Mitä tekisitte mun asemassa?
Eli siis mulla on juttua yhen pojan kans ja se on mun kaveri mut se ei halua mtn vakavempaa, vaan olla kaveri mutta silti ollaan enemmän. Ollaan vietetty kahestaan aikaa niinku seurusteltas ja ollaan nukuttu toisten kämpällä yötä muutaman kerran. Tavattiin eka kerran vuosi sitten ja kesällä oli juttua mut kesän lopussa se sano että haluaa olla vaan kaveri koska ei oo valmis menee pitemmälle. No siitä meni muutama viikko nii ei pystytty enää ole "vaa kavereita". Taas meni pari viikkoa nii se sano taas että haluaa olla vaan kaveri ja sano että me ei vaa tulla nii hyvin juttuun eikä olla tunnettu edes kauaa et ois parempi tutustua enemmän kaverina. Siitä lähtien puolivuotta oltii iha kavereita vaa, mut sit yhtäkkiä yks ilta 2kk sitten, se käski mut sen kämpälle yöksi ja sano että voin jäädä yötäki. Sen jälkee ollaa taas oltu enemmän ku kavereita.. En oikee ymmärrä sen touhua.. Mene ja tiedä.
No, se lähti kaverin kanssa viime viikolla Helsinkiin kesäksi täältä pohjoisesta. Mä sanoin sille samana iltana ku ne lähti että haluan vielä kerran nähä sen ja antaa halin ennen ku ne lähtee. No se sano että "noni mikä ettei" mä olin itse lähössä muiden kavereiden kans mökille illemmalla, nii sanoin et sitä ennen vois nähä, ja se vastas siihenki myöntävästi. Tunnin päästä kyselin viestillä missä se on. Meni ehkä tunti siitä ja ei ollut vastannut. Soitin, ei vastannu. Pistin taas viestiä ja se oli käyny kattoo ne viestit (whatssapp) muttei ollu vastannu mitään. Yritin taas soittaa ja pistin taas viestiä mut tämä oli käyny vaa taas kattoo ne eikä muuta.. alko siinä vaiheessa kyllä hermostuttamaa ja en jaksanu enää yrittää ottaa yhteyttä ja lähin kamujen kans sinne mökille. Kuulin myöhemmin et se oli ollu muutaman muun pojan kans sen kämpillä sillon.. Mää en vaan ymmärrä että vaikka ei ois passannu nii miksei voi ilmottaa mitään?? sanoa suoraan syyn. Ja on se joskus muullonki tehny sillai että eka sanoo että voi nähä ja sit yhtäkkiä tulee jotaki muuta eikä voikkaa..
En oo vieläkää kuullu siitä mitään. Enkä mä oo ottanu mitään yhteyttä siihen. Siitä on kohta viikko ku se lähti. Mitä mun kannattais nyt tehä? Olla puhumatta ja pitämättä mitään yhteyttä ja oottaa että se sanois jotaki? ja tajuais virheensä. Mut en usko että tajuaa.. Tai jos ei siltikään kuulu niin sitten sanoa ite tää asia sille? Vai kertoa heti? Mää vaa kokoajan toivon ja ootan että se juttelis mulle..
Mää en vaa osaa oikee olla pitkävihanen. Enkä voi olla päivääkään ajattelematta sitä. Ja sekin sano vasta että mää oon joka päivä sen mielessä. Ongelma on myös siinä että mää rakastan sitä.. Kaikesta huolimatta.
Eli siis mulla on juttua yhen pojan kans ja se on mun kaveri mut se ei halua mtn vakavempaa, vaan olla kaveri mutta silti ollaan enemmän. Ollaan vietetty kahestaan aikaa niinku seurusteltas ja ollaan nukuttu toisten kämpällä yötä muutaman kerran. Tavattiin eka kerran vuosi sitten ja kesällä oli juttua mut kesän lopussa se sano että haluaa olla vaan kaveri koska ei oo valmis menee pitemmälle. No siitä meni muutama viikko nii ei pystytty enää ole "vaa kavereita". Taas meni pari viikkoa nii se sano taas että haluaa olla vaan kaveri ja sano että me ei vaa tulla nii hyvin juttuun eikä olla tunnettu edes kauaa et ois parempi tutustua enemmän kaverina. Siitä lähtien puolivuotta oltii iha kavereita vaa, mut sit yhtäkkiä yks ilta 2kk sitten, se käski mut sen kämpälle yöksi ja sano että voin jäädä yötäki. Sen jälkee ollaa taas oltu enemmän ku kavereita.. En oikee ymmärrä sen touhua.. Mene ja tiedä.
