Suurehko suomalainen yleispuolue kokoomus hakee itselleen puheenjohtajaa. Kokoomusta on pitkään pidetty oikeistopuolueena. Se on samansisältöinen erhe kuin kanan määrittely linnuksi – mikäli lentotaitoa pidetään linnun olennaisena ominaisuutena.
Kokoomus on johtanut Suomea kolme vuotta, mutta tänä talvena sen kannatus on kutistunut. Uuden puheenjohtajan pitää tehdä nopeasti keskikokoisia sankaritekoja, jos kokoomus aikoo olla pääministeripuolue vielä toukokuussa 2015.
Kokoomus on oikeaoppisesti nojannut poliittiseen keskustaan, mutta puolueen suosio on pudonnut. Niinpä poliittinen logiikka ohjeistaa nojaamaan voimakkaammin poliittiseen keskustaan.
Tämä on politiikan selkäydinreaktio. Uskomme, että kaikki muu olisi omaan jalkaan ampumista. Tuomitsemme ideologiat kiivailuna, korostamme pragmaattisuutta ja uskomme puolitien ratkaisuihin. Rakennamme sadan metrin salmiin 50 metrin siltoja.
Tai sitten on niin, että keskellä tietä on vaarallisinta, kuten Margaret Thatcher aikanaan huomautti. "Siinä voi jäädä molemmista suunnista tulevan liikenteen alle."
Hakeutuminen kohti keskustaa ei ole puolueille ainoa kasvun vaihtoehto. Aina voi myös siirtää poliittisen keskustan paikkaa.
Juuri sen Margaret Thatcher teki, siirsi Britannian painopisteen kohti avoimempaa taloutta. Tämän siirtymän hyväksyivät myös seuraavat työväenpuolueen hallitukset.
Thatcherin nimen mainitseminen synnyttää suomalaisissa porvaripoliitikoissa yleensä kiusaantunutta punastelua. Kukaan ei silti kiistä, etteikö Thatcher olisi ollut merkittävä poliitikko ja reformisti.
1970-luvun lopussa työväenpuolueen johtaman Britannian talous oli sairas ja julkinen sektori pöhöttynyt: kaupungit olivat surkeassa kunnossa ja lakot jokapäiväisiä.
Thatcher käänsi talouden ja mentaliteetin. Hän piiskasi julkista sektoria tehokkuuteen ja edisti sosiaalista liikkuvuutta omistamisen kautta.
Margaret Thatcher on todiste siitä, että historiaa tekevät yksilöt eivätkä työryhmät. Mutta historian tekeminen on kontaktilaji.
Thatcherilla oli tupeerattu tukka ja punkkarin röyhkeys. Hän ei pelännyt omiensa rähinää, ei mediaa eikä ammattiliittoja. Milloin viimeksi olette nähneet suomalaisen valtapuolueen poliitikon, joka ei viimeiseen saakka varoisi yhteenottoa?
"Minulle konsensus on prosessi, joka hylkää uskomukset, periaatteet ja arvot. Se on siis jotain mihin kukaan ei usko ja jota kukaan ei vastusta," Thatcher sanoi.
Thatcheria pidetään sydämettömän talouspolitiikan ja yltiöyksilöllisyyden symbolina. Tosiasiassa hän ajoi yksilön vastuuta, jota ilman mikään turvaverkko ei voi toimia. Oikeuksia on, mutta vasta velvollisuuksien jälkeen.
Tuloista ja niiden eroista hän sanoi ylittämättömästi: "Vaurauden luominen ei ole väärin. Rahan rakastaminen sen itsensä vuoksi on." Taloushistorioitsija Niall Ferguson sanoo, että turhautuminen teki hänestä 1970-luvulla punkkarin ja toivo 1980-luvulla porvarin, Thatcherin kannattajan.
Poliittiset ja kulttuuriset liikkeet kilpailevat turhautuneiden äänistä. Kun huppupäinen kiekkovieras parantaa Suomea pirstomalla ikkunoita lätkämailalla, ymmärtäjiä riittää. Nyt olisi pidettävä väylää auki myös niille, jotka jaksavat vielä opettaa lapsille osakesäästämistä.
Suomessa poliittisen keskustan siirtäminen tarkoittaisi vahvempaa omistajuusyhteiskuntaa. Tämä tarkoittaa omistajuutta kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Tarvitsemme tavallisista ihmisistä uusia osakkeenomistajia. Tarvitsemme sitä, että veronmaksaja asennoituisi talouteen hiukan enemmän omistajana ja hiukan vähemmän tyytymättömänä asiakkaana.
Emme pidä omistamista ensisijaisesti ahneuden ilmauksena vaan ammattitaitona. Olisimme pitkällä, jos edes 20 prosenttia tulonjakopuheista kääntyisi koskemaan omistamista muuna kuin itsekkyytenä.
Jos vasemmiston juhlima muotiekonomisti Thomas Piketty on oikeassa, ja pääomat kertyvät automaattisesti palkkoja nopeammin, eikö loogista olisi pyrkiä kaikin keinoin edes pienkapitalistiksi? Osakkeita saa pörssistä, hinnan päätät sinä.
