Hei mies en saa taas unta. Hammasta vihloo ja on ikävä. Työt kaatuu päälle, raahustan päivästä toiseen tehden vain pakolliset tehtävät. Itku tulee pienestä. Voin sanoa että huumorintaju on vähissä. Miksi kaikki on niin vaikeaa? Lasken päiviä lomaan. Ei silloin ala hauskanpito, ei tältä loppuunpalaneelta, mutta sentään palautuminen.
Kuinka monta viikkoa tai kuukautta menee taas ennen kuin olen taas kunnossa? Ennen kuin silmänaluset eivät ole mustat ja etten ala huutaa raivosta, kun hillovoileipä tippuu alassuin pöydälle? Välillä tuntuu siltä, ettei elämä ole mitään muuta: vain stessiä ja siitä toipumista. Jos tämä ikävä, levottomuus ja ahdistus jonain päivänä olisivat edes hetken poissa, voisin jälkikäteen sanoa olleeni onnellinen, vaikka olisinkin siinä hetkessä liian väsynyt tuntemaan niin.
Jos saisin valita, en olisi juuri nyt rakastunut. Rakastuminen on fysiologinen stressitila, ja juuri nyt kaikki lisästressi on minulle liikaa. Sinä olet minulle liikaa (et koskaan liian vähän). Jos me olisimme vanha pari ja jo tottuneita toisiimme... Silloin olisit vieressäni, minä silittäisin selkääsi ja ajattelisin "aina tätä samaa". Ja minä näkisin sen sinun silmistäsi, että sinäkin ajattelet niin: aina tätä samaa minä rakastan.
Mutta me emme ole vanha pari ja sinä olet jossain muualla. Haluaisin antaa sinulle vain parasta, jotain parempaa kuin vain loppuunkulunut itseni: minusta kun ei ole paljoa jäljellä - muiden jäljiltä.
On tätä ikävää ja niin kovaa turhautumista, että tekisi mieli raivota jopa ohikulkijoille. On tätä itkunsekaista halua. On näitä öitä. Kun ei pysty nukkumaan.
En kuvittele että luet tämän. En odota että vastaat tähän. Sellaista on elämä: asioita kertoo tuntemattomille, kun haluaisi kertoa ne sinulle, mutta ei vain pysty. Jos jäljellä on myötuntoa, niin hyvä. Se onkin ainoa tunne, jonka voin juuri nyt ottaa vastaan.
Kuinka monta viikkoa tai kuukautta menee taas ennen kuin olen taas kunnossa? Ennen kuin silmänaluset eivät ole mustat ja etten ala huutaa raivosta, kun hillovoileipä tippuu alassuin pöydälle? Välillä tuntuu siltä, ettei elämä ole mitään muuta: vain stessiä ja siitä toipumista. Jos tämä ikävä, levottomuus ja ahdistus jonain päivänä olisivat edes hetken poissa, voisin jälkikäteen sanoa olleeni onnellinen, vaikka olisinkin siinä hetkessä liian väsynyt tuntemaan niin.
Jos saisin valita, en olisi juuri nyt rakastunut. Rakastuminen on fysiologinen stressitila, ja juuri nyt kaikki lisästressi on minulle liikaa. Sinä olet minulle liikaa (et koskaan liian vähän). Jos me olisimme vanha pari ja jo tottuneita toisiimme... Silloin olisit vieressäni, minä silittäisin selkääsi ja ajattelisin "aina tätä samaa". Ja minä näkisin sen sinun silmistäsi, että sinäkin ajattelet niin: aina tätä samaa minä rakastan.
Mutta me emme ole vanha pari ja sinä olet jossain muualla. Haluaisin antaa sinulle vain parasta, jotain parempaa kuin vain loppuunkulunut itseni: minusta kun ei ole paljoa jäljellä - muiden jäljiltä.
