Tuntuu, että jonnekkin on pakko purkautua tästä olotilasta. Kaikenkaikkiaan pitkä tarina, mutta olen ollut työuupumuksen takia sairaslomalla viime syksystä alkaen. Sairasloma aika ei ole ollut helppoa, kaiken väsymyksen ja uupumuksen lisäks pomo on heittäny kapuloita rattaisiin: ensin kiristettiin tulemaan takasin töihin ja kun se ei onnistunu alkoi kiristys erolla..pomon mielestä mun ois pitäny erota, koska en kerran töissä jaksa olla. Loppupeleissä homma meni vielä siihen, että kun työhön paluuta alettiin suunnitella pomo vaan ilmotti ettei tule hyväksymään sitä, että palaan takasin entiseen työhön, olihan se aiheittanu mulle työuupumuksen. No eipä siinä muu auttanu, kun alkaa ettiä uutta työpaikkaa..
Nyt maanantaina ois sitten pitäny mennä ekaa päivää uuteen työpaikkaan, mut en pystyny, alko vaan ahistaa niin paljon. Laitoin puhelimen kiinni, enkä ilmottanu kellekkään mitään..tuli vaan semmonen olo, ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä miltä musta tuntuu. Vasta viime viikolla kävin työterveydessä puhumassa, että töihin meneminen ahdistaa, mutta ne vaan patisteli töihin..
En tiiä oikein miten tästä lähtis eteenpäin..onko kellään ollut vastaavanlaista tilannetta? Voidaanko pakottaa töihin, jos ei pysty?
Voiko tämmösestä elämäntilanteesta ylipäätään päästä yli..?
Nyt maanantaina ois sitten pitäny mennä ekaa päivää uuteen työpaikkaan, mut en pystyny, alko vaan ahistaa niin paljon. Laitoin puhelimen kiinni, enkä ilmottanu kellekkään mitään..tuli vaan semmonen olo, ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä miltä musta tuntuu. Vasta viime viikolla kävin työterveydessä puhumassa, että töihin meneminen ahdistaa, mutta ne vaan patisteli töihin..
En tiiä oikein miten tästä lähtis eteenpäin..onko kellään ollut vastaavanlaista tilannetta? Voidaanko pakottaa töihin, jos ei pysty?
Voiko tämmösestä elämäntilanteesta ylipäätään päästä yli..?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastaavaa kokemusta ei ole, mutta töitähän ei ole pakko tehdä. Sinuna hakisin ullopuolisen apua. Eli varaat lääkärille ajan ja kerrot hänelle tämän saman.
Ei tietenkään voida pakottaa töihin, jollei pysty. Ole ihan rauhassa tuon asian suhteen, kukaan ei voi pakottaa sua yhtään mihinkään - on kyse sun elämästä.
Ja lupaan, että tämänhetkiset olot ei jää päälle, pääset kyllä yli tämänhetkisistä vaikeuksista, kun haet apua.
Heti ensimmäiseksi neuvoisin varaamaan ajan omalle lääkärille (esim.terveyskeskukseen). Kerrot hänelle sun tilanteen rehellisesti - sitä kautta saat lisää sairaslomaa ja lähetteen eteenpäin kuntoutustutkimukseen/terapiaan tms. Nyt keskity täysin itseesi ja omaan hyvinvointiisi, lepää ja ota aikaa itsellesi. Entinen työnantajasi on ollut täysi urpo, jolla ei ole ollut herkkyyttä ymmärtää sun tilannetta (ja jonka toiminta oli jopa laitonta ja todella asiatonta). Älä silti luovuta. Apua on aina saatavilla ja sitten kun koet olevasi jälleen valmis työelämään, mieti, mikä työ on oikeasti sellaista, jota haluaisit tehdä. Sellaista, joka ei ole velvollisuus tai kuluta sua loppuun.
Voimia!
Hei nainen 25
Aloitat kirjoittamalla, että jonnekin on pakko saada purkaa mieltään. Hyvä kun teit sen. Ihmiselle on välttämätöntä päästä ilmaisemaan tunteitaan. Minulle tulee kuitenkin mieleen kysyä, että kun olet ollut sairauslomalla uupumuksen takia, onko sinulle tarjottu silloin keskusteluapua tai muunlaista hoitoa kuin pelkkä sairausloma? Ihminen on kokonaisuus, johon vaikuttaa monet asiat. Työuupumuskaan harvoin tulee 'yksin' vaan elämässä on monia tekijöitä, jotka kuormittavat. Lomakaan ei pelkästään auta, jos asiat jatkuvat loman jälkeen ennallaan. Millaista muutosta tarvitsisit elämääsi, jotta asiat helpottuisivat? Mitä olet kokeillut? Mikä sinua auttaisi?
Sinua jo toinenkin vastaaja neuvoi hakeutumaan avun piiriin ja kertomaan ahdistuksestasi. Minä kannustan siihen myös. Sinulla on kaikki mahdollisuus saada työkykysi takaisin ja päästä yli, mutta yksin ei tarvitse. Hae sellaista apua joka auttaa, esimerkiksi kuntoututtavaa psykoterapiaa. Tilanteestasi voi toipua, mutta se usein vaatii aikaa ja psyykkistä työtä, esimerkiksi oman menneisyyden käsittelyä.
Myös Kirkon Chatiin voi kertaluontoisesti ottaa yhteyttä ja keskustella nimettömänä omista asioistaan työntekijän kanssa
Voimia ja toivoa kevääseesi
Meiju, diakoni
Kun olet ollut kauan poissa, niin alussa aloittaminen on vaikeaa ja kun on vielä uusi paikkakin. Jokaista varmaan siinä tilanteessa jännittäis. Kannattaa kuitenkin kokeilla.