Samat kuviot kuin vuonna 1939

Kun suuri Neuvostotoliitto hyökkäsi pienen Suomen kimppuun, pieni Suomi yritti hakea apua ja ymmärrystä Kansainliitolta. Sähkeessään Kansainliiton pääsihteerille 5.12.1939 ulkoministeri Molotov vastaa Suomen pyynnön johdosta mm näillä ajatuksilla:

”….. Neuvostotasavaltojen Liitto ei ole sodassa Suomen kanssa eikä uhkaile Suomen valtiota sodalla. …..”

”....Julistuksessaan 1.12.1939 Suomen Demokraattisen Tasavallan hallitus on pyytänyt Neuvostoliiton hallitukselta aseellista apua, jotta yhteisvoimin pystyttäisiin mahdollisimman nopeasti poistamaan se erittäin vaarallinen sotapesäke, jonka Suomen aikaisemmat vallanpitäjät ovat luoneet. Näin ollen herra Rudolf Holstin vetoomus Kansainliitolle ei voi oikeuttaa neuvoston eikä yleiskokouksen koolle kutsumista, erityisesti siitä syystä, ettei henkilöitä, joiden nimessä herra Holsti on vedonnut Kansainliittoon, voida pitää Suomen kansan valtuutettuina. ....”

Huikeaa yhdenmukaisuutta tämän päivän tapahtumiin! Työväenluokka on vain vaihtunut etniseen ryhmään suuren Venäjän retoriikassa. Muutoin askeleet ovat samat. Neuvostoliittohan sitten erotettiin Kansainliitosta, mutta sillähän ei ollut mitään merkitystä.
1377
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Oliko Suomen johto v.1938-39 niin naiivi, että luuli jäävänsä sodan ulkopuolelle, kun se puhkeaisi koko maailmalle? Kaikille oli Suomessakin selvää, että Natsit hyökkäisivät Leningradiin Suomen ja Baltian kautta. Puhtaasti maantieteellisistä syistä. Tästä syntyy kaksi johtopäätöstä: 1) Suomi luuli päihittävänsä Natsi-Saksan ihan omin avuin (niin kuin ymmärrätte-mahdotonta) ja
2) Suomi ei halunnut että Natsi-Saksa kukistetaan, että fasismi kukistetaan.
Jos mikään näistä ei pitaisi paikkansa, Suomi olisi tehnyt kaikkensa, että Natsi-Saksan kukistaminen olisi mahdollista, eikä olisi nirsoillut neuvotteluissa.

Äänestä
  • Oliko Suomen johto v.1938-39 niin naiivi, että luuli jäävänsä sodan ulkopuolelle, kun se puhkeaisi koko maailmalle? Kaikille oli Suomessakin selvää, että Natsit hyökkäisivät Leningradiin Suomen ja Baltian kautta. Puhtaasti maantieteellisistä syistä. Tästä syntyy kaksi johtopäätöstä: 1) Suomi luuli päihittävänsä Natsi-Saksan ihan omin avuin (niin kuin ymmärrätte-mahdotonta) ja
    2) Suomi ei halunnut että Natsi-Saksa kukistetaan, että fasismi kukistetaan.
    Jos mikään näistä ei pitaisi paikkansa, Suomi olisi tehnyt kaikkensa, että Natsi-Saksan kukistaminen olisi mahdollista, eikä olisi nirsoillut neuvotteluissa.

