Minkälaisia kokemuksia psykologeista?

Tästä voisi olla jotakin apua oikeanlaisen auttajan etsimiseen ja tunnistamiseen. Tsemppiä.

How to Choose a Counselor
August, 2010

"I am often asked for advice on how to choose a counselor. This essay is one response."

http://www.wildestcolts.com/psych_opp/a-coercion/10-choose_counselor.html

Parhaita ovat sellaiset, jotka kuuntelevat ja antavat potilaan itse puhua.

Itsellä oli nuorten puolella psykologi joka oli varmaan narsisti. Aluksi hän oli ihan mukava, mutta muuttui pikkuhiljaa todella vittumaiseksi. Hän valehteli monesta asiasta minulle ja aiheutti paljon harmia. En enää muista tarkkaan miten se nyt meni, mutta sain ammatillista kuntoutus tukea mutta en pystynyt jatkamaan koulua, ja pidin välivuoden, jolloin kävin vain yhtä kurssia. Hän sanoi että olen kusessa ja kaikki rahat peritään takaisin. Soitin kelaan ja sanoivat ettei mitään peritä takaisin. Hän myös haukkui minua loiseksi jonka itse heittäisi kotoa ulos, väitti ettei kelaan voi soittaa vaan sinne pitää aina mennä asioimaan itse (kärsin todella pahasta paniikkihäiriöstä tuolloin) ja kannattaa varata monta tuntia aikaa jonottamiseen ja asioimiseen. Kerran hän alkoi samantien haukkua minua kun tulin vastaan otolle, kuuntelin sen 10 minuuttia ja lähdin pois. Sähköpostissa jonka hän lähetti minulle luki ettei hän loukkaantunut ja milloin laitetaan uutta aikaa.

Nyt sitten olen käynyt vuosia aikuisten miekkarissa ja asiat ei ole edistynyt mihinkään. Lääkkeitä vaan naamariin ja niin poispäin. Joka käynti kerralla puhutaan siitä miltäs nyt tuntuu ja miten viikko meni, vaikka kuinka yrittäisin kääntää keskustelua niin ei onnistu. Kukaan siellä ei ole heittänyt esille onko tämä minulle hyvää hoitoa tai mikä muu voisi toimia omalla kohdallani.

Melko neutraaleja, kokemukset psykologeista. Tosin liian monet niistä luulevat olevansa joitakin ihmisyyden ylituntijoita, eikä tervettä minun kokemusteni mukaan hyödytä heidän kanssaan läpän heittäminen.


Yhdestä kallonkutistajasta - joka tosin oli psykiatrian alan lääkäri, eikä psykologi, jotka usein ovat empaaattisempia kuin psykiatrit, tosin haluaisin tehdä kantelun, mutta en voi kun siinä on vain sana sanaa vastaan, eikä kukaan ulkopuolinen ollut kuulemassa keskustelua ja omaa tyhmyyttänihän sille menin edes juttelemaan, kukaan ei pakottanut hänelle aikaa varaamaan. Siinä oli tilanne se, että menin valittamaan opiskelu- ja talousasia -stressiä ja elämän huolia kun läheinenkin vakavasti sairaana ( aivan tavallinen asia) ja elämässä surua paljon ja se tyyppi kohteli minua todella törkeästi: ensinnäkin koska ei tiedä fyyisestä sairaudestani, vähätteli täysin kun kerroin faktan joka on täysin totta, että olen ollut elämässäni kaksi kertaa kuukausia keskussairaalassa letkuissa ja saaneeni verensiirtoja, minkä seikan keskussairalankin lääkärit ihan täysin myöntävät, että ei kenen tahansa verinäytteitä kuljeteta kaksi kertaa kuukaudessa Heksinkiin asti seurantaan.. Noh, tämä tyyppi ivallisesti hymähteli tämä laillistettu psykiatrian alan lääkäri, että "ihanko totta?", sitten kun uskalsin sanoa, että en oikein jaksa, ja että voisiko olla parempi että jos vaikka saisin pari kuukautta sairauslomaa, tyyppi siihen, että: "no se vaan parantaisi sinun taloustilannettasi" - luuli siis, että mä olen joitakin yhteiskunnan tukia kuppaamassa. Raha- asiani olen hoitanut aina mallikkaasti, vaikka köyhä olenkin. Lisäksi antoi ymmärtää halveksuvasti, että olen muka "paljon vanhempi kuin muut opiskelijat" (missä vaiheessa opiskelijoille on määritelty ikä, milloin saa opiskella ja milloin ei, kysyn vaan..), kyseli asiaanliittymättömiä kysymyksiä kuten että missä tarkalleen ottaen olen ollut töissä ja viimeksi milloin tai sellaisia, ja puisteli päätään tekodramaattisesti, että " kyllä sinä olet niin (sairas, sitä tarkoitti) että meiltä täältä on mennyt paljon ihmisiä tuonne (tarkoitti paikallista mielisairaalaa..), missä voi kyllä yöpyä ja siellä sitten on psykiatri". Lisäksi uhkaili, että jos myöntäisi minulle sairauslomaa, olisin muka " sitten sinä olet kohta eläkkeellä", niillä sanoin. Lisäksi syytteli lääkielteiseksi: vitu tyyppi joka on syönyt Sandimmunia ja kortisonia ja solusalpaajia elömässään uskomattomat määrät, ei kaipaa näiden p*skapäiden puoskareiden psykiatrian hörhöjen lääketehtaiden sontalääkkeitä terveesen koppaan vielä päälle! Muista alkaneeni itkeä, siitä kohtelusta mitä sain, koska koskaan mua ei aikuisiässäni ole kohdektu niin mielivaltaisesti ja sairaalla tavalla! Ei olisi siis terveelle myöntänyt kuukauden parin sairauslomaa, mutta olisi laittanut terveen mielisairaan kirjoihin. Jos en olisi kieltätynyt.


Kyseinen lääkäri oli yksityisen opiskelijoiden terveydenhoitosäätiön lääkäri, ja kiitos vaan sinne, että tuhosivat akatemisen ihmisen uskon psykiatriaan tai psykologiaan tieteinä. inua koskevat paperit sieltä vielä joskus kerään, koska oikeasti kiinnostaisi tietää, mitä valheita ne nilkit on minun elämäni estämiseksi ja maineeni tuhoamiseksi sinne laittaneet. Mulle riittää jo se, että mulla on aika vakava fyysinen elinikäinen sairaus, enkä mä kaipaa enää mielenterveyspuolen tyypin leimaa, etenkään kun kaikki täysjärkiset lääkärit ovat sitä mieltä, että minä en tarvitse mitään mielenterveyslääkitystä. Enkä ole ikinä ollut mielisairas.