Mitä pitäisi tehdä, kun alkaa jo yksinkertaisesti olemaan niin paljon huolia ettei enää tunnu mikään miltään? Kaikki alkaa jo olemaan niin harmaata etten enää tiedä mitä pitäisi tehdä, en enää saa mistään piristystä kun ei mitään saa tapahtumaan HETI.
Huolia on tällä hetkellä (prioriteetittäin järjestyksessä):
-Ammattikorkeakouluun pääsy (todella paljon aineistoa luettavana pääsykokeeseen)
-Liikunta, pohjelihas on tulehduksissa ja juokseminen on todella hankalaa eikä ole varaa mennä käymään hakemassa sairauslomaa koska olen juuri ollut pari viikkoa sitten jo kipeänä kuumeessa.
-Parisuhde ei oikein kukoista, olen kyllästynyt naisen sairaalloiseen riippuvuuteen minuun (haluaa minun kanssa olla joka ikinen hetki, HETI kun työt loppuu sitten joko skypellä tai viikonloppuna on PAKKO olla hänen kanssaan, muuten alkaa itsemurha uhkailu yms masennus jne. koska hänellä ei ole muita kavereita/ystäviä/mitään kuin minä, koska kaiken muun jättänyt aloitettuaan suhteen minun kanssa)
-Oman vapaa-ajan vähyys, olen toimistotöissä ja työmatkoihini menee 1,5 tuntia junalla matkustaessa, yhteensä siis 3 tuntia työpäivä 7 h 45 m
-Haluaisin ostaa jotain itselleni, tai asua omassa asunnossa, mutta minulla menee ainakin vielä kolme vuotta kun joudun menemään opiskelemaan vielä kolmeksi vuodeksi, joten ansaitut rahat menevätkin sitten siihen, pakko säästää kaikki.
-Kukaan ei ota minua tosissaan, koskaan.
-Tyttöystävän kova halu sitoutua, itse haluaisin vain olla itseni herra enkä ketään muuta palvoa.
-Elämän tyhjyys
Oikeasti en enää jaksaisi tätä taakkaa kantaa, tuntuu kuin minulta vietäisiin kaikki ja minun elämäni valuisi hukkaan. :(
Olen tosin TODELLA onnellinen ainoastaan siitä että juuri viime talvena sain armeijani suoritettua joka oli jo lapsesta asti ahdistanut minua, en missään nimessä menisi ajassa takaisin päin koska joutuisin käymään sen helvetin uudestaan läpi, edelleen kärsin sen aiheuttamista traumoista, en vieläkään luota keneenkään.
Kumpa pääsisin taas opiskelemaan, silloin ei ollut mitään huolia eikä murheita...
Huolia on tällä hetkellä (prioriteetittäin järjestyksessä):
-Ammattikorkeakouluun pääsy (todella paljon aineistoa luettavana pääsykokeeseen)
-Liikunta, pohjelihas on tulehduksissa ja juokseminen on todella hankalaa eikä ole varaa mennä käymään hakemassa sairauslomaa koska olen juuri ollut pari viikkoa sitten jo kipeänä kuumeessa.
-Parisuhde ei oikein kukoista, olen kyllästynyt naisen sairaalloiseen riippuvuuteen minuun (haluaa minun kanssa olla joka ikinen hetki, HETI kun työt loppuu sitten joko skypellä tai viikonloppuna on PAKKO olla hänen kanssaan, muuten alkaa itsemurha uhkailu yms masennus jne. koska hänellä ei ole muita kavereita/ystäviä/mitään kuin minä, koska kaiken muun jättänyt aloitettuaan suhteen minun kanssa)
-Oman vapaa-ajan vähyys, olen toimistotöissä ja työmatkoihini menee 1,5 tuntia junalla matkustaessa, yhteensä siis 3 tuntia työpäivä 7 h 45 m
-Haluaisin ostaa jotain itselleni, tai asua omassa asunnossa, mutta minulla menee ainakin vielä kolme vuotta kun joudun menemään opiskelemaan vielä kolmeksi vuodeksi, joten ansaitut rahat menevätkin sitten siihen, pakko säästää kaikki.
-Kukaan ei ota minua tosissaan, koskaan.
-Tyttöystävän kova halu sitoutua, itse haluaisin vain olla itseni herra enkä ketään muuta palvoa.
-Elämän tyhjyys
Oikeasti en enää jaksaisi tätä taakkaa kantaa, tuntuu kuin minulta vietäisiin kaikki ja minun elämäni valuisi hukkaan. :(
Olen tosin TODELLA onnellinen ainoastaan siitä että juuri viime talvena sain armeijani suoritettua joka oli jo lapsesta asti ahdistanut minua, en missään nimessä menisi ajassa takaisin päin koska joutuisin käymään sen helvetin uudestaan läpi, edelleen kärsin sen aiheuttamista traumoista, en vieläkään luota keneenkään.
Kumpa pääsisin taas opiskelemaan, silloin ei ollut mitään huolia eikä murheita...
Vastaukset 1
Vanhimmat
siirsin aiheen stressiin ja burn-outiin.