    ...vaivautua, mutta hyvin vajaat ja turhan suurpiirteisesti kerrot laajan asian. Oli ulkoministeri Holsti, joka sanoi humalassa, mutta niin, että sana levisi 1938, että "Hitler on hullukoira joka pitäisi ampua?" On tosi järkevää ulkopolitiikkaa ottaen huomioon kuinka vaaralinen Hitler oli. Ennen sitä olisi pitänyt enne sotaa olla sen kanssa hyvissä väleissä tai pyrkiä ainakin siihen. Sitten oli päämiesteri Cajander jonka hallitus laiminlöi aseiden ja varustusten hankinnat armeijalle ja oli vielä Erkko, joka 1938 tuli potkut saaneen Holstin tilalle joka ilmoitti "Ei tuumakaan periksi" kaikkia Neuvostoliiton vaatimuksia ei suinkaan olisi pitänyt torjua, vaan kieroilla sille pieni siivu kannasta ja ne saaret, joita ei kuitenkaan kyetty puolustamaan. Tietenkin Viipurin olisi pitänyt jäädä ruhtinaallisen reilusti Suomen puollelle lähipitäjineen ja kylineen, antaa vain rajan pinnasta sellaiset 4-15 km. Oltaisiin saatu juonittua Talvisota ohi jälkiviisaasti ja aloitettu Jatkosodalla, tuskin siihen oltaisiin voitu välttää sillä muutoin ensin Saksa ja sen jälkeen Neuvostoliitto olisivat miehittäneet Suomen ellei Neuvostoliitto olisi sitten luhistunut, mutta se luhistui vasta 50 vuotta myöhemmin ja sisältä käsin. Cajanderin hallitus oli läpimätä Holsteineen, Erkkoineen ja itse Cajandereineen ja kun sota alkoi Ryti suostuteltiin tekemään hallituksen, jossa oli kaikki puolueet edustettuina.

    Olisi pitänyt olla hyvissä väleissä natsien kanssa ennen talvisotaa, mutta toisin kuin monesti luullaan näin ei ollut, se Saksan ihastus tuli vasta pikkuhiljaa syksystä 1940, mutta silloin oli Talvisodan päätymisestäkin kulunut jo puolivuotta.

    Me suorastaan 1930-luvun loppupuolella suututettiin Saksalaiset ja ne teki sen sikamaisen etupiirejään, jossa Suomi kuului Neuvostoliiton intressipiiriin.
    -masson,

    Äänestä

  • En kunnolla viitsi.. kirjoitti:

    Oliko Suomen johto v.1938-39 niin naiivi, että luuli jäävänsä sodan ulkopuolelle, kun se puhkeaisi koko maailmalle? Kaikille oli Suomessakin selvää, että Natsit hyökkäisivät Leningradiin Suomen ja Baltian kautta. Puhtaasti maantieteellisistä syistä. Tästä syntyy kaksi johtopäätöstä: 1) Suomi luuli päihittävänsä Natsi-Saksan ihan omin avuin (niin kuin ymmärrätte-mahdotonta) ja
    2) Suomi ei halunnut että Natsi-Saksa kukistetaan, että fasismi kukistetaan.
    Jos mikään näistä ei pitaisi paikkansa, Suomi olisi tehnyt kaikkensa, että Natsi-Saksan kukistaminen olisi mahdollista, eikä olisi nirsoillut neuvotteluissa.

    ...vaivautua, mutta hyvin vajaat ja turhan suurpiirteisesti kerrot laajan asian. Oli ulkoministeri Holsti, joka sanoi humalassa, mutta niin, että sana levisi 1938, että "Hitler on hullukoira joka pitäisi ampua?" On tosi järkevää ulkopolitiikkaa ottaen huomioon kuinka vaaralinen Hitler oli. Ennen sitä olisi pitänyt enne sotaa olla sen kanssa hyvissä väleissä tai pyrkiä ainakin siihen. Sitten oli päämiesteri Cajander jonka hallitus laiminlöi aseiden ja varustusten hankinnat armeijalle ja oli vielä Erkko, joka 1938 tuli potkut saaneen Holstin tilalle joka ilmoitti "Ei tuumakaan periksi" kaikkia Neuvostoliiton vaatimuksia ei suinkaan olisi pitänyt torjua, vaan kieroilla sille pieni siivu kannasta ja ne saaret, joita ei kuitenkaan kyetty puolustamaan. Tietenkin Viipurin olisi pitänyt jäädä ruhtinaallisen reilusti Suomen puollelle lähipitäjineen ja kylineen, antaa vain rajan pinnasta sellaiset 4-15 km. Oltaisiin saatu juonittua Talvisota ohi jälkiviisaasti ja aloitettu Jatkosodalla, tuskin siihen oltaisiin voitu välttää sillä muutoin ensin Saksa ja sen jälkeen Neuvostoliitto olisivat miehittäneet Suomen ellei Neuvostoliitto olisi sitten luhistunut, mutta se luhistui vasta 50 vuotta myöhemmin ja sisältä käsin. Cajanderin hallitus oli läpimätä Holsteineen, Erkkoineen ja itse Cajandereineen ja kun sota alkoi Ryti suostuteltiin tekemään hallituksen, jossa oli kaikki puolueet edustettuina.

