Juuh..tää on taas näitä öitä ku miettii et pitäs oikeesti saada apua..yksin himassa la iltana/yönä,täysin paniikin/ahdistuksen vallassa vaikkei sille tähän tiettyyn hetkeen kuuluvaa syytä löydäkkään,paitsi aina kun samassa huoneessa oleva isoveljeni,joka on jo kärsinyt jonkun asteisista mielenterveys ongelmista jo varmaan 9vuotta..
tosi tuskallista olla ihmisen kanssa samassa huoneessa (15m2) huone jaettu ikean kirjahyllyllä kahteen osaan.aina kun otan itseäni niskasta kiinni ja saan moodin päälle että nyt teen jotain tälle asialle,ei näin voi jatkua nii kuulen kuinka veljeni ahdistuksissaan huokailee ja pitää erittäin sairasta ääntä..aina kun menemme nukkumaan tai yritämme niin hän pyörii ja tuskailee ja ähkii nii äänekkäästi että en itsekkään ennään saa pysty saamaan unta..
voi kun vaan laskisin ne kerrat kun menen ulos pihalle imemään 1-5 tupakkaa että olen tarpeeksi tilt,voidakseni nukkua..puen korvalaput päälle ja yritän kuunnella jotain rentouttavaa..tilanne on jo mennyt niin pahaksi että ruvennut päihdyttämään itseäni ketipinoreilla (100mg) tupakalla..saanut äidiltä nuo kun hän niitä välillä unen tuloon syö.sairastaa jonkun asteista mieliala häiriötä.anyway,tilanne on jo tosi paha..olen ajatellut joka aamu että miten sen hengen sais riistettyä helpoiten ja olo on tosi seka noitten lääkkeitten takia,ei varmaan katsis syödä noita,mut kai oon jo jotenki koukus noihi tai jotai..eli tilanteeni on tämä..
asun isäni sairaan äitini ja veljeni kanssa,työtön tai en vain ole mennyt töihin 4kk siitä lähtien kun romahdin..rupesin vain pillittämään sängyssä enkä seuraavina 2 yönä saanut nukuttua vaikka pakotin veljeni sohvalle olohuoneeseen nukkumaan että saisin rauhassa nukkua.oli töissä semmoinen olo että meinaa hajota ja nukahtaa pystyyn.ei pysty puhumaan kellekkään kun ihan paniikissa.päivän päätteeksi ajattelin että nyt saatava apua,mutta tein aika väärin kun turvauduin päihteisiin.runsasta alkoholin käyttöä ja harvoin kannabista.
tiesin kyllä että kannabiksen poltto on tyhmintä mitä voi tehdä mutta minkäs teet.lopulta suljeuduin huoneeseeni ja katkaisin kaikki yhteydet kavereihini.nyt ollut 4kk sängyssä maannut,aika sairasta..olen aika varma että olen ollut psykoosissa jo varmaan 1kk ..Hmm,miltäköhän se normaali elämä tuntuu..en tunne ennään mitään tunteita..
muuta kuin sumussa elämistä ja vahvaa halua vain mennä pois,kadota usvaan..samanlainen tilanne oli päällä myös viimevuonna mutta selviydyin siitä kenties koska oli oma huone..myös 9v sitten oli täysin samanlainen tilanne ja siitä selviydyin koska muutin omaaan asuntoon ja sain töitä..myös ystävät auttoivat..avun hakeminen vaikeaa koska pitäisi varmaan sitä itsemurhaa yrittää ennen kuin pääsisi jonon ohi terapiaan tai jotain..
mitä tekisit jos olisit masentunut psykoosissa oleva 30v huonoon kuntoon mennyt luuseri joka asuu vanhemmilla..samassa huoneessa mielenterveys potilaan kanssa (tosin,oon itekki tullu vähintään yhtä hulluks).20.000e velkaa pikavippeihin.luottotiedoton.ei tyttöystävää tai ketään jota paskaankaan kiinnostais..
Huoh..tiedän kyllä aikaisemmista kerroista oppineena että ensi askel on puheapu ja jollekkin avautuminen ja se on todella tärkeää että pääsen pois tästä sairaasta ympäristöstä..tiedän että tämä ympäristö tekee minut todella enemmän sairaaksi..
Miten ihmiselle voi olla niin vaikeaa myöntää että jokainen ihminen on herkkä ajatteleva yksilö siinä sen alkoholisoituneen tai muuten vaan vastoinkäymisien/ympäristön vaikutuksesta karaistuneen ylimielisen egokuoren alla..
