että uskomattoman romanttisesta, kultaisesta, seksikkäästä, haluttavasta, järkevästä miehestä rapisi kaikki nämä ominaisuudet palasina maahan.
Olin hänelle egon pönkittäjä, todella tyhmä sellainen. En ehkä voi tästä häntä syyttää, vaan olen todella pettynyt itseeni, miten voinkin tunteiden ja halun vietävänä olla niin sinisilmäinen. Voi kunpa tämä ei olisi totuus sinusta.
Olin hänelle egon pönkittäjä, todella tyhmä sellainen. En ehkä voi tästä häntä syyttää, vaan olen todella pettynyt itseeni, miten voinkin tunteiden ja halun vietävänä olla niin sinisilmäinen. Voi kunpa tämä ei olisi totuus sinusta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mikä rapisti? tuskin kukaan rapisee itsestään, kuin kuivuneet lehdet ilman vettä.
Ellei vesi sisällä myrkkyä
Siis mun mielikuvani hänestä rapisi palasina maahan. Kielikuvia. Näin hänet vielä eilen yllämainitusti, kunnes tänään tajusin koko kuvion. Helv*tin turhauttavaa pettyä yhä uudelleen ja heittää koko se illuusio ja haaveet roskiin.
Se on aina se yksi päivä milloin tajuaa, luo pitkältä aikaväliltä kuvaa ja tajuaa kokonaisuuden kuin huomaamatta. Vaikka muiden kertomana ja muokkaaman, Lykkatil, huonolla ruotsalaisella maulla.
Ei kaikki kultaa, mikä kiiltää.
Joo niinpä! :) Toiset osaa vaan naamioitua niin hienosti.
Olen kokenut ihan saman. Toista voi luulla vuosiakin kiltiksi, sympaattiseksi, kohteliaaksi, luotettavaksi, rakastavaksi, herrasmieheksi jne. ja yhtäkkiä huomaa että totuus on aivan päinvastainen. Ihan kuin hirviö olisi edessä. Suunnaton järkytys.
Se on se hetki kun naamio putoaa ja sä näet hänet oikeasti silmästä silmään. Tai oikeastaan sen tyhjyyden silmien takana. Puhut tunteista ihmiselle, joka ei selvästi ymmärrä sanaakaan. On kuin puhuisi ummikkosuomalaiselle latinaa tai hebreaa. Hän kuuluu sanasi, mutta hänellä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä tarkoitat.
Hänen vuokseen toivon, että olen väärässä.
Luin muuten jostain, että jos ennen suhteen alkua ihmiset löytävät toisistaan inhottaviakin piirteitä, onnistuu suhde paremmin. Silloin tulee toisen huonommatkin piirteet näkyviin jo alkuunsa.
Joo ihan on hieno oivallus ja varmasti paikkansa pitäväkin osaltaan. Tutkimusten mukaan ihmiset näkevät "ihastuksensa/rakastuksensa" ruusunpunaisten lasien läpi todella pitkän aikaa ennen kuin arki astuu kuvioon, mutta tässä ei nyt ollut ihan siitä kyse :)
Ei ollutkaan. Kunhan väliin laitoin. Mä en aiokaan jatkossa ihastua vaan vihastua. Ei vaineen...
Hehe, ihastuminen on ihanaa, rakastaminen on ihanaa :) Kaikista ihaninta on saada toteuttaa tunteensa ja saada takaisin kaikki sama vilpittömästi.
Sillehän ei mahda mitään jos nämä tunteet menevät hukkaan, suuntautuvat väärin tai niitä ei arvosteta. Mutta hei, olet silti tuntenut jotain, kaikki eivät pysty aidosti edes tuntemaan.
Toisin sanoen..ole oma itsesi, tilanteessa kuin tilanteessa..älä näyttele..että sut huomattas paremin.
No huhhu :D Tämä eilinen kirjoitukseni sai tänään vaan vahvistusta, siis niin uskomatonta.
No en ole todellakaan enää pettynyt itseeni, päinvastoin, olen huojentunut, hitto mä olenkin oikeasti se hyvä. Kaunis sisältä ja ulkoa :) Tyytyväinen olo.