli lentokoneessa. Jos vika kuitenkaan ei ollut lentokoneessa niin sitten vika oli pilotin lupakirjassa, siitä puuttui oikea kirjainyhdistelmä.
Sanokaa sille Räyskälän edustajalle että imee kahvaa ja jatkatte keskustelua.
Ilmailupuolella kuuluu kulttuuriin että hyssytellään ja pidetään asiat pimennossa.
Sama meno pongari puolella. Mitään ei kerrota kaverille ja kauhea kateus, jos joku saa kuvattua jonkun harvinaisuuden.
Saahan niistä keskustella.
Mutta nimettömänä tapahtuva mutujen heitteleminen ilmaan siten, että ei ole edes vaivauduttu lukemaan mitä kaikkea julkisuuteen on jo onnettomuudesta annettu, ei ole keskustelua.