Jään kai ikuisesti miettimään mikä on totuus. Ja tietääkö hän totuuden. Entä tiedänkö minä.
Se mitä kolmas osapuoli on minulle kertonut, sen tiedän, mutta pitääkö minun uskoa vai epäillä. Nyt näyttäisi siltä, että uskottava on, mutta välillä mieli empii. Sama toimii nimittäin myös toisinpäin ja aavistan että aivan kaikkea touutta ei ole tuotu julki.
Jos taas aavistukseni ovat vääriä ja kuulemani on todella totta..olen pettynyt.
Se mitä kolmas osapuoli on minulle kertonut, sen tiedän, mutta pitääkö minun uskoa vai epäillä. Nyt näyttäisi siltä, että uskottava on, mutta välillä mieli empii. Sama toimii nimittäin myös toisinpäin ja aavistan että aivan kaikkea touutta ei ole tuotu julki.
Jos taas aavistukseni ovat vääriä ja kuulemani on todella totta..olen pettynyt.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ensiksi pitää luottaa itseensä ja vaistoon. Kuuntelemalla itseä ja silmästä silmään toista kai on kaikkein lähimpänä totuutta.
Mitä noita pohtimaan. Elämä vilahtaa ohitse ja pian huomaat, että paikat kangistuu.
Kuuntele intuitiotasi, ja ota selvää. Asianosainen voi valehdella. Mut myös on kieroilijoita ja juoniota, jotka toisista p*skaa jauhavat - sehän ei ole mikää yllätys.
Itse olen pyrkinyt elmässäni aina rehellisyyteen, vilpittömyyteen, avoimuutteen - mut en täydellinen toki ole. JA heikot hetket ne on mullakin. Taitamattomia sanoja tule ..
tuo viha sinussa on ruma. Yrittäminen ja tekeminen on kaksi eri asiaa. Voi jättää tekemättä kokonaan ja selittää miksi ei kannata, yrittää voi vain sen vuoksi, että voi sanoa ja selitellä ..yritin, mutta .. ja kolmas ja viimeinen vaihtoehto on, että sitä vaan voi tehdä: aloittaa tekeminen, tehdä työstäen ja lopettaa tekeminen, saada tulos, eli tekeminen vaatii käsien ja jalkojen nostelua, hikeä ja tuskaa tekemisessä ja tekemisen loppuessa onnistumisen tunteen tekemisestä. Tekemisen jälkeen voit sanoa....todellakin tein..kaikkeni. Eikä sinun tarvitse selitellä itseäsi tai mitään.
Ei liene huonompaa lähtökohtaa ihmissuhteelle kuin "asianosainen voi valehdella" - eli kiellät sen, mitä ihmisellä itsellään on sanottavaa ja silti haluat olla ihmissuhteessa, vuorovaikutussuhteessa ihmisen kanssa, jonka ajatukset ja tunteet kiellät korvataksesi ne paremmilla - omillasi...
Mäpä tiedän totuuden ja se riittää mulle. Nyt voin jättää tämän paskan taakseni. Tutustuin tämän takia ihmiseen, joka todella on tutustumisen arvoinen. Harmi vaan että hän (se joka heistä kahdesta EI TODELLAKAAN ole tutustumisen arvoinen) pilasi kaiken omalla pelleilyllään. Luuli varmaan hän raukka, että kelpaisi minulle. Noh, luuli väärin. ONNEKSI OLEN JO KÄYTÄNNÖSSÄ UNOHTANUT HÄNET.
No, etpä näytä olevan unohtanut, kun tännekin kirjoittelet=D
Eipä tosiaan näytä siltä.
Ja kohta tulee edellisen viestin perään "soo soo soo, älä käytä tuota hymiötä, olet passiivisaggressiivinen".
Totuus on kuitenkin olemassa vain todellisessa elämässä. Palstailu on harhaa ja sanojen takana voi piileskellä kuka vaan. Kun sain itse kuulla totuuden oikeassa elämässä, tiesin voivani unohtaa tämän palstan luulot ja epäilykset. Henkilökohtaisesti lausutut sanat ovat ainoa totuus, ja ne kuultuaan kaiken muun voi jättää taakseen. En koskaan siis tavoittanut häntä täällä, ja oikeastaan se on valtava helpotus!
Joskus jos liikaa muita osapuolia mukana, ei välttämättä hyvä.
Ei tutustumista voi oikein hoitaa muiden välityksellä kovin
Se on silloin niihin muihin tutustumista - ja ehkä hyvä niin. ;)
Ihmisethän ajautuvat niiden seuraan, joiden seuraan oikeasti sopivat.
Lähtökohtaisesti koitan ja haluan tutustua aina siihen henkilöön ketä kaipaa. Enkä ensimmäiseksi hänen tuttuihin tai kavereihin, rollanen tapa voi joskus loukata hyvin paljon. En sano että loukkaisi, riippuu tietysti mitä tutustuminen pitää sisällään ja yleensä jos näin on, tietysti lähipiiri siitä kertoo, koska se ei ainakaan vaikeuta asioita, etä siinä mielessä.
Mihin pettynyt?