Hei,
haluan jakaa kaikille positiivisia kokemuksiaa siitä miten saimme apua masentuneelle puolisollemme. Terveyskeskuksesta, työterveydestä, ensiavustakin apua haettiin. Ensin hän pääsi lyhyille sairaslomille, kun ne olivat vain hetkellistä apua, niin lopulta päästiin psykiatrille ja tuli diagnoosi. Hakeuduimme terapiaan, maksoimme siitä paljon, teimme kotiharjoituksia, karsittiin tekemisiä ja menoja, otettiin joku toipumista edistävä harrastus tilalle.
Kaksi vuotta siinä meni ja nyt masennuksen oireista on päästy. ei itsetuhoisuutta, ei sänkyyn jäämistä. Toki ikävät asiat edelleen harmittaa, kuten terveitä kuuluukin, mutta ne eivät enää saa valtaansa. hän näkee jo iloisiakin asioita.
matka oli raskas, eikä suvusta ollut juuri avuksi. enimmäkseen haitaksi. jossain vaiheessa oppivat auttamaan lasten hoidossa kun jämäkästi pyysin/käskin, ja sanoin masennusjutun olevan ammattilaisten hoidossa. Pikkuhiljaa. Askel kerrallaan. Päiväkirjaa pitäen huomaa eron , ison kehityksen. muuten sitä ei ehkä huomaisikaan. jälkeen päin ajatellen se ei tuntunut niin pitkältä ajalta, mutta muistan kyllä olleeni todella syvissä vesissä. vieläkin pelottaa kävellä tietyn järven ohi kun muistan harkinneeni sinne juoksemista.
Toivoa on. apua saa. Masentunut harvoin vaan ymmärtää pyytää kunnollaa apua, kun se vielä nolottaa häntä niin paljon, ainakin meillä näin.
haluan jakaa kaikille positiivisia kokemuksiaa siitä miten saimme apua masentuneelle puolisollemme. Terveyskeskuksesta, työterveydestä, ensiavustakin apua haettiin. Ensin hän pääsi lyhyille sairaslomille, kun ne olivat vain hetkellistä apua, niin lopulta päästiin psykiatrille ja tuli diagnoosi. Hakeuduimme terapiaan, maksoimme siitä paljon, teimme kotiharjoituksia, karsittiin tekemisiä ja menoja, otettiin joku toipumista edistävä harrastus tilalle.
Kaksi vuotta siinä meni ja nyt masennuksen oireista on päästy. ei itsetuhoisuutta, ei sänkyyn jäämistä. Toki ikävät asiat edelleen harmittaa, kuten terveitä kuuluukin, mutta ne eivät enää saa valtaansa. hän näkee jo iloisiakin asioita.
matka oli raskas, eikä suvusta ollut juuri avuksi. enimmäkseen haitaksi. jossain vaiheessa oppivat auttamaan lasten hoidossa kun jämäkästi pyysin/käskin, ja sanoin masennusjutun olevan ammattilaisten hoidossa. Pikkuhiljaa. Askel kerrallaan. Päiväkirjaa pitäen huomaa eron , ison kehityksen. muuten sitä ei ehkä huomaisikaan. jälkeen päin ajatellen se ei tuntunut niin pitkältä ajalta, mutta muistan kyllä olleeni todella syvissä vesissä. vieläkin pelottaa kävellä tietyn järven ohi kun muistan harkinneeni sinne juoksemista.
Toivoa on. apua saa. Masentunut harvoin vaan ymmärtää pyytää kunnollaa apua, kun se vielä nolottaa häntä niin paljon, ainakin meillä näin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiva että kerroit kokemuksen täällä. Se varmaan rohkaisee monia, joilla tällä hetkellä on vielä tuo tie käymättä.
Itse omaisena , ja välillä jonkin verran masentuneenakin, sain paljon hyvää apua mm. Omaiset mielenterveystyön tukena ry yhdistyksestä. Niukat on heillä resurssit ja puitteet, mutta ammattitaito on rautaista. Joka ainut kerta kun epäilin ja ihmettelin heidän jotain kommenttia, se osoittautui lopulta turhaksi huoleksi ja kyse oli minun ymmmärtämättömyydestä masennuksen hoidon suhteen tai sairauden luonteen suhteen.
Suosittelen lämpimästi heitä masentuneiden omaisille!
Kylähän sitä apua saa jos haluaa, myös jos ei halua. Niin monen mutkan kautta minut passitettiin raskausaikana mielenterveyspuolelle vaikka sanoin moneen kertaan pärjääväni ilmankin. En halua viedä paikkaa joltain oikeasti sitä tarvitsevalta, koska ei minulla ole väliä yhteiskunnalle. Myönnetään, minulla on itsetuhoisia ajatuksia joka päivä ja se tuntuu vievän loputkin mielenterveyteni rippeet. Tekisi mieli vaan antaa lapsen kasvaa isänsä kanssa ja itse kadota pilaamasta heidän elämäänsä. Joo ei ehkä ihan tänne kuuluva, mutta sainpahan johonkin purkautua
Kiitos tarinastasi, tunnustaa!
Oli hienoa, että halusit jakaa selviytymistarinaanne puolison sairauden kanssa. Se kannustanee monia lukijoita. Kirjoittaessasi saat myös itsellesi näkyväksi miten olet voittanut yhden taipaleen elämässäsi ja perheenne selviytyi. Se myös valaa uskoa siihen, että mahdollisista tulevistakin koitoksista selvitään.
Kaikkea hyvää puolisollesi, sinulle ja lapsillesi.
toivoon nojaten
diakoni Meiju