Oon 15vuottias tyttö. Mul diaknosoitii masennus puol vuotta sitte ja siitä se ala mäki viel alko viiä enemmä alas.
Sossujen kaa tekeminen stressaa mua kamalasti. Mul jää aina huono fiilis ku oon jutellu jollee mun asioist.
Tajusin vähän aika sitte kuinka paljon mun viiltely on satuttan mun rakasta ystävää. Lupasin hänelle että en enää satuta itteeni ja sit se katkas välit. Oon päättän pitää lupaukseni mut se ei oo helppoo. Oon "koukus" viiltelyy. Itken joka ilta itteni unee ku mun tekee nii kovasti miel itteeni satuttaa mutta en pysty ku mun ystävän sanat pyörii mun pääs.
En jaksa enää! Mun tekee nii kovast miel satuttaa itteeni ja kaikkee. AUTTAKAA mua keksii toinen vaihtoehto.
Et mä en enää koskaa sortus siihen ja pääsisin joskus täst paskast pois.
Sossujen kaa tekeminen stressaa mua kamalasti. Mul jää aina huono fiilis ku oon jutellu jollee mun asioist.
Tajusin vähän aika sitte kuinka paljon mun viiltely on satuttan mun rakasta ystävää. Lupasin hänelle että en enää satuta itteeni ja sit se katkas välit. Oon päättän pitää lupaukseni mut se ei oo helppoo. Oon "koukus" viiltelyy. Itken joka ilta itteni unee ku mun tekee nii kovasti miel itteeni satuttaa mutta en pysty ku mun ystävän sanat pyörii mun pääs.
En jaksa enää! Mun tekee nii kovast miel satuttaa itteeni ja kaikkee. AUTTAKAA mua keksii toinen vaihtoehto.
Et mä en enää koskaa sortus siihen ja pääsisin joskus täst paskast pois.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luin tässä just kirjoituksesi.
(En jaksa nyt paljon kirjoittaa... mut vaan sen kerron, et minut vastaavasta tilanteesta auttoi ulos se kun satuin meneen seurakuntaan, nuorten kokoukseen; ei etukäteen uskoa tarvinnut.)
Kannattaa mennä ihmsiten pariin, vain seurakuntaan. En tarvitse uskis olla. Voi olla ajatuksissaans siellä vaikka eri mieltä ja niin saada ajatukset itsestä pois. Liikkuminen auttaa, musiikin kuntelu, puhuminen, kirjoittaminen. Ala kirjoittaa päiväkirjaa. Millaiset kotiolot sinulla on?
Mul on omasta mielestä ihan normi ok kotiolot. Iskä ja äiti, sekä sisaruksii.
En tosin pysty puhuu mun ongelmist vanhemmilleni koska tunnen satuttavani heitä ajatuksillani.
Taas joku teiniangstin vallassa vollottaa.
Joskus kyllä ihmettelen miten ihmiset pääsevät teini-iän hormonihelvetin ja kasvukipujen yli aikuiseksi.(varsinkin pojat)
Ymmärtääkseni masennus ja teiniangsti on PIKKUSEN eri asia. Kiitos tästä kuitenkin. Valaistuin kommentillasi.