Mikä on se voima, joka päättää, että ihminen ihastuu toiseen ihmiseen?
Miksi se tapahtuu niin yllättäen.
Olet ollut jo tietoinen kauan toisen olemassa olosta, mutta sitten yhtenä eräänä päivänä se tapahtuu... PAM! Ja olet aivan sekaisin. Sydän päättääkin yhtäkkiä heittää hänen vuokseen kuperkeikkaa. Se vain tapahtuu. Ja ennenkuin huomaatkaan, olet jo aivan myyty. Et voi taistella enää vastaan. Olet aseeton.
Järki ja tunteet taistelevat. Ensin järki on niskan päällä, mutta sitten se tunne tarjoaa järjelle sitä kuuluisaa oikeaa koukkua. Tunne vie...kunnes järki nostaa taas päätään, ehkä liian myöhään. Taot päätäsi seinään ja kiroat, miksi sitä pitikään syntyä tuntevaksi olennoksi. Miten sitä ihminen onkaan niin itsekriittinen ja haavoittuvainen, tuntiessaan jotain syvempää.
Ainoa kysymys, jota pystyn toistelemaan on, miksi juuri sinä? Olen sinut tunteideni kanssa, mutta kun ne kohdistuvat sinuun, en pysty käsittelemään niitä. Yritän kaikin keinoin taistella niitä vastaan, mutta turhaan.
Yritän vältellä sinua... ja oikeastaan se onnistuu mallikkaasti...mutta sitten on niitä päiviä, kun sinä vain satut olemaan siinä. Ja silloin se tapahtuu... Ensin suupielet alkavat nousta korviin, pakotan kasvoni peruslukemille, sydän alkaa jyskyttää rinnassa. Tuntuu, että se kuuluu satojen kilometrien päähän. Päässä humisee ja tunnen kuinka lämmin virtaus huokuu läpi kehoni. Poskia alkaa kuumottaa, mieleni tekisi juosta karkuun. Salaa vilkaisen sinua, olet jälleen kauniimpi kuin muistin. Katsot minuun, silmäni hakeutuvat maahan. Voisin katsoa sinua silmiin, mutta järki ottaa vallan ja tyydyn painamaan katseeni kaikkialle muualle kuin sinun silmiisi...hyvä niin. Jälkeenpäin ajattelen olleeni suuri idiootti, että luultavasti pidät minua outona.
Tai mitäpä tuosta, tuskin sinä mitään minusta ajattelet. Miten voisitkaan. En halua paljastua, mutta joskus se pelottaa minua, jos kuitenkin aavistaisit jotain. Ja taas se kysymys tulee, miksi juuri sinä? Maailma on naisia pullollaan, mutta silti sydämeni päättää sinun kohdallasi tehdä tämän tempuista suurimman.
Sen tiedän, että tunteistani en tule koskaan kertomaan sinulle. Tyydyn vain ihastelemaan kauempaa. Minulla olisi mahdollisuus nähdä sinua, mutta oman mielenrauhani kannalta on parempi välttää sitä. Poissa silmistä on poissa mielestä ja poissa mielestä on poissa sydämestä...kaukaa haettua, mutta ehkä se vielä jonakin päivänä tepsii.
Vaikka olenkin tällainen pessimisti, voin kuitenkin tunnustaa, että tunteena ihastuminen ja rakastuminen ovat mahtavinta, mitä ihminen voi tuntea...jos se tunne on molemmin puolinen. Yksipuolisena se on raastavaa. Ja sen yksipuolisuuden päälle vielä pino faktoja, jotka todistavat tilanteen mahdottomaksi, saa sinut tuntemaan, että olet kuin lintu häkissä. Vapaa lentämään, mutta kalterit estävät sen. Siksi kai tunnen ikävää.
Mahdoton. Sitä sinä olet minulle...mutta silti en voi olla ajattelematta sinua.
Miksi se tapahtuu niin yllättäen.
Olet ollut jo tietoinen kauan toisen olemassa olosta, mutta sitten yhtenä eräänä päivänä se tapahtuu... PAM! Ja olet aivan sekaisin. Sydän päättääkin yhtäkkiä heittää hänen vuokseen kuperkeikkaa. Se vain tapahtuu. Ja ennenkuin huomaatkaan, olet jo aivan myyty. Et voi taistella enää vastaan. Olet aseeton.
Järki ja tunteet taistelevat. Ensin järki on niskan päällä, mutta sitten se tunne tarjoaa järjelle sitä kuuluisaa oikeaa koukkua. Tunne vie...kunnes järki nostaa taas päätään, ehkä liian myöhään. Taot päätäsi seinään ja kiroat, miksi sitä pitikään syntyä tuntevaksi olennoksi. Miten sitä ihminen onkaan niin itsekriittinen ja haavoittuvainen, tuntiessaan jotain syvempää.