    Olisi pitänyt olla hyvissä väleissä natsien kanssa ennen talvisotaa, mutta toisin kuin monesti luullaan näin ei ollut, se Saksan ihastus tuli vasta pikkuhiljaa syksystä 1940, mutta silloin oli Talvisodan päätymisestäkin kulunut jo puolivuotta.

    Me suorastaan 1930-luvun loppupuolella suututettiin Saksalaiset ja ne teki sen sikamaisen etupiirejään, jossa Suomi kuului Neuvostoliiton intressipiiriin.
    -masson,

    Koko talvisotaa edeltävän ajan NL yritti sopia Suomen kanssa järjestelyistä joilla Hitlerin tuleva hyökkäys ei olisi alkanut Suomen maaperältä. Mm. Jartsev ehdotti jättimäisiä alueita Karjalasta korvaukseksi Kannaksen turvasopimuksesta - tämä oli ainutlaatuista historiallisesti. Mutta Erkko ja Mannerheim olivat Ruotsin ja Britannian maksamina ja kannustamina valmiit uhraamaan Suomen jotta jotta Hitlerin liittolaisen Suomen kautta alkaisi natsien sota idässä ennen kuin NL olisi kykenevä kestämään Saksan hyökkäyksen.

    Äänestä

  • Ruotsi ja Sveitsi olivat näitä naiveja, Tanska ja Norja olivat samanlaisia
    selkärangattomia nahjuksia.
    Satojen tuhansien sotilaiden piti kuolla heidän puolesta, jotta Natsi Saksa
    saatiin lyötyä.

    Sveitsiläiset ja ruotsalaiset olisi pitänyt tuomita Haagin kansainvälisessä
    sotatuomioistuimessa, koska kävivät pelastajiensa selän takana suuren luokan
    bisneskauppaa Hitlerin joukkojen kanssa.

    Äänestä

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939. Venäjä miehitti Ukrainan Krimin 2014. Molemmat toimenpiteet edelsivät Moskovan esittämiä häpeällisiä valheita.

Äänestä
  • Krimin niemimaa ei ole koskaan tahtonut kuulua Ukrainaan, johon sen liitti omavaltaisesti Nikita Hruštšov 1950-luvulla. Kun Neuvostoliitto hajosi, toivoi Krim pääsevänsä takaisin Venäjän yhteyteen. Nyt, kun Kiovan juntta suunnitteli kieltävänsä Ukrainassa venäjän kielen ja uhkasi muilla sortotoimilla, kävi kansanäänestys erosta välttämättömäksi, samoin alueen palauttaminen Venäjälle, jota uhkasi sen Sevastopolin laivastotukikohdan perustaminen.

    USA-NATO-EU kykeni kätyriensä avulla kumoamaan Ukrainan laillisen hallituksen ja korvaamaan sen omien marionettiensa oligarkkijuntalla. Jos Venäjä sitten reagoi siihen varmistamalla Krimin turvallisuuden, eikö vaaka ollut tässä välillä suhteellisen tasapainossa? Mutta länsi ei hyväksynyt tapahtunutta tosiasiaa, ja Kiovan juntta puolestaan jatkoi terroria Ukrainan venäläisiä vastaan. Silloin alkoivat Donets, Odessa jne. vaatia autonomiaa tai eroa Ukrainassa. Siihen Kiovan juntta vastasi väkivallalla. Niinpä kriisi jatkuu yhä ja lopputulos on epävarma, riskialtiskin. Eikä tiedetä, paljonko USA-NATO:n joukkoja on jo toimitettu Ukrainaan.

