Ongelmani todellinen luonne alkaa selvitä. Syy ei ole vääristynyt ajankäyttö, kohtuuttomat vaatimukset itselle, introverttius, joku ulkoinen tai sisäinen puute, joka saa muut häipymään luotani...Syy ei ole älykkyys tai liiallinen asioiden analysointi, eikä se että ihmiset eivät pystyisi hyväksymään toisen erilaisuutta edes joissain piireissä. Syy ei ole edes sopeutumiskyvyttömyys tai se etten osaisi olla muiden kanssa. Syy on liialliset vaatimukset muita ihmisiä kohtaan. Se että se mitä todella haluan ei olekaan sosiaalista vuorovaikutusta. Haluan ystävyyttä, tai jotain paljon enemmän. Haluan ihmisen, joka
-Ymmärtää minua
-Ei ole kaikesta samaa mieltä kanssani
-Jakaa koko elämäni
-On aito
-Jolla on aikaa olla kanssani
-Ei ole täysin samanlainen kuin minä
-On edes vähän samanlainen kuin minä
-Kuuntelee minua
-Jolla on jotain annettavaa minulle
-Jolle minulla on jotain annettavaa
-Joka arvostaa minua ja muita ihmisiä
-Joka näkee myös puutteet minussa
-Jolla on luonnollinen tarve olla kanssani, ja
-joka ei vedä mitään roolia
En välttämättä puhu seurustelusuhteesta, vaikka sellainen täyttäisikin nämä vaatimukset parhaiten. Luultavasti etsimäni ihminen voisi olla myös hyvä ystävä tai jokin sen kaltainen hengenheimolainen.
Ongelma on se, että en tiedä mistä sellaisia ihmisiä voi löytää. Kavereita kyllä saa, kun uskaltaa mennä puhumaan. Jotain irtosuhteita tai hataria seurustelusuhteita varmaan löytäisi helposti jos olisi aktiivinen. Ongelma on se, että etsin jotain suurempaa. Kaiken pitäisi olla kestävällä pohjalla ja perustua luonnolliseen tapahtumaketjuun. Ilman teeskentelyä ja oman edun tavoittelua. Ilman pinnallista ja hölmöä liehumista.
-Ymmärtää minua
-Ei ole kaikesta samaa mieltä kanssani
-Jakaa koko elämäni
-On aito
-Jolla on aikaa olla kanssani
-Ei ole täysin samanlainen kuin minä
-On edes vähän samanlainen kuin minä
-Kuuntelee minua
-Jolla on jotain annettavaa minulle
-Jolle minulla on jotain annettavaa
-Joka arvostaa minua ja muita ihmisiä
-Joka näkee myös puutteet minussa
-Jolla on luonnollinen tarve olla kanssani, ja
-joka ei vedä mitään roolia
En välttämättä puhu seurustelusuhteesta, vaikka sellainen täyttäisikin nämä vaatimukset parhaiten. Luultavasti etsimäni ihminen voisi olla myös hyvä ystävä tai jokin sen kaltainen hengenheimolainen.
Ongelma on se, että en tiedä mistä sellaisia ihmisiä voi löytää. Kavereita kyllä saa, kun uskaltaa mennä puhumaan. Jotain irtosuhteita tai hataria seurustelusuhteita varmaan löytäisi helposti jos olisi aktiivinen. Ongelma on se, että etsin jotain suurempaa. Kaiken pitäisi olla kestävällä pohjalla ja perustua luonnolliseen tapahtumaketjuun. Ilman teeskentelyä ja oman edun tavoittelua. Ilman pinnallista ja hölmöä liehumista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ne on harvassa. Pitää myös asua vierekkäin, ei se muuten onnistu.
Löysin aika pitkälti itseni tekstistäsi, mutta en sitä vielä lähtisi kumminkaan valaistumiseksi kutsumaan. Tietyn tyyppinen hoksaaminen tuo omanlaisen eufoorisen tuntemuksen, koska kaikki on selvinnyt. Se on vain osa valaistumista kultaseni. Mutta erittäin hyvä teksti! Kovasti itsekin pyrin etsimään samanlaista ihmistä vaikka kavereita kyllä on jonkun verran, mutta kyllä sitä kaipaa ihmistä, ehkä jopa ihmisiäkin, ketkä ovat samalla aaltopituudella, välillä näpäyttäen omalla eroavaisella mielipiteellä tai näyttämällä oman tapansa ajatella/hoitaa asioita. Mulla joskus sellanen muistaakseni oli, mutta se ei sitten mennytkään kuten aluksi oli luullut. Kovasti ne ihmiset muuttuu, mutta elämä kun on jatkuvaa sykliä niin mitä sitä suotta luovuttamaan. Kyllä aitoja ihmisiä löytyy vielä. :)
Kaikkea hyvää hengenheimolaisen löytämiseen!
Aloin vain miettiä, että oletko se sinä. Jokatapauksessa tarvitsen jonkun, mutta minun on hyvin vaikea uskoa Suomi24:n seuranhakumahdollisuuksiin. Onneksi en näemmä ole täysin yksin.
Hahah, eipä sitä itsekään tule täällä juuri pyörittyä. Kävi vaan aika pitkäks yks ilta ja muistin, että jotkut kirjotukset saa huvittumaan täällä. Yksinäisyyden keskellä sitten päädyin tarkastamaan tämänkin osion. Joka oli kuin olikin hyvä ajatus, koska huomasin myös etten ole yksin oman tiensä kulkija. Tulin tarkastamaan, jos viisaammat olisivat laittaneet hyviä neuvoja, näköjään vähän huonolla menestyksellä. Yllättävintä on, että se joku/jotkut voi olla aivan erilaisia, keitä ei välttämättä osaisi odottaa saapuvan elämään. Se tapahtuu aina todella yllättäen.
Tajusin, etten tartte kamuja ollenkaan. Kaikki toimii rahalla. Rahalla saa ja autolla pääsee.
Kamut on rasittavia. Yleensä ne vaahtoo omista asioista eikä jaksa kuunnella muiden asioita. Ne keksii kaikkee ärysttävää tekemistä, miksei voi olla hiljaa paikoillaan välillä? Kamut lainaa rahaa ja takasin maksua saa kinuta. Kamut on kateellisia tai ainakin ne vertailee muita itseensä jatkuvasti. Ne puhuu muista pahaa selän takana. Niden aikataulussa ois hyvä toimia koska ne on niin hyper-kiireisiä ja tärkeitä ihmisiä. Ne tykkää tyhmistä leffoista. Ne mieluummin kattoo "vaan jotain" paskaleffaa kuin olisi kerrankin hiljaa ja lepäisi.
Mää en jaksa. Yksin on kivampaa.
Uskoisin, että kaikki me haemme tuollaista ihmistä. Tosin yhdessä kohtaa vähän epäröin: mitä tarkoitat ilmaisulla "jakaa koko elämäni"? Minusta ihan kaikkea ei tarvitse jakaa, siis elää jonkinlaisessa symbioosissa, vaan molemmilla pitää säilyä edelleen myös oma identiteetti, oma historia, omaa aikaa, jopa omia salaisuuksia.