Epätodellinen olo ahdistaa

Vielä muutama vuosi sitten mun paniikkikohtaukseni olivat sydämen muljuamista, hyperventilointia ja raajojen/kasvojen pistelyä. Nykyään mukaan on tullut myös epätodellisuuden tunnetta, mikä on ihan sietämätöntä. Askeleet ja koko kroppa tuntuvat silloin oudon kevyiltä ja näkökenttäkin sumenee. Pelkään aina että saan jonkin sydänkohtauksen tai taju lähtee / pyörryn. En pysty ollenkaan kontrolloimaan itseäni tuolloin, vaan muutun todella levottomaksi ja saatan säntäilläkin ihan päättömästi. Taikka tarraan kaverin kädestä kiinni ihan hysteerisenä enkä pysty puhumaankaan kun happi tuntuu loppuvan.

Mulla on avaran paikan pelkoa ja yleensä pahin paniikki iskee kyseisissä paikoissa. Se on niin kamalaa kun tuntuu ettei pysty toisaalta liikkumaan kun pelottaa niin, mutta toisaalta tuntuu kauhealta jäädä seisomaankin siihen aukealle paikalle kun tuntuu että taju lähtee. Joskus saatan pystyä kävelemään ihan rauhassa jollain vähän aukeammalla paikalla, kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta muistan paniikin ja siitä se sitten lähtee, kaikki tuntemukset asteittain.