    Länsi, missä on omatuntosi? Eikö riittänyt Irakin sota, Libyan pommittaminen, Syyrian saattaminen kaaokseen... Miksi Ukrainaankin piti sekaantua?

    Äänestä

  • Koroljov kirjoitti:

    Krimin niemimaa ei ole koskaan tahtonut kuulua Ukrainaan, johon sen liitti omavaltaisesti Nikita Hruštšov 1950-luvulla. Kun Neuvostoliitto hajosi, toivoi Krim pääsevänsä takaisin Venäjän yhteyteen. Nyt, kun Kiovan juntta suunnitteli kieltävänsä Ukrainassa venäjän kielen ja uhkasi muilla sortotoimilla, kävi kansanäänestys erosta välttämättömäksi, samoin alueen palauttaminen Venäjälle, jota uhkasi sen Sevastopolin laivastotukikohdan perustaminen.

    USA-NATO-EU kykeni kätyriensä avulla kumoamaan Ukrainan laillisen hallituksen ja korvaamaan sen omien marionettiensa oligarkkijuntalla. Jos Venäjä sitten reagoi siihen varmistamalla Krimin turvallisuuden, eikö vaaka ollut tässä välillä suhteellisen tasapainossa? Mutta länsi ei hyväksynyt tapahtunutta tosiasiaa, ja Kiovan juntta puolestaan jatkoi terroria Ukrainan venäläisiä vastaan. Silloin alkoivat Donets, Odessa jne. vaatia autonomiaa tai eroa Ukrainassa. Siihen Kiovan juntta vastasi väkivallalla. Niinpä kriisi jatkuu yhä ja lopputulos on epävarma, riskialtiskin. Eikä tiedetä, paljonko USA-NATO:n joukkoja on jo toimitettu Ukrainaan.

    Länsi, missä on omatuntosi? Eikö riittänyt Irakin sota, Libyan pommittaminen, Syyrian saattaminen kaaokseen... Miksi Ukrainaankin piti sekaantua?

    Minkälaisia huumeita nappailet, ois itekin kiva kokeilla saanko pääni yhtä sekaisin.

    Äänestä

Venäjän viidettä kolonnaa Suomessa vetävä Johan Bäckman kirjoittaa virallisessa blogissaan markkinoidessaan Donetskin Tasavallan suurlähetystön perustamista Helsinkiin mm:
…..

”Kiovan laitonta fasistijunttaa kannattavan "Ukrainan suurlähetystön" on myös poistuttava Helsingistä, tai heidän on liityttävä palvelemaan Donetskin Tasavallan suurlähetystöä ja itäisen Ukrainan pääesikunnan informaatiokeskusta.

Lisäksi ilmoitamme, että Donetsin Tasavalta boikotoi Kiovan fasistijuntan masinoimaa laitonta "presidentinvaalia" toukokuussa. Vaaleja ei siis voida järjestää.” jne, jne ....

Hulluus on jo huipussaan ja Bäckman esiintyy putinilaisempana kuin Putin itse. Vaikka kysymyksessä onkin seinähullu dosentti, on tällainen leikki vaarallista. Ehkä Bäckman kutsuu venäläiset joukot joskus Suomeenkin vapauttamaan erään kieliryhmän enemmistön harjoittamalta fasistiselta terrorilta?

Äänestä
  • "Hulluus on jo huipussaan ja Bäckman esiintyy putinilaisempana kuin Putin itse."

    Mitä hän kaikki nämä vuodet ollutkin. Bäckmanin ylilyönneistä ja hurjista piuheista on seurannut paljon vahinkoa Venäjän asialle Suomessa. Itse asiassa natottajat hyötyvät Bäckmanista ja antavat hänen kaikessa rauhassa jatkaa melskaamistaan. Onko kyseessä symbioottinen suhde vai jopa jonkinlainen väärän lipun operaatio ja salaliitto? En tiedä vieläkään.

    "Vaikka kysymyksessä onkin seinähullu dosentti, on tällainen leikki vaarallista."