Ainoa kysymys, jota pystyn toistelemaan on, miksi juuri sinä? Olen sinut tunteideni kanssa, mutta kun ne kohdistuvat sinuun, en pysty käsittelemään niitä. Yritän kaikin keinoin taistella niitä vastaan, mutta turhaan.
Yritän vältellä sinua... ja oikeastaan se onnistuu mallikkaasti...mutta sitten on niitä päiviä, kun sinä vain satut olemaan siinä. Ja silloin se tapahtuu... Ensin suupielet alkavat nousta korviin, pakotan kasvoni peruslukemille, sydän alkaa jyskyttää rinnassa. Tuntuu, että se kuuluu satojen kilometrien päähän. Päässä humisee ja tunnen kuinka lämmin virtaus huokuu läpi kehoni. Poskia alkaa kuumottaa, mieleni tekisi juosta karkuun. Salaa vilkaisen sinua, olet jälleen kauniimpi kuin muistin. Katsot minuun, silmäni hakeutuvat maahan. Voisin katsoa sinua silmiin, mutta järki ottaa vallan ja tyydyn painamaan katseeni kaikkialle muualle kuin sinun silmiisi...hyvä niin. Jälkeenpäin ajattelen olleeni suuri idiootti, että luultavasti pidät minua outona.
Tai mitäpä tuosta, tuskin sinä mitään minusta ajattelet. Miten voisitkaan. En halua paljastua, mutta joskus se pelottaa minua, jos kuitenkin aavistaisit jotain. Ja taas se kysymys tulee, miksi juuri sinä? Maailma on naisia pullollaan, mutta silti sydämeni päättää sinun kohdallasi tehdä tämän tempuista suurimman.
Sen tiedän, että tunteistani en tule koskaan kertomaan sinulle. Tyydyn vain ihastelemaan kauempaa. Minulla olisi mahdollisuus nähdä sinua, mutta oman mielenrauhani kannalta on parempi välttää sitä. Poissa silmistä on poissa mielestä ja poissa mielestä on poissa sydämestä...kaukaa haettua, mutta ehkä se vielä jonakin päivänä tepsii.
Vaikka olenkin tällainen pessimisti, voin kuitenkin tunnustaa, että tunteena ihastuminen ja rakastuminen ovat mahtavinta, mitä ihminen voi tuntea...jos se tunne on molemmin puolinen. Yksipuolisena se on raastavaa. Ja sen yksipuolisuuden päälle vielä pino faktoja, jotka todistavat tilanteen mahdottomaksi, saa sinut tuntemaan, että olet kuin lintu häkissä. Vapaa lentämään, mutta kalterit estävät sen. Siksi kai tunnen ikävää.
Mahdoton. Sitä sinä olet minulle...mutta silti en voi olla ajattelematta sinua.
Vastaukset 26
Vanhimmat
niin kaunis ja niin surullinen teksti..
Ihanaa. Tuollaiset viestit, vaikka olisivatkin satua antavat sisua ja uskoa vaikeisiin hetkiin ja hankalaan elämäntilanteeseen. Tulee vielä sekin päivä, jolloin tapaa jonkun eikä ole kaikki yksipuolista.
Toivottavasti ap:n tilanne ei ole molemminpuolinen, jos meinaa noin vain tunteensa hukuttaa. Ihan oikeesti voin sanoa, että noin hienoa molemminpuolista juttua ei kannata heittää hukkaan. Mutta provo taisi olla.
Julmaa sitä toista kohtaan joka rakastaa sua
Mitä ed tarkoitti?
Mutta kuvittele itse, ajattele itse: menet aamun höperöissäsi hakemaan lehden: mitä ihmettä täällä istuu jossain tuolissa joku "hahmo", kuin joku varjo vain istuu jossain tuolissa tupakoimassa :D
Että mitä ihmettä, voi tipahtaa käsistä kun "hahmo" HYVÄÄ HUOMENTA!
Sitä saa mitä tilaa
Voi, älä jätä kertomatta.
osuvasti sanottu. Juuri siltä minusta tuntuu. Kahlittu vastoin tahtoaan. Raastava tietoisuus sen tekee....sisäinen tunne. Ei ulospääsyä.
Tämä teksti on kirje, joka sinun tulisi lähettää hänelle.
Miksi mahdoton? Ja mitä ovat nämä ''pino faktoja, jotka todistavat tilanteen mahdottomaksi''?
Minulla on ehkä vähän saman tapainen tilanne..
Jos kerran on tilaisuus kohdata tämä ihastus. Tee se.
Kutsu syömään,kahville. Mitä tahansa. Jos et tee sitä kadut sitä lopun elämääsi.
Jos teet sen ja homma ei toimi niin pääset asian yli. Jos et tee mitään jaat loppuelämäksi kaipaamaan tätä naista. Siitä voi seurata oikeasti pään sekoaminen.
