Oletteko yksinäiset naiset ujoja+

En. En vain kohtaa vapaita oman ikäluokkani miehiä töissä enkä harrastuksissa.

Mitä ikäluokkaa tarkoitat?

Itse tunsin naisen jonka nuoruudessa oli tapahtunut jotain ikävää. Ei päästänyt miehiä puolta metriä lähemmäksi. Muuten mukavaa juttuseuraa mutta selvästi henkisesti rikki ja terapian tarpeessa.
Eli luulisin seksuaalisen hyväksikäytön tai raiskauksen olevan yksi syy.

Tuo ettei kohtaa omanikäisiä kertoo siitä että ei edes etsi mitään. Odottaa vaan että työpaikalle tulee se unelmien mies hakemaan.

Kaikki ei välttämättä etsimällä etsikään. Sitten jos sattuu kohdalle se ihminen, jonka kanssa synkkaa ja juttu luistaa, niin sitten tutustutaan paremmin.

Olen introvertti ja viihdyn hyvin yksin... Taiteelliset ja käsityöharrastukset, sekä luonto tuo sisältöä elämään.. Nainen heterosuhteessa joutuu harmittavan usein hoivaajaksi ja kyökkipiiaksi. Seuraa etsivät miehet harvoin miettivät, mitä HE voisivat kumppanille tarjota; keskittyvät vain siihen mitä haluavat saada. Pärjään varsin hyvin yksin ja seuraa on sen vaerran kuin kaipaan.

No en erityisen, ei vaan ole tullut sopivaa kohdalle.

Ujous on yhtä kuin nirsous.

En ole ujo.

En myöskään rum tai ylipainoinen. Mutta ei vaan riitä aika miehen etsimiseen enkä oikeen edes tiedä mistä sopivan löytäisi. Töiden kautta en tapaa miehiä enkä aikaa vievän harrastuksen. Ja ne muutamat netin kautta tavatut miehet eivät ole halunneet edes tavat kuultuaan että on lapsia ja parantumaton sairsus.

Joo, jotakuinkin. Harvoin, oikeastaan koskaan, tulee ajatelleeksiskeä mies. Olisi varmasti toisaalta rikkaampaa elämää, jos hyvä mies kohdalle sattuisi. Mutta harvoin edes huomioin miehiä erityisemmin. Tähänkin on tottunut. Ehkä sitten joskus.

En oikeastaan ole ujo, joskus olin, mutta nykyään aika puhelias kunhan puheseuraa löytyy. Seuran hakeminen vaan tuntuu sen verran isolle muutokselle että pitää jonkin aikaa kerätä rohkeutta, ja ylipäätään miettiä että oonko valmis suhteeseen jos sopiva löytyisi sitä kautta. Mutta pikkuhiljaa alkaa tuntumaan sille että voisi koittaa onneaan nettideitailussa. Jos sieltä vaikka löytyisi joku introvertti mies joka ei katso kieroon silloin kun haluan olla yksin.

Kumppania ei löydy ujostelemalla.

Ei ole välttämättä ujoutta.

Seurustelin edellisen kumppanin kanssa lähes 15 vuotta, seuraavalta ehdokkaalta odotan täysin eri ominaisuuksia. Haluan urheilevan, mielellään suht raittiin kumppanin. Parasta olisi, jos kännääminen ei kiinnostaisi lainkaan.

En ole etsimällä etsinyt uutta seurustelukumppania. Mutta ne henkilöt, jotka olisivat kiinnostaneet ovat joko olleet varattuja tai en vain ole törmännyt heihin uudelleen. En lähde baariin/ravintolaan kumppania etsimään. Baarituttavuudessa on riski, että henkilö viihtyy enemmän baarissa kuin missään muualla.

Lenkkeillessä ei ole tullut mieleen vaihtaa suuntaa ja lähteä kenenkään perään, jos vastaan on tullut komean näköinen ilmestys... ;)

Tuodaan vähän uuttakin näkökulmaa tähän. Minä kärsin kiputilasta, joka estää seksin perinteisessä mielessä eikä juuri kukaan mies lähde tällaisen kelkkaan. Muistakaa tämäkin mahdollisuus, kun painostatte sitä lähipiirinne ikisinkkunaista miehiä tapaamaan (etenkin jos hän ei itse ota asiaa koskaan puheeksi). Sukulaisnaisistani löytyy yksi samanlainen tapaus ja ystävistäni peräti kaksi on kertonut samasta ongelmasta. Joten meitäkin on enemmän kuin moni uskoo. Jotkut löytää miehen rinnalleen, mutta aika harvassahan nuo ovat. Toinen ystävistäni on naimisissa tästä huolimatta.

Käytän lähinnä vaiteliaisuutta torjuntataktiikkana, mutta kyllä minua lähestyvät miehet varmaan ihmettelevät, mikä tuonkin ongelma on, kun ei tuollaista asiaa oikein voi heti kättelyssä lyödä tiskiin. Ehkä pitäisi alkaa kokeilla sitäkin taktiikkaa, eipä minulla mitään menetettävääkään ole. :) Eivät ainakaan miehet jäisi miettimään, että heissä oli jotain vikaa.

olen ujo