    Bäckman ei ota vastuuta. Vain skandaalien synnyttäminen ja kohun nostattaminen on tärkeää.

    "Ehkä Bäckman kutsuu venäläiset joukot joskus Suomeenkin vapauttamaan erään kieliryhmän enemmistön harjoittamalta fasistiselta terrorilta?"

    En ihmettelisi yhtään, että Bäckman tekisi niin. Jolloin natottajat vaatisivat Suomea hakemaan välitöntä apua länneltä.

    Äänestä

Saksa ja Neuvostoliitto solmivat 1939 Molotov–Ribbentrop-sopimukseen, jonka avulla suurvallat saattoivat laajentaa alueitaan ilman toistensa välitöntä uhkaa. Sekä Hitler että Stalin kyllä ymmärsivät, että yhteenotto Saksan ja Neuvostoliiton välillä on väistämätön, mutta sopimuksella ostettiin aikaa. Tämän sopimuksen lisäpöytäkirjalla Suomi määriteltiin NL:n intressialueeksi, jonka toteuttamiseksi talvisota syttyi. Suomen poliittinen johto ei tiennyt lisäpöytäkirjan olemassa olosta. Baltit lannistettiin neuvotteluin ja tukikohtapolitiikalla, joiden seurauksena Baltian maat ”hakivat jäsenyyttä NL:n kansojen parissa kommunistien vaalivoiton jälkeen" kesällä 1940.

Tosiasiassa Saksalla ja NL:lla oli liittolaissuhde talvisodan aikana, jolloin Saksa esti aseiden ja materiaalin kuljetuksen alueensa läpi sotaa käyvää Suomeen. Saksan lehdistö tuki käytännössä Neuvostoliittoa ja jotkin sotaa tukevat toimet osoittivat suoraan Saksan lojaalisuuden Neuvostoliitolle. Saksan ”puoluettomuustoimiin” kuului estää Italian Suomelle toimittamien sotatarvikkeiden pääsy Saksan rautateiden ja satamien kautta Suomeen.

Suomihan osti merkittävän määrän aseita ja ammuksia Italiasta maksamalla ne mm. selluloosalla! Listalla oli Carcano ”Terni” kivääreitä 94 500 kpl, jotka tulivat maahan vasta sodan jälkeen (onneksi vasta silloin!). Muita ostoksia olivat Fiat G. 50 hävittäjät, joita saatiin maahan kiertotietä ohi Saksan 26 kpl talvisodan kestäessä sekä Breda M35 20 mm ilmatorjuntatykit, joita tilattiin talvisodan aikana kaikkiaan 48 kappaletta. Suomeen tykit saapuivat helmikuussa 1940,.mutta ne eivät ehtineet rintamakäyttöön.

Saksalainen diplomaatti van Scherpenberg raportoi 4.1.1940 ”Saksan ja Suomen taloudellisten sopimusten jatkamista koskevien alustavien keskustelujen yhteydessä suomalaiset tiedustelivat, olisiko mitenkään mahdollista, että Saksa sallisi Suomeen tarkoitetun sotamateriaalin läpikulun. Totesin, että emme voi sallia sellaista läpikulkua tulevaisuudessa.” Että sellaista oli tulevan aseveljen vehkeily Suomen pään menoksi. Suurvaltapolitiikka ei tunne kunniaa, ei koskaan.

Äänestä

Kristinusko saapuu
Piispa Henrik ja Lalli
Perinteinen tulkinta Pähkinäsaaren rauhan säätämästä rajasta.

Historiallinen aika alkaa Suomen osalta 1100-luvulla, sillä kyseiseltä ajanjaksolta ovat säilyneet ensimmäiset Suomen aluetta koskevat asiakirjalähteet. Aina 1300-luvulle saakka tietomme ovat kuitenkin hyvin aukollisia ja usein epäluotettavia. 1100-luvun jälkipuolta ja 1200-lukua kutsutaan toisinaan Suomen varhaishistoriaksi, koska ne jäävät puhtaan esihistorian ja laajojen kirjallisten lähdeaineistojen väliin.

