Vain yksi ystävä, mikä mättää?

Et tarvitse muita ystäviä kuin miehen. Sehän sinulla jo onkin. Oudot miehet eivät taas saa naista eivätkä kyllä ystäviäkään joten he ovat vielä yksinäisempiä kuin sinä.

Ei tässä kilpailla kuka on yksinäisin.

Minullakin oikeus ystäviin. Mutta kun tiedä miksi en saa niitä!

"Olen kait tosi rasittava, mutta kukaan ei kuitenkaan kerro mikä minussa on vikana."

Minua häiritsee myös se, että huomaan ihmisten elekielestä, etteivät he jaksaisi ikinä kuunnella juttujani, mutta kukaan ei sano suoraan, mikä niissä on vikana. Toisaalta voisinko olla mitään muuta kuin oma itseni? Ehkä sitä kuitenkin voisi kehittää omia vuorovaikutustaitojaan, jos joku antaisi vinkin, mikä niissä on vikana. Joskus olen miettinyt, että nauhoitan puhelimella jonkun tilanteen, jos vaikka siitä pääsisin jäljille, mitä pitäisi muuttaa.

Tosin olen ollut viime vuosina tilanteita sivusta seuranneena huomaavinani, että kukaan ei oikein jaksa kuunnella toisten juttuja, vaan kaikki haluaisivat vain olla itse äänessä. Ehkä osa meistä on vain herkempiä sanattomalle viestinnälle ja otamme tuon yleisen asenteen henkilökohtaisesti.

Mäkin olin ennen sitä mieltä, että kyllä pelkkä parisuhde riittää ihmiskontaktiksi (vanhempien lisäksi), mutta ei se pidemmän päälle riitä, ja alkaa melkein kärsiä siitä, ettei ole muita kontakteja. Itse olen niin masentunut, ettei mitkään miehen kavereiden bilekutsut jaksa kiinnostaa, ja luulen, että olen tartuttanut sen mieheenikin, hän on pikkuhiljaa jättäytynyt kaveriensa kelkasta, kun minä en ikinä lähde mihinkään. Nyt meitä on siis kaksi masentunutta ja yksinäistä ihmistä parisuhteessa, jota emme jaksa hoitaa.

Aloittajalle on muodostun itsestän outo minäkuva. Ja kun mieltää itsensä oudioksi, niin käyttäytyy sen mukaisesti. Onko kukaan sanonut sinulle, että olet outo?

Aloittaja on nainen.

On mua sanottu oudoksi silloin tällöin ala-asteelta asti.

Selväähän se on, että itsetuntoni on huono.