Olen aina ajatellut että meillä jokaisella ihmisellä olisi oltava ilmainen "pikaterapeutti" joka oikeasti välittäisi,ihan ala/yläasteelta asti.Eikä se saisi olla vain hollywood näyttelijöiden etuoikeus..mikään ihmekkään kun ovat ruudussa aina niin säteileviä ja vapaan oloisia kun ei mikään asia vaivaa..kun mielestäni maailassa on vain väkisinkin useimmilla meistä tullut mieleen asioita ja ikävimmillään niinkuin äidilläni vielä vanhemmalla iällä asioita jotka mietityttää ja joita ei kehtaa/tai leimautumisen pelossa vai viitsi kertoa tai ottaa puheeksi..äitini tapauksessa isäni traaginen kuolema jota hän piti sisällään lukio ikäisestä asti varmaan 40-50v,asti..
T
tosi tuskallista olla ihmisen kanssa samassa huoneessa (15m2) huone jaettu ikean kirjahyllyllä kahteen osaan.aina kun otan itseäni niskasta kiinni ja saan moodin päälle että nyt teen jotain tälle asialle,ei näin voi jatkua nii kuulen kuinka veljeni ahdistuksissaan huokailee ja pitää erittäin sairasta ääntä..aina kun menemme nukkumaan tai yritämme niin hän pyörii ja tuskailee ja ähkii nii äänekkäästi että en itsekkään ennään saa pysty saamaan unta..
voi kun vaan laskisin ne kerrat kun menen ulos pihalle imemään 1-5 tupakkaa että olen tarpeeksi tilt,voidakseni nukkua..puen korvalaput päälle ja yritän kuunnella jotain rentouttavaa..tilanne on jo mennyt niin pahaksi että ruvennut päihdyttämään itseäni ketipinoreilla (100mg) tupakalla..saanut äidiltä nuo kun hän niitä välillä unen tuloon syö.sairastaa jonkun asteista mieliala häiriötä.anyway,tilanne on jo tosi paha..olen ajatellut joka aamu että miten sen hengen sais riistettyä helpoiten ja olo on tosi seka noitten lääkkeitten takia,ei varmaan katsis syödä noita,mut kai oon jo jotenki koukus noihi tai jotai..eli tilanteeni on tämä..
asun isäni sairaan äitini ja veljeni kanssa,työtön tai en vain ole mennyt töihin 4kk siitä lähtien kun romahdin..rupesin vain pillittämään sängyssä enkä seuraavina 2 yönä saanut nukuttua vaikka pakotin veljeni sohvalle olohuoneeseen nukkumaan että saisin rauhassa nukkua.oli töissä semmoinen olo että meinaa hajota ja nukahtaa pystyyn.ei pysty puhumaan kellekkään kun ihan paniikissa.päivän päätteeksi ajattelin että nyt saatava apua,mutta tein aika väärin kun turvauduin päihteisiin.runsasta alkoholin käyttöä ja harvoin kannabista.
tiesin kyllä että kannabiksen poltto on tyhmintä mitä voi tehdä mutta minkäs teet.lopulta suljeuduin huoneeseeni ja katkaisin kaikki yhteydet kavereihini.nyt ollut 4kk sängyssä maannut,aika sairasta..olen aika varma että olen ollut psykoosissa jo varmaan 1kk ..Hmm,miltäköhän se normaali elämä tuntuu..en tunne ennään mitään tunteita..
muuta kuin sumussa elämistä ja vahvaa halua vain mennä pois,kadota usvaan..samanlainen tilanne oli päällä myös viimevuonna mutta selviydyin siitä kenties koska oli oma huone..myös 9v sitten oli täysin samanlainen tilanne ja siitä selviydyin koska muutin omaaan asuntoon ja sain töitä..myös ystävät auttoivat..avun hakeminen vaikeaa koska pitäisi varmaan sitä itsemurhaa yrittää ennen kuin pääsisi jonon ohi terapiaan tai jotain..
mitä tekisit jos olisit masentunut psykoosissa oleva 30v huonoon kuntoon mennyt luuseri joka asuu vanhemmilla..samassa huoneessa mielenterveys potilaan kanssa (tosin,oon itekki tullu vähintään yhtä hulluks).20.000e velkaa pikavippeihin.luottotiedoton.ei tyttöystävää tai ketään jota paskaankaan kiinnostais..
Huoh..tiedän kyllä aikaisemmista kerroista oppineena että ensi askel on puheapu ja jollekkin avautuminen ja se on todella tärkeää että pääsen pois tästä sairaasta ympäristöstä..tiedän että tämä ympäristö tekee minut todella enemmän sairaaksi..
Miten ihmiselle voi olla niin vaikeaa myöntää että jokainen ihminen on herkkä ajatteleva yksilö siinä sen alkoholisoituneen tai muuten vaan vastoinkäymisien/ympäristön vaikutuksesta karaistuneen ylimielisen egokuoren alla..