Ruotsin kuningas Eerik Pyhä aloitti myöhemmin laaditun Pyhän Eerikin legendan mukaan Suomen valloituksen tekemällä ensimmäisen ristiretken Lounais-Suomeen 1150-luvulla. Kronikan ja muiden tarunomaisten lähteiden mukaan piispa Henrik käännytti tässä yhteydessä väestöä Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella. Näiden tietojen todenperäisyydestä on kiistelty.

Kirkollisen organisaation vakiinnuttaminen lienee aiheuttanut suomalaisissa vastareaktioita, kuten Lalli-taru kertoo. On kuitenkin todennäköistä, että läntisen tai itäisen kristinuskon vaikutus oli levinnyt Suomeen jo aiemmin esihistoriallisella ajalla. Tästä on saatu viitteitä esimerkiksi arkeologisissa kaivauksissa tehdyistä hautalöydöistä. Vanhentunut kansallisromanttinen käsitys Suomen nopeasta valloittamisesta ja pakkokäännyttämisestä onkin harhaanjohtava. Ruotsin kuningaskunta oli 1100-luvulla vasta muodostumassa. Nykyisen Suomen alueen siirtyminen tai muodostuminen osaksi Ruotsin valtakuntaa tapahtui asteittain 1100- tai 1200-luvulta alkaen. Alueella puhuttiin lähinnä suomalaisia ja saamelaisia murteita. Suomalaisia murteita puhuvilla väestöillä ei todennäköisesti ollut yhteistä identiteettiä.[3]
Ruotsin valta vakiintuu

1200-luvulla Ruotsi teki sotaretket Länsi-Suomeen tai Hämeeseen (toinen ristiretki Suomeen) ja Karjalaan (kolmas ristiretki Suomeen). Ilmeisesti näiden seurauksena Ruotsin valta lopullisesti vakiintui. Noin vuoteen 1300 mennessä nykyisen Länsi- ja Etelä-Suomen alueesta oli Karjalankannasta myöten tullut Ruotsin valtakunnan ja Uppsalan arkkihiippakunnan osa, jota hallittiin linnoista käsin. Käkisalmen alue ja Laatokan Karjala puolestaan säilyttivät siteensä ortodoksiseen Luoteis-Venäjään ja Novgorodiin. Katolisen ja ortodoksisen kulttuuripiirin yhteentörmäys tapahtui siis Suomen tuntumassa. Vuonna 1323 solmittu Pähkinäsaaren rauha oli ensimmäinen Ruotsin ja Novgorodin välinen rauhansopimus. Siinä määriteltiin myös Ruotsin valtakunnan ja Suomen itäraja ainakin Karjalan osalta. Pohjois-Suomen omistus jäi epämääräiseksi. Ruotsi kuitenkin liitti 1300-luvun kuluessa valtaansa Pohjois-Pohjanmaan rannikolle syntyneen suomalaisasutuksen.

Suomesta ei vielä tässä vaiheessa voi puhua yhtenäisenä hallintokokonaisuutena. Ruotsin valtakunnan itäistä osaa ei vielä 1300-luvulla kutsuttu yleisesti nimellä Suomi tai Finland, vaan tämä nimi tarkoitti nykyistä Varsinais-Suomen maakuntaa. Laajemmasta Etelä-Suomen alueesta käytettiin alkuvaiheessa nimitystä Österland eli Itämaa.
Kuninkaan vallan vakiinnuttamiseksi alettiin 1200-luvun lopulla rakentaa Turun linnaa Varsinais-Suomeen, Hämeen linnaa Hämeeseen ja Viipurin linnaa Karjalaan. Valtakunnanlinnat olivat keskiajalla tärkeitä Suomen puolustukselle ja lisäksi ne toimivat kruunun hallinnon keskuksina Suomessa. Linnaa ympäröinyttä hallintoyksikköä nimitettiin linnalääniksi. Ruotsi oli keskiajalla vaalikuningaskunta ja kuninkaanvaali suoritettiin Moran kivillä. Myös suomalaiset saivat oikeuden lähettää edustajansa kuninkaanvaaliin 1362, mikä heijastaa Suomen vakiintunutta asemaa Ruotsin valtakunnan osana. Hallinnon ja oikeusjärjestyksen kehittymiselle oli kuningas Maunu Eerikinpojan hallituskaudella 1319–1364 säädetyllä maanlailla suuri merkitys.

