Pienestä isoon

"onko touhu raskaampaa?

isomassa veneessä isommat vinssit joten voi ola purjehdus kevyempää.

"Entä kovempi keli ja reivaustarve? "

Jos isompi vene on samantapainen purjehdusominaisuuksilta kokoluokassan kuin pieni, niin ei muutu.

"Satamamanööverit,
"

painavampi vene vaati hitaampaa toimintaa.

" pinnatuntuma"

huonompi

"purjeiden käsittely?"

Dacroni painavaa, mutta laminaattipurje ei paljoa paina.

30–32-jalkaisissa on yleensä sisämoottori, mikä helpottaa satamamanöövereissa. Toisaalta isompi vene vaatii huolellisempaa ennakointia.

Pinnatuntuman ratkaisee enemmänkin veneen tyyppi kuin koko. Sama koskee reivaustarvetta.

Genuan halssinvaihto on työläämpää isommassa veneessä.

Lähinnä tulee mieleen:
-Spinakkerin käsittely. Isoa spinnua ei enää käsivoimin taltuta.
-Isopurjeen nostaminen käy jo työstä.
-Satamaan tulo vaatii parempaa ennakointia ohjauksessa. Käsivoimilla vene ei pysähdy yhtä helposti.
-Keulapurjeen koko alkaa olla sellainen että rullalaitteen edut voittavat sen haitat.

Muuten purjehtiminen ei ole raskaampaa, kunhan vinssit ym. ovat oikein mitoitetut.
Satamamanöövereissa veneen tyyppi eli raskas/kevyt merkitsee enemmän kuin koko sinänsä.

Väittäisin, että isommalla on kaikki helpompaa.

Se sietää keliä enemmän ja siinä on sisäkone, joten satamamanööverit helpottuu huomattavasti. Massasta on myös etua: Pienet tuulenpuuskat ei heiluttele merellä eikä satamassa niin herkästi.
Pinnatuntumaan koko ei vaikuta, muut seikat kyllä.

Purjeiden nosto on raskaampaa, lisääntyneen painon johdosta. Mutta toisaalta vinssit on myös järeämmät.
Vendat on yhtä helppoja kuin ennekin, jenniä ei vaan vedetä sisään saakka käsin vaan käytetään niitä vinssejä.

Sellanen muutos kaikessa tulee, että useimpia asioita ei enää tehdä suoraan käsin, vaan otetaan ne vinssit käytöön paljon aikaisemmin. Ja venettä ei pysäytetä laituriin tullessa käsin, vaan kipparin pitää jarruttaa koneella.

Pikkujuttuja, jotka menee selkärankaan yhdellä purjehduksella.

Isoin asia minusta on rungon ja kansirakenteiden tuulipinnan kasvaminen. Mitä isompi vene, sitä enemmän pitää ottaa huomioon, että sivutuuli "tarttuu" veneen kylkeen, oli sitten rantautumassa tai rannassa/satamassa kiinni. Pahiten ilmiö vaikuttaa, kun erehtyy menemään pussinperälle johonkin satama-altaaseen. Eli ennakointia tarvitsee hiukan enemmän, ettei tule hölmöiltyä. Toki tuolla ei ole merkitystä, jos purjehtii vain Karibialla ja kiinnittyy aina haalauspoijuihin.

Toinen asia on, että syväys tahtoo kasvaa veneen pituuden myötä. Tutut paikat, väylät ja satamat eivät ehkä enää kelpaakaan.

Isommassa tuo mainittu hitaustekijä tosiaan helpottaa monessa asiassa. Vaimoni opetteli lainatulla vakaalla pitkäkölisellä 39 jalkaisella rantautumisten ohjauksen (kun hoidin ankkurin/poijun ja keulan), jonka jälkeen siirryttiin omaan herkkäliiklkeiseen 24 jalkaiseen jossa homma jo sujui. Nyt oma vene koon ja ominaisuuksian puolesta on tuosta välimaastosta ja parisuhde ja työnjako edelleen sama.

Se, että genoa pitäisi vetää vinssillä sisään tai että isopurjeen nosto kävisi työstä vielä näissä 3.. kokoluokissa, ei kuulosta ihan asianmukaiselta. Epäilen että varusteissa tai tyylissä on silloin jotain vikaa. Jossain on liikaa kitkaa tai purjetta nostetaan vedossa tms. Erityisesti, jos iso nostetaan maston jalalta, jossa on vähiten kitkaa (nostinköysi kulkee vain 2 kehrän kautta) ja paras työasento, vinssiä ei pitäisi tarvita kuin loppukiristykseen; näin ainakin 28 m2 purjeessa jossa 18 ratsastajaa.

Satamassa suuri ero on perämoottorin vaihtuminen sisäkoneeseen, jossa on voimaa aivan erilailla. Vene on siis moottorilla hallittavissa kovassakin tuulessa, toisin kuin perämoottorilla. Toisaalta käsivoimin vene ei enää ole hallittavissa. Luonnonsatamien käyttökynnys nousee, muttei ehkä vielä merkittävästi tuossa kokoluokassa.