[email protected]
Kirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.
Kokoomus on johtanut Suomea kolme vuotta, mutta tänä talvena sen kannatus on kutistunut. Uuden puheenjohtajan pitää tehdä nopeasti keskikokoisia sankaritekoja, jos kokoomus aikoo olla pääministeripuolue vielä toukokuussa 2015.
Kokoomus on oikeaoppisesti nojannut poliittiseen keskustaan, mutta puolueen suosio on pudonnut. Niinpä poliittinen logiikka ohjeistaa nojaamaan voimakkaammin poliittiseen keskustaan.
Tämä on politiikan selkäydinreaktio. Uskomme, että kaikki muu olisi omaan jalkaan ampumista. Tuomitsemme ideologiat kiivailuna, korostamme pragmaattisuutta ja uskomme puolitien ratkaisuihin. Rakennamme sadan metrin salmiin 50 metrin siltoja.
Tai sitten on niin, että keskellä tietä on vaarallisinta, kuten Margaret Thatcher aikanaan huomautti. "Siinä voi jäädä molemmista suunnista tulevan liikenteen alle."
Hakeutuminen kohti keskustaa ei ole puolueille ainoa kasvun vaihtoehto. Aina voi myös siirtää poliittisen keskustan paikkaa.
Juuri sen Margaret Thatcher teki, siirsi Britannian painopisteen kohti avoimempaa taloutta. Tämän siirtymän hyväksyivät myös seuraavat työväenpuolueen hallitukset.
Thatcherin nimen mainitseminen synnyttää suomalaisissa porvaripoliitikoissa yleensä kiusaantunutta punastelua. Kukaan ei silti kiistä, etteikö Thatcher olisi ollut merkittävä poliitikko ja reformisti.
1970-luvun lopussa työväenpuolueen johtaman Britannian talous oli sairas ja julkinen sektori pöhöttynyt: kaupungit olivat surkeassa kunnossa ja lakot jokapäiväisiä.
Thatcher käänsi talouden ja mentaliteetin. Hän piiskasi julkista sektoria tehokkuuteen ja edisti sosiaalista liikkuvuutta omistamisen kautta.
Margaret Thatcher on todiste siitä, että historiaa tekevät yksilöt eivätkä työryhmät. Mutta historian tekeminen on kontaktilaji.
Thatcherilla oli tupeerattu tukka ja punkkarin röyhkeys. Hän ei pelännyt omiensa rähinää, ei mediaa eikä ammattiliittoja. Milloin viimeksi olette nähneet suomalaisen valtapuolueen poliitikon, joka ei viimeiseen saakka varoisi yhteenottoa?
"Minulle konsensus on prosessi, joka hylkää uskomukset, periaatteet ja arvot. Se on siis jotain mihin kukaan ei usko ja jota kukaan ei vastusta," Thatcher sanoi.
Thatcheria pidetään sydämettömän talouspolitiikan ja yltiöyksilöllisyyden symbolina. Tosiasiassa hän ajoi yksilön vastuuta, jota ilman mikään turvaverkko ei voi toimia. Oikeuksia on, mutta vasta velvollisuuksien jälkeen.
Tuloista ja niiden eroista hän sanoi ylittämättömästi: "Vaurauden luominen ei ole väärin. Rahan rakastaminen sen itsensä vuoksi on." Taloushistorioitsija Niall Ferguson sanoo, että turhautuminen teki hänestä 1970-luvulla punkkarin ja toivo 1980-luvulla porvarin, Thatcherin kannattajan.
Poliittiset ja kulttuuriset liikkeet kilpailevat turhautuneiden äänistä. Kun huppupäinen kiekkovieras parantaa Suomea pirstomalla ikkunoita lätkämailalla, ymmärtäjiä riittää. Nyt olisi pidettävä väylää auki myös niille, jotka jaksavat vielä opettaa lapsille osakesäästämistä.
Suomessa poliittisen keskustan siirtäminen tarkoittaisi vahvempaa omistajuusyhteiskuntaa. Tämä tarkoittaa omistajuutta kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Tarvitsemme tavallisista ihmisistä uusia osakkeenomistajia. Tarvitsemme sitä, että veronmaksaja asennoituisi talouteen hiukan enemmän omistajana ja hiukan vähemmän tyytymättömänä asiakkaana.
Emme pidä omistamista ensisijaisesti ahneuden ilmauksena vaan ammattitaitona. Olisimme pitkällä, jos edes 20 prosenttia tulonjakopuheista kääntyisi koskemaan omistamista muuna kuin itsekkyytenä.
Jos vasemmiston juhlima muotiekonomisti Thomas Piketty on oikeassa, ja pääomat kertyvät automaattisesti palkkoja nopeammin, eikö loogista olisi pyrkiä kaikin keinoin edes pienkapitalistiksi? Osakkeita saa pörssistä, hinnan päätät sinä.
[email protected]
Kirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.