Haluan sen onnellisuuden takaisin minkä joskus omistin.

Kaikki asiat tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan. Rakas ihminenkin ajattelee nykyisin vain itseään eikä kukaan tunnu ymmärtävän miltä minusta tuntuu. Olen yrittänyt kertoa, pyytää, jutella mikä painaa, mutta saan vaan haukut niskaani. Minulla on ongelma. En uskalla edes kirjoittaa, kun kaikki tulevat netissäkin vain haukkumaan kuinka idiootti minä olen ja olen ihan hullu. Saattaa siltä kuulostaakin ja kohta olen todella hullu koska tämä ongelma syö minua paljon. Olen nähnyt paljon painajaisia tästä harmista ja olen kokoajan hermostunut ja stressaantunut. Stressaan sitä asiaa paljon ja kukaan ei ota sitä vakavissaan. Miksi kukaan ei halua edes sen verran joustaa että tekisi niin kuin minä haluan. Minulla olisi parempi olla ja onnellista elää. Mutta ei. Miksi minun annetaan kärsiä näin? Kukaan ei edes yritä ymmärtää. :-(
Eikö tällainen kokoajan kestävä stressaaminen ole jo haitallista? Olen jo alkanut huomata sen. Yritän todella paljon unohtaa sen asian ja olla stressaamatta, mutta ei se piru vie lähde mitenkään pois. En pysty saamaan sitä mielestäni pois. Yritän kaikkeni.