No, se lähti kaverin kanssa viime viikolla Helsinkiin kesäksi täältä pohjoisesta. Mä sanoin sille samana iltana ku ne lähti että haluan vielä kerran nähä sen ja antaa halin ennen ku ne lähtee. No se sano että "noni mikä ettei" mä olin itse lähössä muiden kavereiden kans mökille illemmalla, nii sanoin et sitä ennen vois nähä, ja se vastas siihenki myöntävästi. Tunnin päästä kyselin viestillä missä se on. Meni ehkä tunti siitä ja ei ollut vastannut. Soitin, ei vastannu. Pistin taas viestiä ja se oli käyny kattoo ne viestit (whatssapp) muttei ollu vastannu mitään. Yritin taas soittaa ja pistin taas viestiä mut tämä oli käyny vaa taas kattoo ne eikä muuta.. alko siinä vaiheessa kyllä hermostuttamaa ja en jaksanu enää yrittää ottaa yhteyttä ja lähin kamujen kans sinne mökille. Kuulin myöhemmin et se oli ollu muutaman muun pojan kans sen kämpillä sillon.. Mää en vaan ymmärrä että vaikka ei ois passannu nii miksei voi ilmottaa mitään?? sanoa suoraan syyn. Ja on se joskus muullonki tehny sillai että eka sanoo että voi nähä ja sit yhtäkkiä tulee jotaki muuta eikä voikkaa..
En oo vieläkää kuullu siitä mitään. Enkä mä oo ottanu mitään yhteyttä siihen. Siitä on kohta viikko ku se lähti. Mitä mun kannattais nyt tehä? Olla puhumatta ja pitämättä mitään yhteyttä ja oottaa että se sanois jotaki? ja tajuais virheensä. Mut en usko että tajuaa.. Tai jos ei siltikään kuulu niin sitten sanoa ite tää asia sille? Vai kertoa heti? Mää vaa kokoajan toivon ja ootan että se juttelis mulle..
Mää en vaa osaa oikee olla pitkävihanen. Enkä voi olla päivääkään ajattelematta sitä. Ja sekin sano vasta että mää oon joka päivä sen mielessä. Ongelma on myös siinä että mää rakastan sitä.. Kaikesta huolimatta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sama tilanne täällä. Itse tapasin mukavan naisen ja ihastuin heti. Koko ilta oli kuuma flirttiä ja lopulta päädyin saattamaan naisen kotiinsa jonne jäin yöksi, nukuttiin vain koska molemmat oltiin melko humalassa ;)
Myöhemmin sitten ollaan pidetty yhteyttä päivittäin, käyty kahvilla, kävelyllä yms yms. Nainen kuitenkin sanoi ettei halua seurustella kenenkään kanssa nyt.
Koska pidin naisesta, hyväksyin tämän ja hautasin tunteeni häntä kohtaan syvälle sisääni.
Ja kaikki olikin oikein hyvin ja ollaan oltu "parhaat ystävät" kunnes....
Lähdettiin tämän naisen kanssa radalle. Nainen veti omaa flirttailu peliään miesten kanssa ja myös minun kanssani. En siitä välittänyt ja vaan menin tutustumaan muihin naisiin. Tapasinkin sitten baarissa kivan tuntuisen nätin tytön jonka kanssa tuli heti hyvin juttuun.
Ja kuinka ollakkaan, tämä minun "paras ystäväni" ilmestyy kuin tyhjästä, hypää syliin ja alkaa pussailemaan kiihkeästi. Juuri tapaamani nainen katosi kuin pieru saharaan. Siinä sitten hämilläni ihmettelin että mitäs mitäs.
Ja loppuilta meni sitten "ystävän" kanssa hitaita intiimisti tanssien, pussailen ja halaillen. Kaikki haudatut tunteet tulivat pintaan taas ja tuntui hyvältä.
Saatoin daamin kotiin ja olin yötä...
Aamulla taas sama juttu. Ei häntä oikeasti kiinnosta, oli vaan semmoinen humalaisen päähänpisto alkaa musta kilpailemaan muiden naisten kanssa kun luuli olevansa mustasukkainen.
Sillä hetkellä kaikki ne lämpöiset tunteet sisälläni vaihtuivat melko jäätäviksi. En usko että haluan tuota "ystävää" enää nähdä vähään aikaan tai koskaan.
Paitsi että toisen tunteilla leikkiminen on julmaa, on se vielä julmempaa kun kyseessä on oma ystävä.
........................................................