Ota riski ja toimi. Se kannattaa kävi siinä miten tahansa. Ei naiset ajattele ulkoisia tekijöitä tai varallisuutta. Ainakaan kaikki. Toivottavasti tämä tapaus on juuri sellainen.
Se haittaa jokaista suhdetta mitä yrität tämän jälkeen jos et nyt toimi. Ei se nimittäin toimi pois silmistä pois mielestä :) Lopputulos voi olla vaikka tällainen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10439690
Voisin naisena sanoa omalta kohdaltani just noin.
Samalla kun kirjoituksesi vaikuttaa vertaistukena, myötäelän tunteesi, kuka lienetkään. Hyvää päivänjatkoa. Tulin ja mentävä taas on.
Itsellä aika lailla samantapainen tilanne. On mahtavaa olla ihastunut, tulee iloinen olo. Samalla tunnen surua. Jos toinen ei tunne samoin. Tilanne on myös osittain hankala, elämäntilanteista johtuen, mutta elämäntilanteetkin muuttuvat. Itse olen vapaa ja veikkaan hänenkin olevan, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tavallaan toivon, että paljastun. Toivon myös, että hänkin paljastuu, jos tuntee jotain. Mahdottomasta voi tehdä mahdollista, jos molemmat niin haluaa.
Olipa kirjoitus!
Mikä häiritsi, jäi vaikutelma, että olet erittäinkin kiusaantunut Hänen seurassaan / seurastaan silloin, kun pakosti tapaatte.
Ei kiva tilanne sun kannalta, jos noin, ja ei kiva tilanne Hänen kannaltaan, jos Hän saa aikaiseksi sulle kurjat fiilikset. Etenkin jos Hänellä lämpimiä tunteita sua kohtaan.
niin, ja toistat useaan otteeseen, että miksi juuri Hän, jonka vuoksi sydämeni jumsuttaa, ja päässäsi kohiseen. Miksi EI juuri Hän? mikä vika hänessä?????????
sydämesi jumpsuttaa piti olla.
Ap, mitä jos hän tunteekin samoin sinua kohtaan? Voiko noin voimakas vetovoima olla yksipuolista, etenkin jos hän säännöllisesti katsoo sinua silmiin? Ei kai kukaan jatkuvasti katsele, ellei näe jotakin miellyttävää. Et tietenkään tarkoita sitä, mutta minusta käytöksesi vaikuttaa hiukan tylyltä. Jos hän on herkkä, niin saattaa pahoittaa mielensä "pakoilustasi", ja kuvitella olevansa vastenmielistä seuraa sinulle.
Jossittelut sikseen. Heitä järki narikkaan ja kohtaa ihastuksesi. Sydämmen tunteita ei aivot voi ikinä käsitellä oikein tai väärin. Aivot vain yrittävät saada tasapainoa aikaan aivoissasi. Sydämmesi kuitenkin tuntee sen oikean vetovoiman välillänne.
Anna sydämmen viedä äläkä anna aivojen tuhota mahdollisuuksiasi.
Vaikka se tuntuisi kuinka mahdottomalta se on kuitenkin mahdollista.
Ihan vinkkinä sanon, että ehkä kannattaisi välttelyn sijaan olla kontaktissa häneen. Saattaisit silloin saada selvyyden, onko hänelläkin samanlaisia ihastuksen tuntemuksia. Ehkä hänkin kätkee sen yhtä hyvin kuin sinä. Kokeile hetki optimismia. Saatat yllättyä.
Jos et uskalla hänellä tunteistasi kertoa niin kirjoita tuo kaunis aloitus paperille ja anna hänelle. Poissa silmistä, poissa mielestä ei tepsi näissä asioissa. Jos piilotat tunteesi voi olla että tulet sitä jossain vaiheessa katumaan. Rohkeutta kehiin, eihän sitä tiedä mihin kaikki johtaa ;)
Kiitos aloittajalle mielenkiintoisesta pohdinnasta ja rohkeudesta jakaa tunteensa.
Tunnistan ne rakastuneen ajatuksiksi, jolloin on välillä ymmällä, eikä tiedä mitä tekisi, vai eikö mitään. Ja yrittää hakea järjellä ratkaisuja, joita ei hyviä ole olemassakaan.
Lukiessa tuntui - kaikki järjestyy ajallaan, ja voi selvitä piankin. Onnea ja rohkeutta!
Mitenköhän tuossa aloittajan tilanteessa tapahtui....lopulta?
Saivatko he toisensa?
Ei saa minua ikinä. Löysin miehen. Tekstin kirjoittajalla on naisen aivot.
Ap kyllä vaikuttaa naiselta :) jospa ne aivotkin samaa mallia
Ihana aloitus.
kyllä sun sanat on vielä ihanammat.. nyt tulee itku