On tätä ikävää ja niin kovaa turhautumista, että tekisi mieli raivota jopa ohikulkijoille. On tätä itkunsekaista halua. On näitä öitä. Kun ei pysty nukkumaan.
En kuvittele että luet tämän. En odota että vastaat tähän. Sellaista on elämä: asioita kertoo tuntemattomille, kun haluaisi kertoa ne sinulle, mutta ei vain pysty. Jos jäljellä on myötuntoa, niin hyvä. Se onkin ainoa tunne, jonka voin juuri nyt ottaa vastaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Myötätuntoa. Jos sitä tarvitset sitä sinun on saatava. Voimia jaksamaan eteenpäin.
Et voisi koskaan olla liian vähän kenellekkään joka sinusta oikeasti välittää.
Kun oikeasti rakastaa toistaa tukee toista kun sitä tarvitaan. Luottamus ja hyväksyntä ovat tärkeimpiä asioita suhteessa joka toimii oikeilla arvoilla.
En olisi suhteessa kenenkään kanssa jos nämä asiat ei toimi molemmin puolin.
Lempeys tyynnyttää vihanpuuskan helposti. Lopputuloksena voimme nauraa kuinka typerää se olikaan. Niin kaua on hyvä olla toisen kanssa kun hyvät puolet voittavat huonot. Todellinen rakkaus ei vaadi muuta kuin sen että olet oma itsesi.
Ei rakkaus vaadi parasta. Se toimii parhaiten kun juuri sinä olet siinä lähellä.
Hyvää yötä:)
Koeta nyt kuitenkin nukkua jottet ole huomennakin aivan rätti väsynyt.
Hyvää yötä ja kultaisia kuvia. Muistoja menneistä hyvistä ajoista.
Vihloi etuhampaistani. Outoa ehkä aattelit niin sydänmellä.
Mä taas lasken kauhulla väheneviä päiviä, kun hänet nään ennen lomaa :(
Millon aloittajan tie erkani ikävän kohteen kanssa?
Toivotaan että aloittaja saisi nukuttua ja ennen kaikkea luotua yhteyden siihen kaipaamaansa ihmiseen. Eiköhän siltä toiselta ihmiseltä ymmärrystä heru aloittajan suuntaan jos vain asiasi kerrot. Ja kun on toista kohtaan tunteita niin hänhän tulee sinua auttamaan jos tietää tilanteesi olevan noin vaikea. Ei sillä ole merkitystä oletko huonossa jamassa vaan ennemmin tilanteessasi toinen rintää avuksesi ja tahtoo sinusta huolehtia jos sen sallit.
Mukavaa päivän alkua ja toivotaan että saat nukkuneeksi sekä sen ikävän hammaskivun hoidettua pian pois.
Tsemmpiä ja aurinkoa aloittajalle :)
Moi.kun lomasi alkaa ja nähdään, sanon sinulle ai että sä olet hyvännäköinen anna kun mä halaan sua.
Olipa kauniita vastauksia. Kiitos. Lohdutti.
Lohduttaa osasivat myös hammaslääkärit, kun hoitotuolissa aloin itkeä kun vahingossa avasin silmät juuri kun oli puudutusneula vuorossa. Tällä kertaa pysyin penkissä sentään koko hoitotoimenpiteen ajan: kuukautta aiemmin lähdin kesken kaiken pois kun iski paniikki. Viisaudenhampaasta puuttui kuukauden ajan iso palanen, kunnes säryn takia uudestaan päivystykseen.
Jos täällä on ketään muita hammaslääkäripelkoisia niin arvatkaapa mitä: kyllä siitä hengissä selviää, jopa poraamisesta. Tosin tämä tyttö tarvitsi siihen (ikävä kyllä) tupla-annoksen rauhottavia. Tulipahan hoidettua kuitenki tärkeintähän se oli.
Kiitos vielä teille :) selvästikin kannattaa tänne avautua kun niin hyviä lohduttajia heti löytyy.