Keskiajalla Suomen historiallisista maakunnista Varsinais-Suomi ja Satakunta kuuluivat Ruotsin valtakunnan keskusalueeseen ja ne säilyttivät jo esihistoriallisella ajalla syntyneet yhteytensä Skandinaviaan. Lounais-Suomessa, Hämeessä, Karjalankannaksella ja Etelä-Savossa oli pysyvää maanviljelyyn perustunutta asutusta, joka vähitellen tihentyi ja levittäytyi laajemmalle alueelle. Uudisasutuksen leviäminen ja vakiintuminen Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla oli keskiajan Suomen merkittävimpiä asutushistoriallisia ilmiöitä. Ahvenanmaalla, Turunmaan saaristossa ja Pohjanmaan sekä Uudenmaan rannikkoseuduilla oli lisäksi ruotsinkielistä asutusta. Keskiajalla maaseudun talonpojat olivat Suomen ylivoimaisesti suurin väestöryhmä. Suuri osa nykyisen Suomen pinta-alasta oli vielä keskiajalla erämaata, jossa satakuntalaiset, hämäläiset ja karjalaiset erämiehet retkeilivät, ja jossa asui lappalaisiksi kutsuttua, ainakin osaksi saamenkielistä väestöä. Erämaat eivät kuuluneet minkään valtakunnan alueisiin kuin enintään teoriassa.

Äänestä
  • Suurin osa Neukkulan Siperiasta on vieläkin keskiajan tasolla olevaa
    erämaata.
    Kukahan niitä rajoja hiukan tarkistelisi, vaikkapa suomenkin hyväksi vaihteeksi.

    Äänestä

  • Revi tästä sitten kirjoitti:

    Suurin osa Neukkulan Siperiasta on vieläkin keskiajan tasolla olevaa
    erämaata.
    Kukahan niitä rajoja hiukan tarkistelisi, vaikkapa suomenkin hyväksi vaihteeksi.

    Keksitkö kaiken tuon itse ! Todella omaperäistä ja kehittävää !
    Sinun aivokapasiteetisi on täytynyt 110% käytössä kehitellässäsi nuo uhohtumattomat lauseet !

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kuuketin Nelli kirjoitti:

Kun suuri Neuvostotoliitto hyökkäsi pienen Suomen kimppuun, pieni Suomi yritti hakea apua ja ymmärrystä Kansainliitolta. Sähkeessään Kansainliiton pääsihteerille 5.12.1939 ulkoministeri Molotov vastaa Suomen pyynnön johdosta mm näillä ajatuksilla:

”….. Neuvostotasavaltojen Liitto ei ole sodassa Suomen kanssa eikä uhkaile Suomen valtiota sodalla. …..”

”....Julistuksessaan 1.12.1939 Suomen Demokraattisen Tasavallan hallitus on pyytänyt Neuvostoliiton hallitukselta aseellista apua, jotta yhteisvoimin pystyttäisiin mahdollisimman nopeasti poistamaan se erittäin vaarallinen sotapesäke, jonka Suomen aikaisemmat vallanpitäjät ovat luoneet. Näin ollen herra Rudolf Holstin vetoomus Kansainliitolle ei voi oikeuttaa neuvoston eikä yleiskokouksen koolle kutsumista, erityisesti siitä syystä, ettei henkilöitä, joiden nimessä herra Holsti on vedonnut Kansainliittoon, voida pitää Suomen kansan valtuutettuina. ....”

Huikeaa yhdenmukaisuutta tämän päivän tapahtumiin! Työväenluokka on vain vaihtunut etniseen ryhmään suuren Venäjän retoriikassa. Muutoin askeleet ovat samat. Neuvostoliittohan sitten erotettiin Kansainliitosta, mutta sillähän ei ollut mitään merkitystä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu