Hei. Olen 27v. nainen, joka on pitkään kärsinyt masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Olen lähiaikoina ollut niin masentunut, että en enää tiedä, mitä tehdä. Oikeastaan tuntuu siltä, että en ole koskaan ollut yhtä depressoitunut. En jaksa enää edes puhua tästä juurikaan, siksi ajattelin tulla tänne kirjoittamaan. Se on jotenkin helpompaa.
Olen menettänyt mielenkiintoni kaikkeen, koko ajan tekee mieli itkeä. Tulevaisuuden ajatteleminen on mahdotonta, en vain kykene miettimään esim. mitä teen ensi viikolla. Lisäksi olo on jotenkin sumuinen, maailma tuntuu omituiselta, mustalta pumpulimassalta, jota on joka puolella ympärillä ja joka saa minut miltei psykoosin partaalle. Todellisuudentaju on hämärtynyt oikein kunnolla. Ystäviä kyllä tapaan ja se auttaa jonkin verran, en vain halua antaa sairaudelle lupaa painaa minua sängynpohjalle. En vain tiedä, miten pitkään jaksan tällä tavalla....
Kommentit piristäisivät..
Olen menettänyt mielenkiintoni kaikkeen, koko ajan tekee mieli itkeä. Tulevaisuuden ajatteleminen on mahdotonta, en vain kykene miettimään esim. mitä teen ensi viikolla. Lisäksi olo on jotenkin sumuinen, maailma tuntuu omituiselta, mustalta pumpulimassalta, jota on joka puolella ympärillä ja joka saa minut miltei psykoosin partaalle. Todellisuudentaju on hämärtynyt oikein kunnolla. Ystäviä kyllä tapaan ja se auttaa jonkin verran, en vain halua antaa sairaudelle lupaa painaa minua sängynpohjalle. En vain tiedä, miten pitkään jaksan tällä tavalla....
Kommentit piristäisivät..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokeile ruokavalion muutosta. Minulta lähti taannoin masennus kun lakkasin syömästä leipää(yleensäkin viljatuotteita). Jotain pari kk meni kun kokeilin ja yli 10 vuoden masennus oli poissa.
Sori, mutta tuo kuulostaa lähinnä tosi huonolta vitsiltä.
Olin silloin pitkäaikaistyötön ja lääkäri oli harkitsemassa että laittaisi minut eläkkeelle. Sen jälkeen ei ole ollut masennusjaksoa, takana nelisen vuotta tasaista normaalia mielialaa.
Eihän se minustakaan järkevältä aluksi kuulostanut mutta se toimi. Luin jonkun verran teoriaa siitä kuinka monilla masennuksen aiheuttaa epäsuorasti suoliston ärtyminen. Viljatuotteet, karkit, sokerilitkut ja maito ovat sen pahimpia ärsyttäjiä. Ajattelin että miksi en kokeilisi tätä, mitään menetettävää kun ei oikein ollut.
Aiheesta löytyy paljon materiaalia englanniksi jos jaksaa etsiä.
http://www.medicaldaily.com/pasta-and-depression-grains-and-other-carbs-could-be-affecting-your-mood-261266
A research team led by Michel Lucas, Ph.D., from the Harvard School of Public Health, has finished conducting a 12-year study to determine carbohydrate-rich food’s association with depression. A total of 43,000 women with no history of depression were recruited for the study. Researchers asked participants about their daily eating habits and oversaw blood testing.
Results indicated that women who ate red meat and refined grains such as bread, pasta, and chips were at a 29 to 41 percent increased risk of being diagnosed with or receiving treatment for depression. Dr. Lucas and his colleagues were also surprised by the effect that carbohydrates had on inflammation, Prevention reports.
Saako kysyä että mkä masentaa?
Ehkä kannattaa yrittää juuri puhua ja vaikka kirjoittaa kuitenkin. Hyvä kun teit niin. Monesti sitä kautta saa "usvaisiin" oloihin ja maailmoihin otetta, jonka kautta ne lähtevät johonkin päin liikkumaan ja muokkautumaan, vaikka sitten hitaastikin.
Tunteiden tunteminen ja suru ovat yleensä hyviä ja auttavia juttuja, samoin hyvät kohtaamiset, ystävien tapaamiset, sopivissa määrin. Ja ylipäätään toiminta voimien mukaan.
Kun saa kiinni jostain tekemisestä, mikä edes vähän huvittaa, se voi auttaa eteenpäin pahoista paikoista.
En tiedä, onko näistä apua, mutta saa heijastella ainakin. Omien kokemusten pohjalta heittelin ajatuksia. Itselläni on ollut sellainen pitkähkö uupumisvaihe vielä pitemmässä masennuksessa meneillään, josta ehkä vähitellen ollaan juuri nousemassa ja etenemässä taas jonnekin, parempaan, toivon.