Purjeet ovat paljon isompia, jolloin niiden käsittely, varsinkin kuljettaminen ja viikkaaminen on työläämpää. Siksi noissa onkin lähes aina rullalaite.

Purjeiden nosto ja skuuttaus ovat enemmän tekniikkalajeja. Isopurjeen nosto on raskasta istuinkaukalosta, mutta sujuu edelleen mastolta helposti. Spinnuskuutti vaatii vinssin käyttöä jo keskituulessa. Vendat genualla ovat melko työläitä, mutta fokalla edelleen helppoja. Ei voiman takia, mutta kelattavaa on paljon.

Kovassa kelissä isompi vene on paljon rauhallisempi ja mukavampi. Reivaustarve ei muutu koon mukaan, mutta on venekohtaista.

Satamassa on hankalampaa. Vene ei mahdu pieneen koloon ja venettä ei etenkään nainen pysty ehkä liikuttamaan käsivoimin mihinkään tuulessa. Melkein kaikki operaatiot täytyy siis tehdä koneella. Ankkurikin on painavampi. Vesillä ei ole koolla niin väliä ainakaan hankaloittavaan suuntaan.

Ton kokoisia veneitä on vielä helppo/kevyttä käsitellä vielä ihan yksinkin pois lukien extreme kelit. Satamassa ainoa haitta on lisääntyvä pituus, mutta missään nimessä mikään ongelma, kun muutamien manoverien jälkeen olet sinut uuden aluksesi kanssa. Lisääntyneestä painosta on mielestäni vain positiivista hyötyä, sillä lisääntynyt massa liikuttaa venettäsi ja pieni tuuli ei sekoita manovereita, ja kyllä tollasta 3000-4000kg venettä jaksaa käsivoimin vielä liikutella laituri rumbassa ilman kone apuja.

Ainoa haitta on keväällä kun rupeat vahaamaan ja maalailemaan, siinä tuo 10 jalan kasvu hieman rassaa : )

Pikkuveneessä voit kompensoida virheitäsi lihasvoimin, isossa se on raskaampaa. Mutta, mikäli manööverit sujuvat pikkuveneellä kauniisti ennakoiden, en ennakoisi ongelmia isommallakaan. Ja valitettavasti päinvastoin myös. Harjoittele siis pienellä ensin.
Muutos isompaan on käytössä pelkästään positiivinen. Hankintahinta on isompi, mutta antaakin paljon enemmän. Raskain ero on kevät- ja syystoimissa. Isossa on monta huolenpitoa vaativaa vempelettä ja kylkeäkin enemmän puunattavana.

Annan neuvon:-ota yhteyttä Kalu Kauppiaaseen on Saaristomeren paras purjehtija ja opastaa mielikseen sinunkin vaimoasi! Hänellä on juuri tuon kokoinen venho itselläänkin.

22 -jalkaisesta 32 -jalkaiseen on sopiva askel ja se kannattaa tehdä, jotta perhe jatkossakin viitsii tulla mukaan merelle. Mitään pulmia tuskin käsittelyssä enää tulee. Ne ovat tulleet koetuiksi jo sen 22 -jalkaisen kanssa.

Se, onko tähän asti ollut kipparina vai gastina 22 jalkaisessa, ratkaisee ehkä eniten. Kipparoineelle ei muutos isompaan ole vaikea, mutta kakskakkosen gastista 32:n kippariksi voi sitä parit ekat reissut ollakin. Itse en tosin ole koskaan ollut gastina missään veneessä, joten kokemuspohjaa tästä en omaa.

Avomerireissujen pidennysmahdollisuus antaa aktiiviselle purjehtijalle ehkä eniten isompaan vaihdettaessa. Maarianhamina ei enää olekaan se miellyttävän purjehduksen maksimi, vaan se voi olla Visby, Höga Kusten tai ajan salliessa vaikkapa Karibia. Suomalaisia kakskakkosia ei käytännössä näe ulkomailla, mutta 30 -jalkaisia useinkin.

Asumisen taso nousee hurjasti isommassa. Seisomakorkeus, kunnon pentteri, lämmin vesi, uuni, ilmakeskuslämmitys ja hyvä vessa muuttavat purjehtijan askeetikosta nauttijaksi.

32 -jalkainen alkaa olla sen kokoinen vene, että sen vaihtoa suurempaan, vaikka nelikymppiseen, kannattaa jo tarkoin harkita. Pystyykö sitä 40 -jalkaista oikeasti hyödyntämään, eli riittääkö vapaa-aika ja rahat. Yleensä kookkaammat purret ovat pahasti vajaakäytöllä, maileja kaikilla tulee tuskin tuhattakaan kaudessa.

Olen läpikäynyt ketjun 22-32-37 ja lopulta löytänyt riittävästi purjehdusaikaakin. Jäämällä tasoon 32 sitä aikaa vain olisi saanut jo muutaman vuoden aiemmin. Mutta 37 taas antaa enemmän...