Olen aina ajatellut että meillä jokaisella ihmisellä olisi oltava ilmainen "pikaterapeutti" joka oikeasti välittäisi,ihan ala/yläasteelta asti.Eikä se saisi olla vain hollywood näyttelijöiden etuoikeus..mikään ihmekkään kun ovat ruudussa aina niin säteileviä ja vapaan oloisia kun ei mikään asia vaivaa..kun mielestäni maailassa on vain väkisinkin useimmilla meistä tullut mieleen asioita ja ikävimmillään niinkuin äidilläni vielä vanhemmalla iällä asioita jotka mietityttää ja joita ei kehtaa/tai leimautumisen pelossa vai viitsi kertoa tai ottaa puheeksi..äitini tapauksessa isäni traaginen kuolema jota hän piti sisällään lukio ikäisestä asti varmaan 40-50v,asti..
T
Vastaukset 3
Vanhimmat
jatkoa kun merkit loppu kesken
iedän kyllä sen,että ystäväthän ovat sitä varten että heille voi kertoa..minulla on ollut hyvä tuuri kun olen aina kaverini äidille voinut avautua kaikesta mutta en ole pitänyt häneen yhteyttä pitkiin aikoihin,koska alkoholi ja kannabis itsepohdiskelu tuokiot korvannut hänet..
Sanonpahan vaan että jokainen "kova" jätkä tarvitsee sen oman niin sanotun terapeutin,oli se sitten äiti tai oikeesti joku hyvä ystävä joka kuuntelee..mulla on ollut,mutta tuntuu että kaikki niin kiireisiä nykyään..on työt ,poikaystävä ja koirat yms..
Eli siitä vaan..lokeroikaa vaan minut päihteiden väärinkäyttäjäksi jonka pitäs vaan ryhdistäytyä,ottaa itteensä niskasta kiinni.mennä lenkille ja töihin..tiedän sen.olenkin jo rukoillut että saisin sen asunnon ihan sama mistä päin uudeltamaalta että pääsisin pois tästä sairaasta ympäristöstä..ainii,maksuhäiriö.ei onnaa..daa..taidan vetää neuroleptit naamaa ja käydä tupakalla,odottaa ihmeen tapahtuvan tai jotain..
Hienoa kun kirjoitit noin pitkän ja seikkaperäisen selonteon elämäsi vaiheista. Ei missään nimessä ole paikka alkaa moralisoimaan ja haukkumaan sinua noiden selviytymiskeinojen vuoksi.
Tuo ajatus, että jotain muuta ja ratkaisevaa olisi nyt tehtävä ja heti. Jokainen ihminen tarvitsee toisten tukea, peiliksi toisia ja kova tyyppi on henkilö, joka myöntää tämän puolen ja on sillä lailla rehellinen itselleen.
Voisiko isäsi auttaa sinua ja tämä äitisi ystävä. Kun sinulla on häneen luottamus ja olet pystynyt avautumaan, niin jospa päätät ottaa häneen yhteyttä. Kerro suoraan, että et ole jaksanut pitää viime aikoina yhteyksi.
Mene paikkakuntasi sosiaalitoimeen, terveyskeskusken kautta mielenterveyspolille ja selitä tilanteesi. Jos puhuminen suoraan on vaikeaa, niin kirjoita vaikka paperille niin teit tässä nyt.
Ei ole ihme, että noi sairaassa ympäristössä menee voimat ja turtuu ja lopulta ei jaksa enää tehdä mitään. Olet vahvin teidän perheessä.
Kirjoituksessa käy selväksi, että olet psyykeeltäsi terve ja saat elämäsi kuntoon. Sinun pitää päästä noista kemkikaaliesta eroon.
Vaadi vain hyvä, nuori mies apua ja hoitoa itsellesi. Teen se päätös hyt ihan välittömästi, ennen kuin kesälomat alkvat noissa hoitoympyröissä ym.
Nyt oelt tehnyt jo ensiaskeleen kirjoittamalla tänne. Jospa soitat sille äitisi ystävälle tai puhut isälle, että haluat asumaan toisaalle.
Ihan ensiksi tuo asuntojuttu: oletko hakenut kaupungin/kunnan vuokra-asuntoja? Niihin pääsee mielestäni ainakin joillain paikkakunnilla, vaikka olisikin maksuhäiriömerkintöjä. Tiedän, ettei ehkä houkuttele, mutta voisitko varata ajan paikkakuntasi sosiaalitoimistoon juttelemaan tuosta asuntoasiasta?
Ja niin kuin itsekin tiedät, ulkopuolinen apu olisi tärkeää sun tilanteessasi. Eli käsittääkseni omalääkäri voisi kirjoittaa lähetteen mielenterveystoimistoon/ psykiatrian poliklinikalle, jossa sulle tarjotaan lääkeapua ja jutteluapua.
Nää nyt on tällaisia käytännön ohjeita ja tiedän, että masentuneena tuollaiset yhteydenototkin voivat olla tuskan takana, mutta toivon, että jaksat hakea apua tilanteeseesi.